| Kieliopin sisällysluetteloon | | Seuraava |
Kopula eli yhdistäjä 이다 ilmaisee sen, että joku asia on yhtä kuin jokin toinen asia, ja sen avulla voidaan muodostaa yksinkertainen väitelause. Oikeasti 이다 on partikkeli, joka taipuu kuten adjektiivi ja tarkoittaa ”olla yhtä kuin” tai ”olla sama kuin” (mutta voit toistaiseksi unohtaa edellisen, jos se tuntuu liian hankalalta ajatukselta, voit vain ajatella, että 이다 tarkoittaa pelkästään ”olla”). Kopulan avulla voidaan siis ilmaista, että joku asia on samanarvoinen kuin jokin toinen asia tai sen avulla voidaan yhdistää kaksi asiaa yhteen eli "(jokin asia/henkilö/tavara) on X".
Huomaa, että kopula on samannäköinen kaikkien persoonamuotojen kanssa käytettäessä eli se tarkoittaa "olen, olet, on, olemme...". Tämä koskee kaikkia korean verbejä ja adjektiiveja. Sen lisäksi korealaiset jättävät mielellään sanomatta kaiken minkä voi jättää sanomatta ilman että merkitys muuttuu liian ylimalkaiseksi ja hämäräksi. Yleinen lauseista pois jätettävä asia on lauseen tekijä: sinä, minä, hän, me, te, he... Se kenestä lauseessa puhutaan selviää asiayhteydestä eli kontekstista.
Muotoa ”이다” voidaan kutsua kopulan yksinkertaiseksi muodoksi tai sanakirjamuodoksi, koska tässä muodossa se löytyy sanakirjasta etsittäessä. Muotoa 이다 käytetään kun kopulaa edeltävä substantiivi loppuu konsonanttiin, mutta jos substantiivi loppuu vokaaliin käytetäänkin lyhyempää muotoa 다, jotta lauseen ääneen sanominen olisi helpompaa (ei tarvitse vaivata äänijänteitä usean peräkkäisen vokaalin muodostamisella! :D ).
| Konsonanttiloppuiset sanat: 이다 |
| Vokaaliloppuiset sanat: 다 |
Koreassa lauseen predikaatti (= taivutettu verbi tai adjektiivi) tulee aina lauseen loppuun. Eli jos suomeksi sanotaan "on X" niin koreassa sanajärjestys onkin "X on". Kopula liitetään suoraan kiinni substantiiviin ikään kuin se olisi osa sitä. Kirjoitettaessa kopula siis kirjoitetaan heti substantiivin perään ilman välilyöntiä ja puhuttaessa se äännetään niin kuin se olisi osa substantiivia.
학생이다. - Olen/olet/on opiskelija. TAI Olemme/olette/ovat opiskelijoita.
친구다. - Olen/olet/on ystävä. TAI Olemme/olette/ovat opiskelijoita.
Korean substantiiveilla ei ole erikseen yksikkö- ja monikkomuotoja, joten 학생 voi tarkoittaa "opiskelija" tai "opiskelijat". On kuitenkin tiettyjä jälkiliitteitä, joiden avulla voidaan ilmaista erikseen monikkoa, kuten yleensä vain ihmisiä tarkoittaviin sanoihin liitettävä 들. Jos siis halutaan sanoa nimenomaan "opiskelijat" tai "ystävät", voidaan käyttää suffiksia 들.
학생들이다. - Olemme/olette/ovat opiskelijoita.
친구들다. - Olemme/olette/ovat opiskelijoita.
Annetuissa esimerkkilauseissa kopulaa ei ole taivutettu eli se on yksinkertaisessa eli sanakirjamuodossaan (이다/다). Tuollaisenaan lauseet ovat yksinkertaisia väitelauseita, jotka voi ajatella omassa mielessään tai vaikka kirjoittaa kirjaan. Ne ovat hyvin neutraaleja eivätkä ilmaise millään tavalla puhujan tunteita puheena olevaa asiaa kohtaan.
Jos siis halutaan oikeasti sanoa edellä olevat esimerkkilauseet jollekulle toiselle tai vaikka vastata kysymykseen "kuka/mikä tuo on?", niin kopulaa on taivutettava. Muoto johon kopula on vähintäänkin taivutettava, on nimeltään epämuodollinen tuttavallinen muoto. En anna esimerkkilauseita enää jatkossa yksinkertaisessa muodossa / sanakirjamuodossa, sillä mainittu kirjallinen tyyli on edistynyttä kielioppia eikä sitä ole tarpeen opetella vielä tässä vaiheessa.
Kun 이다 taivutetaan epämuodolliseen tuttavalliseen muotoon, poistetaan siitä sanakirjamuodon pääte 다 ja liitetään jäljelle jääneeseen osaan pääte 야.
| Konsonanttiloppuiset sanat: 이다 --> 이 |
| Vokaaliloppuiset sanat: 이다 --> 이 |
이다:n taivutus on tietysti epäsäännöllinen eikä mikään muu korean verbi taivu samalla tavalla... Sen kohdalla ei siis auta muu kuin raaka ulkoaopettelu. Joka tapauksessa, tuttavallista muotoa käytetään kun puhutaan läheisten henkilöiden kesken, esimerkiksi ystävien tai sisarusten kanssa jutellessa. Tätä muotoa voivat käyttää myös vanhemmat ja arvovaltaisemmat henkilöt puhuessaan nuoremmille ja alemmassa arvoasemassa oleville henkilöille (opettaja oppilaalle, aikuinen lapselle jne.). Esimerkkilauseemme siis muuttuvat muotoon:
학생이야. - Olen/olet/on opiskelija. TAI Olemme/olette/ovat opiskelijoita.
친구야. - Olen/olet/on ystävä. TAI Olemme/olette/ovat ystäviä.
Lisää esimerkkejä:
책이야. - On kirja. TAI Ovat kirjoja.
개야. - On koira. TAI Ovat koiria.
사과야. - On omena. TAI Ovat omenia.
집이야. - On talo. TAI Ovat taloja.
Näissä esimerkeissä voidaan asiasta enemmän tietämättä suomentaa 이야 ja 야 sanaksi "on" tai "ovat", koska olisi melko erikoista väittää että "sinä olet kirja" tai "me olemme taloja". Mutta tietysti kysehän voi olla myös vaikka lasten leikistä, jossa joku on koira... Tässä taas näemme kuinka tärkeä asiayhteys on lauseen merkitystä selvitellessä.
Väitelauseesta tulee kysymys kun äänen intonaatio nousee lauseen loppua kohden. Kirjoittaessa lauseen perään pannaan yksinkertaisesti kysymysmerkki pisteen sijasta.
가: 학생이야? - Oletko/onko (hän) opiskelija? (Kirj. Onko opiskelija?)
나: 응, 학생이야. - Joo, olen opiskelija. / (hän) on opiskelija. (Kirj. Joo, on opiskelija)
Kysymyksistä voi yleensä rajata pois ensimmäisen persoonan, koska kysyjän luulisi tietävän omien asioidensa tilan. Tässäkin kohtaa pitää taas tietää missä yhteydessä kysymys esitetään. Voi olla, ettei kysyjä tiedä mikä hän on ja haluaa selvittää sen kysymällä.
Sana 응 tarkoittaa "joo". Sitä voi käyttää ystävien kesken puhuessa, mutta ei tilanteissa, joissa täytyy olla kohteliaampi. Kohteliaampia ilmaisuja opitaan myöhemmin tässä kappaleessa.
Jos halutaan sanoa, että joku ei ole jotain ("ei ole opiskelija" tai "ei ole ystävä"), on käytettävä kielteistä kopulaa. Kielteisen kopulan sanakirjamuoto on 아니다. Se on yhdistelmä sanoista 아니 (joka tarkoittaa yllättäen "ei") ja myönteisestä kopulasta 이다. 아니:n päättävä ja 이다:n aloittava 이 sulautuvat yhteen yhdeksi 이-äänteeksi, jolloin sanasta tulee muoto 아니다.
Muotoa 아니다 käytetään sekä konsonantti- että vokaaliloppuisten sanojen kanssa. Kuten myönteistä vastapariansa, niin myös 아니다:ta käsitellään kuin se olisi osa substantiivia.
Myös 아니다 on taivutettava, kun halutaan puhua jollekulle muulle kuin itselleen. 아니다:n tuttavallinen muoto on 아니야.
| Poista viimeinen tavu 다 ja lisää pääte 야: |
| 아니다 --> 아니 |
Esimerkkilauseet siis muuttuvat muotoon:
학생아니야. - En/et/ei ole opiskelija. TAI Emme/ette/eivät ole opiskelijoita.
친구아니야. - En/et/ei ole ystävä. TAI Emme/ette/eivät ole ystäviä.
Nyt osaamme vastata kysymykseen myös kieltävästi:
가: 학생이야? - Oletko / onko (hän) opiskelija?
나: 아니, 학생아니야. 회사원이야. - Ei, en ole opiskelija. Olen toimistötyöntekijä. / Ei, (hän) ei ole opiskelija. (Hän) on toimistötyöntekijä.
Voimme myös kysyä "eikö joku ole jotakin" käyttämällä kielteistä muotoa 아니다. Tällöin vastauksessa käytetään sanaa 응 tai 아니 riippuen siitä pitääkö kysymyksessä esiintyvä väite paikkaansa. 응 siis tarkoittaa ennemminkin "pitää paikkansa" ja 아니 "ei pidä paikkaansa". Päätin nyt suomennoksissa mielivaltaisesti, että kysyjä kyselee vastaajalta jonkin kolmannen henkilön asioista.
가: 회사원아니야? - Eikö (hän) ole toimistotyöntekijä?
나: 아니, 회사원이야. - Ei pidä paikkaansa, (hän) on toimistotyöntekijä. (Kirj. Ei, on toimistotyöntekijä.)
가: 학생아니야? - Eikö (hän) ole opiskelija?
나: 응, 학생아니야. 선생님이야. - Kyllä pitää paikkansa, (hän) ei ole opiskelija. (Hän) on opettaja. (Kirj. Joo, ei ole opiskelija. On opettaja.)
Kun kopula halutaan taivuttaa menneeseen muotoon, niin tavujen 이 ja 다 väliin lisätään sisäliite 었, jonka avulla koreassa ilmaistaan mennyttä muotoa. Edellä kerrotun taivutussäännön mukaan kopulan 이다 mennyt muoto on siis 이었다. Tätä muotoa käytetään konsonanttiloppuisten sanojen kanssa. Kun sana loppuu vokaaliin, käytetään muotoa 였다. 였다-muodossa vokaalit 이 ja 어 ovat supistuneet yhteen vokaaliksi 여 ääntämisen helpottamiseksi (muistathan, että vokaalin 여 alkuperä on nimenomaan tavujen 이 ja 어 yhteensulautumisessa). Muutenhan täytyisi ääntää peräkkäin kolme eri vokaalia (substantiivin viimeinen vokaali + 이 + 어), mikä olisi taas varsin hankalaa.
| Konsonanttiloppuiset sanat: 이다 --> 이 + 었 + 다 --> 이었다 |
| Vokaaliloppuiset sanat: 이다 --> 이 + 었 + 다 --> 이었다 --> 였다 |
이었다:n tuttavallinen muoto on 이었어 konsonanttiloppuisen sanan jälkeen ja 였어 vokaaliloppuisen sanan jälkeen.
| Konsonanttiloppuiset sanat: 이었다 --> 이었 |
| Vokaaliloppuiset sanat: 였다 --> 였 |
학생이었어. - Olin/olit/oli opiskelija. TAI Olimme/olitte/olivat opiskelijoita.
친구였어. - Olin/olit/oli ystävä. TAI Olimme/olitte/olivat ystäviä.
Kysymyksiä voidaan esittää myös menneistä olemisista.
가: 학생이었어? - Olitko / oliko (hän) opiskelija?
나: 응, 학생이었어. - Joo, olin opiskelija. / (hän) oli opiskelija. (Kirj. Joo, oli opiskelija)
Kopulan mennyt kielteinen muoto on 아니었다. Kielteisen menneen muodon muodostaminen tapahtuu samalla tavalla kuin myönteisenkin menneen muodon muodostaminen: Lisätään sisäliite 었 ennen viimeistä tavua 다.
| 아니다 --> 아니 + 었 + 다 --> 아니 + 었다 --> 아니었다 |
아니었다:n tuttavallinen muoto on 아니었어 eli tällöin esimerkkilauseemme ovat muodossa:
| 아니었 |
학생아니었어. - Ei ollut opiskelija.
친구아니었어. - Ei ollut ystävä.
Katsotaan vielä tutut kysymyslauseet. Oletetaan, että tällä kertaa kysytään kuulijan olemisista.
가: 학생이었어? - Olitko opiskelija?
나: 아니, 학생아니었어. 회사원이었어. - Ei, en ollut opiskelija. Olin toimistotyöntekijä.
가: 회사원아니었어? - Etkö ollut toimistotyöntekijä?
나: 아니, 회사원이었어. - Ei pidä paikkaansa, olin toimistotyöntekijä. (Kirj. Ei, oli toimistotyöntekijä.)
가: 학생아니었어? - Etkö ollut opiskelija?
나: 응, 학생아니었어. 선생님이었어.
- Kyllä pitää paikkansa, en ollut opiskelija. Olin opettaja. (Kirj. Joo, ei ollut opiskelija. Oli opettaja.)
Kohteliaisuuspartikkeli 요 poikkeaa on poikkeava tapaus muiden korean partikkeleiden joukossa. Ensinnäkin, se ei määritä lauseenjäsenen asemaa lauseessa, kuten esimerkin partikkelit 가 ja 를, vaan se liittyy puhetyyliin ja -tapaan sekä kielen kohteliaisuustasoihin. Toisekseen se voidaan liittää myös muihin sanaluokkiin kuin substantiiveihin, adverbeihin ja/tai toisiin partikkeleihin. Otan sen siis tässä heti esille, koska se liittyy kiinteästi suoraan yllä kerrottuihin asioihin.
Jos edellinen selostus partikkeleista meni yli hilseen, niin ei huolta, lisää partikkeleista opit heti seuraavassa kappaleessa. Toistaiseksi pärjäämme seuraavilla tiedoilla 요-partikkelista:
Partikkeli 요 on kohteliaisuuspartikkeli. Kun se lisätään lauseen tai sanan loppuun, se osoittaa nimensä mukaisesti puhujan kohteliaisuuttaa kuulijaa kohtaan ja tekee sanasta tai lauseesta kohteliaamman kuin pelkkä tuttavallinen muoto. Sitä käytetään jokapäiväisessä puheessa ilman että siihen edes kiinnitetään aktiivisesti huomiota, koska ihmisten nyt vaan täytyy olla keskenäisessä kanssakäymisessään kohteliaita toisilleen.
Kohteliasta muotoa käytettävät esimerkiksi
Käytännössä katsoen aikuiset ihmiset käyttävät aina vähintäänkin tämän partikkelin mukaista kohteliaisuustasoa puheessaan.
Verbien ja adjektiivien kohdalla 요 liitetään epämuodolliseen tuttavalliseen muodon perään. Tämän lisäksi 요 voidaan liittää substantiiveihin, erinäisiin kielioppirakenteisiin sekä useisiin muihin sanaluokkiin. Eli jos yllä opittuja lauseita halutaan sanoa jollekulle samalla tai korkeammalla sosiaalisella tasolla olevalle henkilölle, niin kopula täytyy edelleen taivuttaa tuttavalliseen muotoonsa mutta sen perään täytyy lisätä partikkeli 요. Tämä taivutus on siis erittäin helppo.
Mutta, mutta... Yritäpä sanoa ääneen 이야요. Kaikkien noiden vokaalien ääntäminen peräkkäin on aika hankalaa, koska ne syntyvät eri kohdissa ääntöväylää. Tämän hankaluuden ovat huomanneet korealaisetkin. Kuten aikaisemmin on jo todettu, niin verbi 이다 on epäsäännöllinen. Epäsäännöllisyys tulee siitä, että kun se taivutetaan kohteliaaseen muotoon ("이야 + 요"), niin tavu 야 ㅏ-äänteineen muuttuukin ㅔ-äänteeksi eli saadaankin taivutusmuoto 이에요. Paljon helpompi sanoa, eikö? Tämän lisäksi vokaaliloppuisten sanojen jälkeen 이 ja 에 supistuvat yhteen tavuksi 예, koska, taas kerran, se on nyt vain helpompi sanoa.
Vokaalimuutos tapahtuu myös kielteisessä muodossa; tavujen 야 ja 요 sujuvamman ääntämisen takia tavusta 야 tulee 에. Kielteisestä muodosta näkee käytettävän kahta muotoa, 아니에요 ja 아니예요, joista ensimmäinen on yleisempi.
| Konsonanttiloppuisen sanan jälkeen: 이다 --> 이야 --> 이야 + 요 --> 이에요 |
| Vokaaliloppuisen sanan jälkeen: 이다 --> 야 --> 야 + 요 --> 예요 |
| Kielteinen muoto: 아니다 --> 아니야 --> 아니야 + 요 --> 아니에요 (tai 아니예요) |
학생이에요. - Olen/olet/on opiskelija.
학생아니에요. - En/et/ei ole opiskelija.
친구예요. - Olen/olet/on ystävä.
친구아니에요. - En/et/ei ole ystävä.
Menneen muodon muodostaminen on helppoa eli se tapahtuu lisäämällä partikkeli 요 tuttavalliseen menneeseen muotoon taivutetun kopulan perään ilman mitään muutoksia äänteissä.
| Konsonanttiloppuisen sanan jälkeen: 이었다 --> 이었어 + 요--> 이었어요 |
| Vokaaliloppuisen sanan jälkeen: 이었다 --> 였다 --> 였어 + 요 --> 였어요 |
| Kielteinen muoto: 아니었다 --> 아니었어 + 요 --> 아니었어요 |
학생이었어요. - Olin/olit/oli opiskelija.
학생아니었어요. - En/et/ei ollut opiskelija.
친구이었어요. - Olin/olit/oli ystävä.
친구아니었어요. - En/et/ei ollut ystävä.
Kysymysten muodostaminen on helppoa myös kohteliaassa muodossa, tapahtuu samoin kuin tuttavallisessakin muodossa eli nostamalla intonaatiota lauseen lopussa ja lisäämällä kirjoitettuun tekstiin lauseen loppuun kysymysmerkki. Kohteliaassa muodossa käytettävät sanat "kyllä" ja "ei" ovat 예 tai 네 ja (yllätys, yllätys!) 아니요, joka on tietysti yhdistelmä tuttavallisesta sanasta 아니 ja 요-kohteliaisuuspartikkelista. 아니요 lyhentyy puhuttaessa usein muotoon 아뇨. 네 on hieman kohteliaampi tapa sanoa kyllä kuin 예.
Katsotaan seuraavaksi miltä näyttävät jo tutuiksi tulleet kysymykset ja vastaukset kohteliaassa muodossa.
가: 학생이에요? - Oletko/onko (hän) opiskelija?
나: 네, 학생이에요. - Kyllä, olen opiskelija. / (hän) on opiskelija.
Tai kieltävä vastaus
나: 아니요, 학생아니에요. 회사원이에요.
- Ei, en ole opiskelija. Olen toimistötyöntekijä. / Ei, (hän) ei ole opiskelija. (Hän) on toimistötyöntekijä.
가: 회사원아니에요? - Etkö / Eikö (hän) ole toimistotyöntekijä?
나: 아니요, 회사원이에요. - Ei pidä paikkaansa, olen / (hän) on toimistotyöntekijä.
가: 학생아니에요? - Etkö / eikö (hän) ole opiskelija?
나: 예, 학생아니에요. 선생님이에요. - Pitää paikkansa, en ole / (hän) ei ole opiskelija. Olen / (hän) on opettaja.
가: 학생이었어요? - Olitko / oliko (hän) opiskelija?
나: 네, 학생이었어요. - Kyllä, olin opiskelija. / (hän) oli opiskelija.
가: 학생이었어요? - Olitko / oliko (hän) opiskelija?
나: 아니요, 학생아니었어요. 회사원이었어요.
- Ei, en ollut opiskelija. Olin toimistötyöntekijä. / Ei, (hän) ei ollut opiskelija. (Hän) oli toimistötyöntekijä.
가: 회사원아니었어요? - Etkö / eikö (hän) ollut toimistotyöntekijä?
나: 아니요, 회사원이었어요. - Ei pidä paikkaansa, olin / (hän) oli toimistotyöntekijä.
가: 학생아니었어요? - Etkö / eikö (hän) ollut opiskelija?
나: 예, 학생아니었어요. 선생님이었어요. - Pitää paikkansa, en / (hän) ei ollut opiskelija. Olin / (hän) oli opettaja.
Nyt osaatkin jo esitellä itsesi koreaksi. Aloita esittely tervehdyksellä "안녕하세요?". Voit käyttää sitä kaikkina vuorokauden aikoina. Tämä tervehdys on kysymys, joten intonaatio nousee 요-partikkelin kohdalla. Se tarkoittaa kirjaimellisesti "oletko rauhassa?" tai "oletko hyvinvoiva?", mutta siihen vastataan aina vastakysymyksellä "안녕하세요?" eikä aleta selittelemään omia vointejaan ja olotilojaan. Palaamme 안녕하세요:n takana olevaan kielioppirakenteeseen myöhemmässä kappaleessa. Nuoret ihmiset voivat käyttää kavereiden kesken lyhyttä muotoa 안녕.
Tervehdyksen jälkeen voitkin kertoa suoraan nimesi: [oma nimi]이에요/예요. Käytettävän kopulan valitset tietysti sen mukaan loppuuko nimesi konsonanttiin vai vokaaliin. Voit kertoa lisäksi muita tietoja itsestäsi, esimerkiksi kansalaisuuden ja ammatin.
안녕하세요? 실랴예요. 핀란드 사람이에요. 회사원이에요. - Hei. Olen Silja. Olen suomalainen. Olen toimistotyöntekijä.
Jos haluat sanoa myös sukunimesi, voit sanoa nimesi tavanomaisessa järjestykssä etunimi-sukuni. Varaudu kuitenkin siihen, että korealaiset esittelevät itsensä järjestyksessä sukunimi-etunimi (kuten useissa Aasian maissa on tapana). Länsimaisetkin henkilöt voivat periaatteessa tehdä näin, mutta oletusarvoisesti länsimaisilta odotetaan etunimi-sukunimi -järjestystä.
Tässä vielä yhteenvetona taulukko tähän mennessä opituista kopulan eri muodoista:
| Nykymuoto | Mennyt muoto | |||
| Myönteinen | Kielteinen | Myönteinen | Kielteinen | |
| Sanakirjamuoto | 이다/다 | 아니다 | 이었다/였다 | 아니었다 |
| Tuttavallinen muoto | 이야/야 | 아니야 | 이었어/였어 | 아니었어 |
| Kohtelias muoto | 이에요/예요 | 아니에요/(아니예요) | 이었어요/였어요 | 아니었어요 |
| Kieliopin sisällysluetteloon | | Seuraava |
Jaa tämä sivu: