| Edellinen | | Kieliopin sisällysluetteloon | | Seuraava |
Koreassa substantiivia voidaan määrittää jollakin toisella substantiivilla. Näin lauseeseen saadaan hieman enemmän "lihaa luiden ympärille" eli lauseeseen tulee enemmän sisältöä ja siitä tulee kuvailevampi.
Demonstratiivipronominit 이, 그 ja 저 voidaan liittää substantiivien eteen kertomaan siitä mikä on puheena olevien asioiden sijainnin suhde puhujaan ja kuulijaan. Selkokielellä sanottuna ne vastaavat suomen demonstratiivipronomineja "tämä, tuo, se" (sekä "nämä, nuo, ne", koska monikko jätetään yleensä ilmaisematta korean kielessä).
Korean demonstratiivipronominit viittaavat jonkin asian sijaintiin puhujasta ja kuulijasta nähden. Ne voidaan kääntää suomeksi melko kätevästi "tämä, tuo se", mutta koska suomenkieliset vastineensa voivat viitata myös siihen, että asia on tunnettu jo jostain aikaisemmasta yhteydestä, käännökset eivät aina käy yksi yhteen.
| 한국어 | suomi | sijainti puhujasta ja kuulijasta nähden |
| 이 | tämä (tässä) | lähellä puhujaa, kauempana kuulijasta |
| 그 | se (siinä) | lähellä kuulijaa, kauempana puhujasta |
| 저 | tuo (tuossa) | etäällä sekä puhujasta että kuulijasta |
Huomaa, että 이, 그 ja 저 ovat adjektiivisia: niitä ei voida käyttää yksinään vaan ne on aina liitettävä substantiivin eteen. Esimerkiksi 이 사과 tarkoittaa "tämä omena", 그 착 tarkoittaa "se kirja" ja 저 사람 tarkoittaa "tuo ihminen".
| Liitä demonstratiivipronomini 이, 그 tai 저 substantiiviin |
| 이, 그 tai 저 + substantiivi = 이 substantiivi, 그 substantiivi tai 저 substantiivi |
| 이 과일은 사과예요. Tämä hedelmä on omena. |
| 그 착이 사전아니에요. - Juuri se kirja ei ole sanakirja. (Ei se kirja ole sanakirja.) |
| 저 사람은 한국 사람이에요, 중국 사람이에요? - Onko tuo ihminen korealainen vai kiinalainen? |
Huomaa miten kätevästi viimeisessä esimerkissä muodostettiin kahta asiaa vertaileva vai-kysymys liittämällä kaksi lausetta pilkulla yhteen. Kopula täytyy liittää molempiin substantiiveihin, ei siis riitä että se on vain kysymyksen lopussa.
Edellä kuvatulla tavalla käytettyinä demonstratiivipronominit ovat adjektiivisia eli niitä ei voi käyttää yksinään ilman pääsanana toimivaa substantiivia. Jos siis halutaan sanoa esimerkiksi pelkästään "tämä on omena" eikä "tämä hedelmä on omena", on toimittava seuraavalla tavalla:
Jos demonstratiivipronomineja halutaan käyttää itsenäisinä sanoina, niin ne on liitettävä sanan 것 eteen, jolloin niitä voidaan käsitellä kuten mitä tahansa substantiiveja. 것 tarkoittaa "asia" ja sitä ei voi käyttää ilman sitä määrittävää sanaa (itsenäisesti käytettäviä asiaa tarkoittavia sanoja ovat vaikkapa 물건 tai 사건). Huomaa myös, että tässä tapauksessa demonstratiivipronomini kirjoitetaan yhteen 것:n kanssa.
Sana 것 ääntyy puhuttaessa [거] ja se voidaan myös kirjoittaa epävirallisimmissa teksteissä samassa muodossa. Sanan kirjakielinen, huoliteltu ja virallinen muoto on siis 것 mutta puhekielinen ja vähemmän muodollinen muoto 거.
| Liitä demonstratiivipronomini 이, 그 tai 저 sanaan 것/거 |
| 이, 그 tai 저 + 것/거 = 이것/이거, 그것/그거, 저것/저거 |
| 한국어 | suomi |
| 이것/이거 | tämä (tässä minun lähelläni oleva asia) |
| 그것/그거 | se (siinä sinun lähelläsi oleva asia) |
| 저것/저거 | tuo (tuolla meistä molemmista kaukana oleva asia) |
Kun sanaan 것 halutaan liittää teemapartikkeli tai tunnistepartikkeli, liitetään sen perään sääntöjen mukaisesti 은 tai 이. Lyhennettyyn muotoon 거 voidaan taas liittää vastaavasti partikkeli 는 tai 가, mutta koska kyseessä on puhekielinen muoto, sulautuu partikkeli yleensä osaksi sanaa. Mutta, kun tämä sulautuminen tapahtuu, valitaankin sulautettavaksi partikkeliksi alkuperäisen sanan 것 mukaan teemapartikkeli 은 tai tunnistepartikkeli 이. Tätä sulautettua muotoa voidaan käyttää sekä silloin kun puhutaan että kun kirjoitetaan.
Mahdollisia 것/거 + 는/은 tai 가/이 -yhdistelmiä on siis kolme erilaista.
| teemapartikkeli 은/는 |
것 + 은 --> 것은 tai 거 + 는 --> 거는 tai 거 + 은 --> 건 |
| tunnistepartikkeli 이/가 |
것 + 이 --> 것이 tai 거 + 가 --> 거가 tai 거 + 이 --> 게 |
Huomaa miten yhdistelmä ㅓ + ㅣ lyhentyy taas kerran tavuksi ㅔ.
| 한국어 | + teemapartikkeli 은 | + tunnistepartikkeli 이 |
| 이것/이거 | 이것은/이거는/이건 | 이것이/이거가/이게 |
| 그것/그거 | 그것은/그거는/그건 | 그것이/그거가/그게 |
| 저것/저거 | 저것은/저거는/저건 | 저것이/저거가/저게 |
| 이건 사과예요. - Tämä on omena. |
| 이거는 가게아니에요. - Tämä ei ole kauppa. |
| 이것은 책방이에요? - Onko tämä kirjakauppa? |
| 그게 사전아니에요. - Juuri se ei ole sanakirja. (Ei se ole sanakirja.) |
| 그것이 신문아니에요. - Juuri se ei ole sanomalehti. (Ei se ole sanomalehti.) |
| 그거가 잡지예요. - Juuri se on aikakauslehti. |
| 저건 MP3 플레이어아니에요? - Eikö tuo ole mp3-soitin? |
| 저거는 컴퓨터예요. - Tuo on tietokone. |
| 저것은 새아니에요. - Tuo ei ole lintu. |
MP3 플레이어:n MP3-osa sanotaan "엠피스리".
Sana 뭐 tarkoittaa "mitä, mikä?". Se on lyhennetty ja puhekielinen muoto sanasta 무엇, joka tarkoitta samaa asiaa. Näillä eväillä osaammekin muodostaa yhden hyvin tärkeän kysymyksen eli: "Mikä tämä/tuo/se on?". Lisäksi osaamme myös vastata kyseiseen kysymykseen.
| A: 이게 뭐예요? | Tämä on mikä? (Mikä tämä on?) |
| B: 그건 사과예요. | Se on omena. |
| A: 그건 뭐예요? | Se on mikä? (Mikä se on?) |
| B: 이게 책이에요. | Tämä on kirja. |
| A: 저건 뭐예요? | Tuo on mikä? (Mikä tuo on?) |
| B: 저건 우산이에요. | Tuo on sateenvarjo. |
| A: 그것도 우산이에요? | Onko sekin sateenvarjo? |
| B: 아니요, 이건 펜이에요. | Ei, tämä on kynä. |
| 그게 다예요? | Onko se kaikki? (Onko siinä kaikki?) |
| 저게 무슨 소리였어요? | Tuo oli mikä ääni? (Mikä tuo ääni oli?) |
| 저게 무슨 빌딩이에요? | Tuo on minkä tyypin rakennus? (Mikä rakennus tuo on?) |
| 학교예요. | On koulu. (Se on koulu.) |
| 이게 무슨 책이에요? | Tämä on minkä tyypin kirja? (Mikä kirja tämä on?) |
| 사전이에요. | On sanakirja. (Se on sanakirja.) |
무슨 on kysymyssana, joka määrittää aina jotakin substantiivia, se ei voi koskaan esiintyä yksinään. Sen avulla kysytään minkä laatuinen asia on kyseessä. Siihen ei voi vastata käyttämällä adjektiivia (joka siis vastaa kysymykseen "millainen"), koska sen avulla halutaan rajata ja määrittää millaista tyyppiä tai mallia jokin asia edustaa jostain laajemmasta käsitteestä, ei sitä minkä laatuinen kyseinen asia on. ("Millainen" on koreaksi 어떤.)
Esimerkiksi viimeisessä esimerkissä kysytään mikä/minkä tyyppinen kirja on kysymyksessä. Kysyjä siis haluaa tietää onko kyseessä romaani, sanakirja, tietosanakirja, dekkari jne., ei sitä onko kyseessä kuulijan mielestä esimerkiksi hyvä tai huono kirja. Kysymyssana 뭐 taas ei voi määrittää substantiivia suoraan.
| 이게 무슨 책이에요? | Tämä on minkä tyypin kirja? (Mikä kirja tämä on?) |
| 이게 뭐 책이에요? | [Väärin] |
Korean paikkaa ilmaisevat demonstratiivipronominit eli hienosti sanottuna demonstratiiviset proadverbit ovat 이곳 (tässä), 그곳 (siellä) ja 저곳 (tuolla). Ne siis merkitsevät ennemminkin sijaintia kuin jotain asiaa. Nokkelana tyyppinä varmaankin huomasit jo, että sanat on muodostettu lisäämällä sana 곳 eli "paikka" demonstratiivien 이, 그 ja 저 perään. Puhekielessä nämä sanat ovat kuitenkin muotoutuneet muotoihin 여기, 거기 ja 저기 ja näitä käytetäänkin yleisesti sekä puhuttaessa että kirjoittaessa. Paikkaa ilmaisevia demonstratiiveja voidaan käyttää lauseissa aivan kuten mitä tahansa muitakin substantiiveja.
| 저기 학교예요. | Tuolla on koulu. |
| 저기 저 사람가 누구예요? | Tuolla tuo ihminen on kuka? (Kuka tuo tuolla oleva ihminen on?) |
| 여기는 거실이야. | Tässä on olohuone./Tämä paikka on olohuone. |
| 거기는 제 친구예요. | Siinä on ystäväni. |
| 여기 이 빌딩은 병ː원이에요. | Tässä tämä rakennus on sairaala. (Tämä rakennus tässä on sairaala.) |
| 저기는 레스토랑아니에요? | Eikö tuo paikka ole ravintola? |
Partikkeli 는 sulautuu yleensä yhteen paikkaa ilmaisevien demonstratiivipronominien kanssa, koska taas kerran sanojen ääntäminen on tällöin helpompaa.
| 한국어 | + teemapartikkeli 는 |
| 여기 | 여긴 |
| 거기 | 거긴 |
| 저기 | 저긴 |
| 여긴 거실이야. | Tässä on olohuone./Tämä paikka on olohuone. |
| 거긴 제 친구예요. | Siinä on ystäväni. |
| 저긴 레스토랑아니에요? | Eikö tuo paikka ole ravintola? |
Kun substantiivia halutaan määrittää toisella substantiivilla, niin näiden kahden substantiivin väliin on lisättävä partikkeli 의. 의:n avulla mitkä tahansa kaksi substantiivia voidaan yhdistää toisiinsa. Partikkelille ei voi antaa suoraa suomenkielistä käännöstä, koska se vaihtelee asiayhteydestä riippuen. Yleensä suomennos ilmaisee kuitenkin joko genetiiviä (omistamista) tai antaa ensimmäiselle substantiiville (eli substantiiville, jonka perään 의 on liitetty), adjektiivisia ominaisuuksia tai sen yhteenliittämät sanat suomennetaan yhdyssanana. 의:ta kutsutaan usein nimellä possessiivi- tai genetiivipartikkeli, koska sitä käytetään tosiaan hyvin usein omistamisen ilmaisemisessa. Kuten edellisessä osassa opitut partikkelit, niin myös tämä partikkeli kirjoitetaan suoraan edeltävän substantiivin perään. Huomaa, että 의:n toimiessa partikkelina, se luetaan poikkeuksellisesti 에. 의:n avulla voidaan yhdistää toisiinsa niin monta substantiivia kuin on halutaan.
| substantiivi 1 + 의 + substantiivi 2 (+ 의 + substantiivi 3 + 의 + substantiivi 4...) |
| Esim.안띠의 친구 |
| 학생의 책의 가방 | Opiskelijan kirjalaukku |
| 이건 한국의 핸드폰아니에요. 핀란드의 핸드폰이에요. | Tämä ei ole korealainen kännykkä. (Tämä) on suomalainen kännykkä. |
| 안띠의 친구의 고양이의 장난감 | Antin ystävän kissan lelu |
Puhuttaessa koko 의-partikkeli jätetään yleensä kokonaan pois ja substantiivit räiskitään toistensa perään ilman niitä toisiinsa sitovaa partikkelia. Taas kerran asiayhteys kertoo lauseen merkityksen.
| substantiivi 1 + substantiivi 2 |
| Esim.안띠 친구 |
| 학생 책 가방 | Opiskelijan kirjalaukku |
| 안띠 친구 고양이 장난감 | Antin ystävän kissan lelu |
Jos kuitenkin molemmat substantiivit ovat abstrakteja käsiteitä, niin silloin partikkelia 의 on käytettävä myös puhuttaessa.
| 일본의 황제 | Japanin keisari |
| 공해의 문제 | Saasteongelma |
| 핀란드의 수도는 헬신키예요. | Suomen pääkaupunki on Helsinki. |
| 절호의 기회 | Täydellinen mahdollisuus |
Persoonapronomineilla ei voi varsinaisesti suoraan määrittää toista substantiivia, mutta koska nämä liittyvät läheisesti seuraavan otsakkeen alla oleviin possessiivipronomineihin, käyn ne tässä läpi. Kuten jo edellisessä osiossa totesin, niin koreassa käytetään suhteellisen vähän persoonapronomineja. Yksi syy tälle on se, ettei niitä yksinkertaisesti tarvitse käyttää, koska se kenestä puhutaan, käy ilmi kontekstista. Toinen syy on se, että jos käyttää esimerkiksi koko ajan sanaa "sinä", niin se koetaan hyökkäävänä ja syyttelevänä, toisin sanoen epäkohteliaana. Jos taas koko ajan hokee, että "minä sitä, minä tätä", niin se taas kuulostaa oudolta itsensä korostamiselta, koska yleensä se kenestä puhutaan käy ilmi kontekstista. Toivon siis, että pidätte tämän asian oikeasti mielessä ja luotankin siihen sen verran että uskallan laittaa tähän taulukon persoonapronomineista.
| minä 저 (nöyrä) |
| minä 나 (epämuodollinen) |
| me 저희(들) (nöyrä) |
| me 우리(들) (epämuodollinen) |
Ja mitä ihmettä nuo taulukon nöyrät ja epämuodolliset sitten oikein tarkoittavat? Koreassa on käytettävä tiettyjä sanoja ja ilmaisuja riippuen sitä mikä on puhujan ja kuulijan sosiaalisten asemien välinen suhde. Tietyt sanat ovat kohteliaampia kuin toiset. Silloin kun puhuja haluaa osoittaa kohteliasuutta kuulijaa kohtaan, hän käyttää nöyriä ilmauksia puhuessaan itsestään. Vastaavasti koreassa on myös eräitä kunnioittavia ilmauksia, joita voi käyttää viitatessaan keskustelukumppaniin.
들 on suffiksi, jonka avulla tietyistä sanoista voidaan muodostaa monikko. Sitä ei voi kuitenkaan liittää mihin sanoihin huvittaa, vaan se kuuluu yhteen tiettyjen vakioilmausten, esimerkiksi juuri persoonapronominien kanssa. Sanoja 저희 ja 우리 voi käyttää myös ilman monikkosuffiksia ilman että niiden merkitys muuttuu. Huomaa muuten myös se, että kun sanaa 저 käytetään yhdessä tunnistepartikkelin kanssa, se muuttuu muotoon 제 eli yhdessä partikkelin kanssa: 제가. Kun taas sanaa 나 käytetään yhdessä tunnistepartikkelin kanssa, se muuttuu muotoon 내 ja tällöin se näyttää siis yhdessä partikkelin kanssa tältä: 내가.
| sinä 너 (epämuodollinen) |
| sinä 당신 (neutraali) |
| te 너희/너희들 (epämuodollinen) |
| te 당신들 (neutraali) |
Nyt vielä kerran varoituksen sananen: käytä toisen persoonan personaapronomineja hyvin harkiten, koska niiden käyttö voidaan tulkita hyvinkin epäkohteliaaksi. 너:ta voivat käyttää vain läheisissä väleissä olevat ystävykset taikka sitten korkeammassa sosiaalisessa asemassa oleva henkilö alemmassa sosiaalisessa asemassa olevalle henkilölle puhuessaan (esimerkiksi vanhemmat ihmiset puhuessaan lapsille). Tätä sanaa käytetään silloin kun puhuja ei koe kuulijan kunnioittamisen olevan tarpeellista. Sana 당신 on 너:ta neutraalimpi, mutta sitäkin kannattaa käyttää varovaisesti. Sillä on kolme eri käyttötarkoitusta. Ensinnäkin se ilmentää neutraliutta ja korostaa puhujan ja kuulijan välistä etäisyyttä. Toisekseen sillä voi olla syyttävä ja vastakkainasetteleva sävy. Kolmanneksi sitä käyttävät avioparit hellittelynimenä toisilleen. Sanalla 너희(들) on samanlainen sävy kuin sanalla 너 ja sanalla 당신들 samanlainen sävy kuin sanalla 당신 (tietysti poislukien kolmas vaihtoehto eli avioparin välinen hellittelynimi, koska harvemmalla on useampaa vaimoa tai miestä...).
Turvallisin vaihtoehto on kuitenkin puhutella kuulijaa nimeltä. Pelkkää nimeä ei ole kuitenkaan sovelista käyttää, vaan nimen perään täytyy lisätä jonkinlaatuinen titteli. Ehkäpä yleisin käytetty titteli on 씨, jota voidaan käyttää puhutellessa samassa sosiaalisessa asemassa olevaa suunnilleen samanikäistä aikuista. Se voidaan liittää joko henkilön koko nimeen tai etunimeen, mutta ei ainoastaan sukunimeen. Lapsia tai itseä nuorempia henkilöitä puhutellessa etunimeen voidaan lisätä tuttavallinen tittelisuffiksi 아/야. 아 lisätään konsonanttiloppuisiin nimiin ja 야 vokaaliloppuisiin nimiin. Vanhempien miesten nimiin voidaan liittää 선생님, joka osoittaa tässä tapauksessa kohteliaisuuttaa kyseistä henkilöä kohtaan, ei sitä että kyseessä olisi oikeasti jonkin sortin opettaja tai lääkäri. Tietysti tätä käytetään myös puhutellessa kohteliaasti opettajaa tai lääkäriä.
No entäpä tilanne, jossa kuulijan nimi ei ole tiedossa? Tähänkin löytyy keinoja. Koreassa voidaan käyttää perhe- ja sisarussuhteisiin viittavia sanoja myös muista kuin perheenjäsenistä. Samassa sosiaalisessa asemassa olevia itseään vanhempia henkilöitä voivat siis naiset puhutella sanalla 언니 eli isosisko tai 오빠 eli isoveli. Miehet taas käyttävät nimityksiä 누나 (isosisko) ja 형 (isoveli). Jostain syystä myös naiset käyttävät joskus nimitystä 형... Keski-ikäisiä naisia voi taas puhutella nimityksellä 아주머니, joka tarkoittaa tätiä, ja samassa ikähaarukassa olevia miehiä taas setää tarkoittavalla nimityksellä 아저씨. Itseään nuorempia henkilöitä voi puhutella sanalla 학생, opiskelija. Tämä pätee tietysti vain sellaisiin henkilöihin, jotka oikeasti voisivat olla opiskelijoita, eli karkeasti sanottuna alle 30-vuotiaisiin henkilöihin.
| hän (miehestä) 그 (epämuodollinen) |
| hän (naisesta) 그녀 (epämuodollinen) |
| he 그들 (epämuodollinen) |
Sanaa 그 voidaan myös käyttää viitatessa naiseen. Näiden sanojen käyttöä suositeltavampi vaihtoehto on viitata kyseessä olevaan henkilöön tämän nimellä + erinäisellä kohteliasuuspäättellä, esimerkiksi edellisessä osiossa opittulla nimi + 씨 -puhuttelutavalla tai vaikkapa jollakin yllä esitellyistä puhuttelutavoista.
Posessiivipronominien avulla voidaan kertoa kenelle jokin tietty asia tai esine kuuluu. Possessiivipronominit muodostetaan liittämällä personaapronomineihin, yllätys, yllätys, possessiivi-/genetiivipartikkeli 의. Taas kerran tapahtuu joitakin äänteiden yhtensulautumia.
| nöyrä pronomini 저: 저 + 의 = 제 |
| epämuodollinen pronomini 나: 나 + 의 = 내 |
| epämuodollinen pronomini 너: 너 + 의 = 네 (sana äännetään kuitenkin usein 니) |
| neutraali pronomini 당신: 당신 + 의 = 당신(의) |
| epämuodollinen pronomini 그: 그 + 의 = 그(의) |
| epämuodollinen pronomini 그녀: 그녀 + 의 = 그녀(의) |
| nöyrä pronomini 저희(들): 저희(들) + 의 = 저희(의) |
| epämuodollinen pronomini 우리(들): 우리(들) + 의 = 우리(의) |
| epämuodollinen pronomini 너희/너희들: 너희/너희들 + 의 = 너희(의) |
| neutraali pronomini 당신들: 당신들 + 의 = 당신들(의) |
| epämuodollinen pronomini 그들: 그들 + 의 = 그들(의) |
| kysymyssana 누구: 누구 + 의 = 누구(의) |
Se, että taulukon possessiivipronomineissä possessiivi-/genetiivipartikkeli 의 on sulkeissa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se jätetään usein kokonaan pois. Sama hommahan oli 의:n kanssa ylipäänsä. Mistä sitten tietää tarkoittaako sana 우리 "me" vai "meidän", jos 의 voidaan kerran jättää pois? No tämähän selviää taas tietysti kontekstista.
Sanaa 우리 käytetään usein sanojen 내 tai 제 sijasta puhuttaessa asiasta, joka ei ole ainoastaan puhujan oma, vaan kuuluu myös muille. Toisessa alla olevista esimerkeistä puhutaan vanhemmista. Muotoa 우리 käytetään myös siinä tapauksessa, että kyseessä on ainoa lapsi, jolla ei edes ole sisaruksia, joiden kanssa hän "jakaa" vanhempansa. Viimeisessä esimerkissä on koko juttu viety äärimmäisyyksiin ja puhutaan "meidän vaimostamme" vaikka eihän vaimolla voi olla kuin yksi aviomies... Tässä siis korealaista kollektivismia parhaimmillaan.
| 우리(의) 학교 | Meidän koulumme/minun kouluni |
| 우리(의) 부모님 | Meidän vanhempamme/minun vanhemapani |
| 우리(의) 회사 | Meidän yrityksemme/minun yritykseni (työpaikkani) |
| 우리(의) 아내 | Minun vaimoni |
Yhdistelläänpä näin lopuksi vähän tässä osiossa opittuja asioita.
| 그건 내 언니(의) 차가 아니에요. | Se ei ole minun isosiskoni auto. |
| 이건 제 친구 사투(의) 개예요. 이름이 알마예요. | Tämä on ystäväni Satun koira. (Sen) nimi on Alma. |
| A: 이건 누구(의) 가방이에요? | Tämä on kenen laukku? (Kenen laukku tämä on?) |
| B: 그건 제 가방이에요. | Se on minun laukkuni. |
| A: 저것도 당신(의) 가방이에요? | Tuokin on sinun laukkusi? (Onko tuokin sinun laukkusi?) |
| B: 네, 저것도 제 가방이에요. | Tuokin on minun laukkuni. |
Esimerkin A:n ja B:n välisessä keskustelussa hoetaan koko ajan sanaa 가방. Vähän hankalaa, eikö? Eihän niin tehdä suomessakaan vastaavissa keskusteluissa. Seuraavaksi sama keskustelu hieman luontevammalla tavalla.
| A: 이건 누구(의) 가방이에요? | Tämä on kenen laukku? (Kenen laukku tämä on?) |
| B: 그건 제 것이에요. | Se on minun asiani. (Se on minun.) |
| A: 저것도 당신(의) 가방이에요? | Tuokin on sinun laukkusi? (Onko tuokin sinun laukkusi?) |
| B: 네, 저것도 제 것이에요. | Tuokin on minun asiani. (Tuokin on minun.) |
Sana 가방 (laukku) on siis korvattu sanalla 것 (asia) turhan toiston välttämiseksi. Jos samainen korvaus tehdään A:n jälkimmäisessä kysymyksessä "저것도 당신(의) 가방이에요?" eli kysyttäisiin "저것도 당신(의) 것이에요?" (Onko tuokin sinun?), niin silloin ei tilannetta näkemättä tiedetä enää mistä asiasta oikein on puhe.
| Edellinen | | Kieliopin sisällysluetteloon | | Seuraava |
Jaa tämä sivu: