En olisi mikään leffafriikki, jos en aloittaisi keskustelua eteläkorealaisista leffoista. Suomessa tunnetaan varsinkin korealaiset toiminta- ja kauhu-leffat, joita löytyy videovuokraamoistakin jonkun verran. Mä en ole kovinkaan suuri kauhuleffojen fani, joten tiedän niistä vähemmän.
Itse tutustuin korealaiseen elokuvaan ulkomaillakin mainetta saavuttaneen Kim Ki-Dukin elokuvan Rautakolmonen tai Bin Jip (= tyhjä talo) kautta. Se on vieläkin suosikkini (ja kiipeää kaikkien aikojen parhaiden listalla sijalle kolme). Sen jälkeen olen nähnyt muitakin Kim Ki-Dukin elokuvia, joista mainittakoon Breath, Viisi vuodenaikaa ja Bad Guy. Kim ei ole kaikkein helpoin leffaohjaaja, ja elokuvat ovat pohdiskelevia ja aiheet vaikeita ja välillä jopa vastenmielisiä. Kimin elokuvissa puhutaan vähän, ja asioiden laidan tajuaa lähinnä eleistä ja sattumista. Esim. Bin Jibin päähenkilöistä toinen ei elokuvan aikana puhu lainkaan ja toinenkin vain kahden repliikin verran. Näin myös esim. Breath-elokuvassa, jonka miespääosa ei puhua pukahda. Kimin näkemyksen mukaan sanoittakin voidaan kommunikoida.
Toinen länsimaissa tunnettu ohjaaja on Park Chan-Wook, jonka Vengeance-trilogia ei paljon pyytele anteeksi väkivaltaa. Elokuvat sarjassa ovat Sympathy for Mr. Vengeance, Oldboy ja Sympathy for Lady Vengence. Jokaisessa elokuvassa väärin kohdeltu tai läheisensä menettänyt henkilö lähtee raivokkaalle kostoretkelle, jonka lopputulos on poikkeuksetta traaginen joko kostajalle itselleen tai tämän läheisille. Tai molemmille.
Mutta vaikka korealaisista leffoista tunnetaan täällä meillä päin vain ne action-leffat ja Kim Ki-Dukin kauniin traagiset tarinat, niin Korean elokuvateollisuus on melko monipuolista. Tosin täytyy myöntää, että korealaiset ovat melkoisia melodraaman ystäviä, ja usein romanttiset komediatkin voivat loppua kohti kääntyä tragedioiksi. Hyvä esimerkki korealaista romanttisesta komediasta on My Sassy Girl. Korealaisia leffoja on jonkin verran uudelleenfilmatisoitu myös Yhdysvalloissa, kuten esimerkiksi juuri My Sassy Girl.
Myös historialliset elokuvat ovat äärimmäisen suosittuja Koreassa. Sama näkyy myös televisiossa, jossa Sageuk-draamat (siis historialliset draamat) ovat niitä suosituimpia. Niin, korealaisesta televisiokulttuurista sen verran, että ne ovat äärimmäisen suosittuja niin Koreassa kuin muuallakin Aasiassa.
Suomessa löytyy jonkun verran korealaisia leffoja videovuokraamoissa, mutta ne ovat lähinnä toimintaa. Keveämpiä elokuvia, kuten esim. komedioita ei löydä oikein mistään, paitsi netistä. Korealaisia leffoja olen nähnyt leffateatterissa vain Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Tämänvuotisilla kävin katsomassa draaman Secret Sunshine ja viime vuonna draamakomedia I'm a Cyborg, but That's Okay ja jo aiemmin mainitun Breath-elokuvan.
Jos korealainen elokuva kiinnostaa, kannattaa tietoa etsiä mm. englanninkieliseltä HanCinema-sivustolta (
www.hancinema.net), jossa on kattavaa tietoa niin elokuvista, ohjaajista kuin näyttelijöistäkin