Olen nyt lueskellut & kuunnellut tuota My Korean 1:stä seitsemänteen kappaleeseen asti ja ihan mukavaltahan tuo vaikuttaa. Tässä mietteitäni kirjasta hyvien ja huonojen puolten muodossa.
Hyvät puolet:
- Tämä on ILMAINEN! Nykyään tuntuu, että esimerkiksi kaikki aikaisemmin maksuttomat podcastit muuttuvat heti maksullisiksi kun saavat vähän enemmän suosiota. On siis piristävää, että joku viitsii nähdä vaivaa ja käyttää aikaansa "yhteisen hyvän eteen". Tämähän on tosin Monashin yliopiston julkaisema, joten eivät nämä laatijat ole välttämättä uhranneet kovin suuresti omaa aikaansa kirjan laatimiseen.
- Tuttavallinen puhetyyli ja puhekieli otetaan heti alkuun mukaan ja sitä painotetaan enemmän kuin muodollista tyyliä. Tämä on hyvin harvinainen poikkeus monien joukossa, joissa yleensä lähdetään liikkeelle siitä (joskus lopetetaankin siihen), että lause voi päättyä joko (으)ㅂ니다 tai sitten kysymyksessä (으)ㅂ니까. piste. Tässä otettiin heti ensimmäisessä kappaleessa esille mm. tuttavallisen tyylin kysymyspääte 니, jota näkee harvoin oppikirjoissa lainkaan. (Tosin tuossa unohdetaan kertoa, että tuo pääte on yleensä vain naisten käyttämä, miehet käyttävät tuttavallisissa kysymyksissä päätettä 냐, ja unohdettiin varoittaa, että tätä voi käyttää vain erittäin läheisten suunnilleen samanikäisten ystävien kesken, muuten sen käyttö on loukkaavaa). Toisena esimerkkinä vaikkapa objektipartikkelin 를/을 käyttö, jota aletaan ihan vaan pikkuhiljaa opettelemaan kappaleessa nro 7, vaikka ensimmäinen kirjakielen mukainen ko. partikkelia vaativa verbi tulee esiin jo kolmannessa kappaleessa. Eli hyvin puhekielisellä linjalla mennään.
- Sarjakuvat ovat mainio visuaalinen keino, jota käytetään harvoin oppikirjoissa. Kirjassa on muutenkin paljon kuvia, mikä on mukavaa. (Osa kuvista on tosin ei niin kovin taitavasti piirettyjä, mutta eipä tuo nyt niin suuresti haittaa...)
- Kirjaan kuuluu mukaan äänitteet, joissa puhutaan alusta asti luonnollisella nopeudella, ei puolihitaalla ulkomaalaistahdilla. Aluksi tuo nopeus saattaa tuntua vaikealta, mutta äänitteet voi kuunnella juuri tasan niin monta kertaa kun on tarvis.
Huonot puolet:
- Kielioppiselitykset ovat mielestäni liian suppeita. Kielioppiasiat selitetään liian usein tyyliin "sinun ei tarvitse vielä tässä vaiheessa tietää/ymmärtää mitä tämä tarkoittaa, opettele tämä ulkoa". Tämä taas johtaa hauki-on-kala -tyypiseen opetukseen. Ihmettelen tätä kieliopin puuttumista, koska tarkoitus on opettaa koreaa yliopistotasolla, ei kansanopiston koreaa matkailijoille -kurssilla... Mitä pidemmälle pääsen korean opiskeluissani, sitä tärkeämmäksi olen huomannut sen, että ihan perusasiat ovat hallussa. Se taas tarkoittaa sitä, että olen joutunut pänttäämään niin hitosti "tylsää" kielioppia, mutta korea on hyvin kielioppipainotteinen kieli, mutta koska monimutkaisemmat rakenteet pohjautuvat aina perusasioihin, on tämä ollut hyvin palkitsevaa. Koreaa tuntuu olevan tapana opettaa nimen omaan tällä ulkoaopettelutekniikalla eli kukin rakenne omana itsenäisenä kokonaisuutenaan, joten eipä kirjan kirjoittajia voi tästä ihan hirveästi syyttää.
- Sisältö on epätasalaatuista, sarjakuvat ja keskustelut huippulaatua, mutta harjoitukset ja kielioppi osittain sieltä syvältä. On tosin otettava huomioon, että tämä on koostettu useamman eri ihmisen opetusmateriaalien pohjalta, jolloin laatu riippuu aina tekijästä, eikä opus ole vielä täysin valmis vaan sitä parannellaan jatkuvasti.
- Äänitteiden laatu ei ole aina parhaasta mahdollisesta päästä (huono äänenlaatu, todella hiljainen ääni).
- Kirjan sisällysluettelossa ei ole hyperlinkkejä, joten oikean kohdan löytäminen kirjasta on hankalaa, pitää aina ynnätä haluttu sivu + 20, että pääsee oikeaan kohtaan. Luen tätä siis sähköisessä muodossa.
- Sähköisessä muodossa lukemista hankaloittaa myös tolkuttoman suuret marginaalit vasemmalla ja oikealla (molemmilla puolilla ehkä viiden sentin marginaalit?!) ja todella iso fontti. Ymmärrän ison fontin koreankielisissä sanoissa, mutta englanti voisi olla vaikka pistekoolla 10 ja rivivälit paljon pienemmät. Times new romanin vaihtasin johonkin näytöltä miellyttävämmin luettavaan fonttiin, esimerkiksi Arial olisi huomattavasti mukavampi. Kirjassa olisi varmaankin vähintään 50 sivua vähemmän jos tuota taittoa katsoisi hieman uusiksi. Nyt sivuja on 472, joten minulle ei kyllä tule mieleenkään tulostaa tätä, ei edes kaksipuoleisena.
Kyllä nuo hyvät puolet painavat enemmän vaakakupissa kuin huonot, mutta en suosittele tätä kuitenkaan ainoaksi opiskelulähteeksi, johtuen puutteellisista kielioppiselityksistä.
Minulla on jo sähköpostin luonnoksissa valmistumassa viesti kirjan kirjoittajille. Aion kiittää kirjasta ja ehdottaa muutamia korjauksia ja parannusehdotuksia, esimerkiksi nuo hyperlinkit sisällysluetteloon, taiton parantaminen ja pari pientä löytämääni kirjoitusvirhettä.
