← Edellinen (Olennainen kielioppi) | Sisällysluettelo | Seuraava (Henkilöiden puhuttelu) → |
Myöhemmin tullaan oppimaan vielä kohteliaampi versio kielestä, jota kutsutaan nimellä kunnioittava (尊敬語) ja nöyrä (謙譲語) muoto. Nämä muodot tulevat varmasti olemaan hyödyllisempiä kuin luuletkaan, koska kauppojen myyjät, vastaanottovirkailijat ja muut vastaavat puhuvat käyttäen näitä muotoja. Mutta toistaiseksi keskitytään vain 丁寧語:n, joka on 尊敬語:n ja 謙譲語:n perusta.
Onneksi puhetyylin vaihtaminen tuttavallisesta tyylistä kohteliaaseen tyyliin ei ole vaikeaa. Sanastossa saattaa tapahtua joitain pieniä muutoksia (esimerkiksi "kyllä" ja "ei" muuttuvat sanoiksi 「はい」 and 「いいえ」 kohteliaassa puheessa) ja erityisesti puhekielessä käytettävät gobit eivät sovi kohteliaaseen puheeseen. (Ei huolta, niitä ei ole vielä käsiteltykään.) Pohjimmiltaan ainoa pääasiallinen tuttavallisen ja kohteliaan puheen välinen muutos tulee aivan lauseen loppuun. Ei voida edes sanoa puhuuko henkilö tuttavallisella vai kohteliaalla tyylillä ennen kuin lause on saatu päätökseen.
Yksinään käytettynä vartaloa voidaan käyttää hyvin rajoittuneesti ja erikoistapauksissa verbipohjaisten substantiivien luomiseen. 「の」-partikkelihan sallii verbien käsittelyn ikään kuin ne olisivat substantiiveja, mutta vartalomuodossaan verbit itse asiassa muuttuvat substantiiveiksi. Joissain harvoissa tapauksissa vartaloa käytetään useammin kuin itse verbiä. Esimerkiksi verbin 「怒る」(いかる) vartaloa käytetään useammin kuin itse verbiä. Bruce Leen elokuva "Fists of Fury" on käännetty japaniksi 「怒りの鉄拳」 eikä 「怒る鉄拳」. Itse asiassa 「怒る」 luetaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä 「おこる」, joka on täysin eri verbi, mutta jolla on sama merkitys ja kanji! On olemassa joitakin erityisiä substantiiveja (kuten 「休み」), jotka ovat oikeasti verbin vartaloita mutta joita käytetään kuten tavallisia substantiiveja. Yleisesti ottaen ei voi kuitenkaan valita mitä tahansa verbiä ja muuttaa sitä substantiiviksi vartalomuodon avulla. Esimerkiksi seuraava lause on väärin.
(誤) 飲みをする。- (Tämä lauseen idea on ymmärrettävissä, mutta kukaan ei puhu näin.)
Hyödyllinen kielioppirakenne, joka toimii yleisesti kaikkien verbien vartaloiden kanssa, on kuitenkin vartalon käyttäminen kohteena liikeverbin kanssa (melkeinpä aina 「行く」 ja 「来る」 tässä tapauksessa). Tämä tarkoittaa "tulla tekemään jotain" tai "mennä tekemään jotain". Esimerkiksi:
(1) 明日、映画を見に行く。- Huomenna, mennä katsomaan elokuvaa.
「見に」 on verbin 「見る」 vartalo yhdistettynä kohdepartikkeli 「に」:n kanssa.
Suunta-partikkelin 「へ」 käyttö tässä tilanteessa kuulostaa siltä kuin oltaisiin kirjaimellisesti menossa tai tulossa johonkin kun taas 「に」-partikkeli antaa ymmärtää, että ollaan menossa tai tulossa tarkoituksena tehdä jotain.
(1) 昨日、友達が遊びへきた。
- Eilen, ystävä tuli leikkimiseen. (Kuulostaa hieman oudohkolta)
(2) 昨日、友達が遊びにきた。
- Eilen, ystävä tuli leikkimään.
Ilmaisu 「楽しみにする」, joka tarkoittaa "odottaa jotain innolla", on muodostettu samankaltaisesta kielioppirakenteesta kuin tämä, mutta se on erikoistapaus ja sitä pitäisi ajatella erillisenä sanontana.
Joskus vartaloon liitetään myös jokin toinen verbi ja luodaan näin aivan uusi verbi. Esimerkiksi kun verbi 「出す」 liitetään verbin 「走る」 vartaloon, saadaan tulokseksi verbi 「走り出す」, joka tarkoittaa "alkaa juosta". Muita vastaavia esimerkkejä ovat 「切り替える」, joka tarkoittaa "vaihtaa johonkin toiseen", ja 「付け加える」, joka tarkoittaa "lisätä jokin johonkin liittämällä". Tästä voidaan huomata kuinka verbien erilliset merkitykset yhdistyvät uuden yhdysverbin luonnissa. Esimerkiksi 「言い出す」 tarkoittaa "alkaa puhua" ja yhdistää verbit "puhua" ja "tuoda esiin". Edelliseen eivät sinänsä päde mitkään säännöt vaan nämä yhdistetyt verbit on vain opeteltava oikein ihan itsenäisinä verbeinä.
Muodollisessa kontekstissa kirjoitetuissa asioissa, kuten sanomalehtiartikkeleissa, käytetään vartaloa myös lauseita yhdistävänä verbinä. Tähän asiaan palataan myöhemmin Muodolliset ilmaisut-osiossa.
Verbien taivuttamisessa masu-muotoon liitetään vartaloon 「ます」:n eri taivutuksia, riippuen tietysti siitä mikä tempus on kyseessä. Seuraavaksi taivutus-taulukko:
ます taivutus | Vartalo+ます | |
---|---|---|
Ei-mennyt | ます | 遊びます |
Kielteinen | ません | 遊びません |
Mennyt | ました | 遊びました |
Mennyt kiel. | ませんでした | 遊びませんでした |
(1) 明日、大学に行きます。
- Huomenna menen yliopistolle.
(2) 先週、ペッカに会いましたよ。
- Tapasin, kuule, Pekan viime viikolla.
(3) 晩ご飯を食べませんでしたね。
- Et syönyt päivällistä, eikö niin?
(4) 面白くない映画は見ません。
- En katso tylsiä elokuvia.
Tuttavallinen | Kohtelias | |
---|---|---|
Ei-mennyt | かわいい | かわいいです |
Kielteinen | かわいくない | かわいくないです |
Mennyt | かわいかった | かわいかったです |
Mennyt kiel. | かわいくなかった | かわいくなかったです |
Tuttavallinen | Kohtelias | |
---|---|---|
Ei-mennyt | 静か(だ) | 静かです |
Kielteinen | 静かじゃない | 静かじゃないです |
Mennyt | 静かだった | ※静かでした |
Mennyt kielt. | 静かじゃなかった | 静かじゃなかったです |
※ Huomaa, että ainoastaan substantiivin/na-adjektiivin tapauksessa menneestä muodosta tulee 「でした」. Yleinen virhe on tehdä samoin i-adjektiiveille. Muista, että 「かわいいでした」 on väärin!
Kuten tavallista, katsotaan seuraavaksi muutamia esimerkkejä.
(1) 子犬はとても好きです。
- Mitä tulee koiranpentuihin, pitää todella paljon. (Luontevin käännös on, että joku pitää koiranpennuista hyvin paljon, mutta koska konteksti ei ole tarpeeksi laaja, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että koiranpennut pitävät jostakin hyvin paljon.)
(2) 昨日、時間がなかったんです。
- Itse asiassa eilen ei ollut aikaa.
(3) その部屋はあまり静かじゃないですよ。
- Tiedäthän, se huone ei ole kovinkaan rauhallinen.
(4) 先週に見た映画は、とても面白かったです。
- Viime viikolla nähty elokuva oli hyvin mielenkiintoinen.
Todellisuudessa tämän päivän japanissa se taivutus, jonka pitäisi olla "se virallinen", kuulostaan melko jäykältä ja muodolliselta. Normaalissa jokapäiväisessä keskustelussa tässä esittelemääni taivutusta käytetään melkeinpä aina. Vaikka muodollisempaa taivutusta pitää käyttää kirjoitettaessa kohteliaassa muodossa olevia tekstejä, niin sitä käytetään harvoin puhuessa. Tästä johtopäätöksenä suosittelenkin opettelemaan ja tutustumaan molempiin taivutuksiin.
Tuttavallinen | Kohtelias | |
---|---|---|
Kielteinen | かわいくない | かわいくありません |
Mennyt kielt. | かわいくなかった | かわいくありませんでした |
Kielteinen | 静かじゃない | 静かじゃありません |
Mennyt kielt. | 静かじゃなかった | 静かじゃありませんでした |
(1) その部屋はあまり静かじゃないですよ。
- Tiedäthän, se huone ei ole kovinkaan rauhallinen.
(2) その部屋はあまり静かじゃありませんよ。
- Tiedäthän, se huone ei ole kovinkaan rauhallinen.
Olen varma, että suurin osa lukijoista on tähän mennessä oppinut ilmaisun 「そう」. On siis olemassa neljä tapaa muodostaa täydellinen lause käyttämällä kopulaa ilmaisun 「そう」 kanssa ja tuottaa näin lause, jonka merkitys on "Näin on".
Ensimmäinen 「そう」 on epäsuora olemisen ilmaus ja 「そうだ」 on väitelause. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, vaatimatonta pehmeäsävyistä 「そう」:ta käyttävät usein naiset kun taas miehet käyttävät itsevarmempaa 「そうだ」:ta. 「そうです」 on kohtelias muoto ilmauksesta 「そう」 ja se on luotu liittämällä 「です」 substantiivin perään. 「そうです」 ei ole kohtelias muoto 「そうだ」:sta, missä 「だ」 olisi korvattu 「です」:lla, ja nyt selitän miksi.
Ehkä halutaankin muuttaa lause kysymykseksi ja kysyä "Onko se niin?". On olemassa useita tapoja kysyä tämä kysymys, mutta joitakin mahdollisuuksia on annettu alla. (Tämä kielioppirakenne käydään läpi myöhemmässä osassa)
Kuten olen jo aikaisemminkin selittänyt, kopulaa 「だ」 käytetään ilmaisemaan asioita, joita puhuja pitää totena. Sen takia 「そうだか?」 ei ole käypä tapa kysyä kysymystä, koska siinä ilmaistaan samaan aikaan faktaa ja kysytään kysymys. Se, että 「そうですか」 on täysin pätevä kysymys, osoittaa sen että 「です」 ja 「だ」 ovat olennaisesti erilaisia. 「そうです」, joka osoittaa kunnioitusta ja nöyryyttä, ei ole itsevarma ja on ainoastaan kohtelias versio 「そう」:sta.
Sen lisäksi, että 「だ」:n ja 「です」:n välillä on sävyero, niin toinen pääeroavaisuus on se, että kopulaa 「だ」 käytetään useissa erilaisissa kielioppirakenteissa määrittämässä sivulausetta. 「です」:a taas voidaan käyttää ainoastaan lauseen lopussa merkitsemässä kohteliasta kopulaa. Tutkitaanpa esimerkiksi seuraavia lauseita. (Tämä kielioppirakenne käsitellään myöhemmässä osassa.)
(正) そうだと思います - Ajattelen, että se on niin. (Olen sitä mieltä, että se on niin.)
(誤) そうですと思います - (Virheellinen lause)
「そうだと思います」 on aivan käypä kun taas 「そうですと思います」 ei ole, koska 「です」 voi olla ainoastaan lauseen lopussa. 「です」 voi olla sivulauseessa ainoastaan silloin kun se on suora lainaus siitä, mitä joku on sanonut, kuten seuraavassa esimerkissä.
(1) 「はい、そうです」と答えた。
"Niinhän se on", (hän) vastasi.