Korean kieli

• Etusivu |
• Aluksi |
• Kirjoittaminen |
• Kielioppi |
• Muuta |
• Sanastot |
• Foorumi

Huomioitavaa korean ääntämisestä

• Uudelleentavuttaminen
• Konsonanttien sijainnista riippuva äänneasu
1. Konsonanttien alku- ja keskisijainnit
2. Loppukonsonanttien sulkeumat – konsonanttien loppusijainnit
3. Konsonanttien alku-, keski- ja loppusijainnit – yhteenveto
4. Esimerkkejä
• Kaksoiskonsonantin ääntyminen vajaana
• Aspiroituminen ja ㅎ:n heikkeneminen
• Nasalisoituminen
• ㄴ:n assimiloituminen (sulautuminen) ㄹ:ään
• Pitkät ja lyhyet vokaalit

Vaikka 한글 onkin nerokas ja ainoastaan korean kirjoittamista varten luoto kirjoitusjärjestelmä, niin siihen sisältyy kuitenkin muutamia korean opiskelijan kannalta "epäloogisia ominaisuuksia", siis poikkeukselliselta tuntuvia lukutapoja ja ääntämyksiä. On kuitenkin hyvä muistaa, että korean kirjoitusjärjestelmä on luotu kuvaamaan puhuttua kieltä, ei niin että kirjoitusjärjestelmä olisi ollut olemassa ennen puhuttua kieltä. Järjestelmän on siis mukauduttava puhuttuun kieleen sellaisena kuin se on olemassa. Poikkeuslukutavat koskevat yleensä loppukonsonantteja. Tällä sivulla kerron yleisimmistä poikkeuksista.

Uudelleentavuttaminen

Ensimmäinen huomionarvoinen seikka on, se että loppukonsonantit siirtyvät ääneen luettaessa seuraavan tavun alkuun, mikäli tämä kyseinen tavu alkaa vokaalilla (tai siis mykällä ㅇ:lla). Seuraava tavu voi olla esimerkiksi yhdyssanan toinen osa, partikkeli tai suffiksi. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä uudelleentavuttaminen.

Esimerkiksi sanayhdistelmä 연필 + 통 (= penaali) luetaan juuri niin kuin se kirjoitetaankin eli 연필통. Jos sanan 연필 perässä onkin partikkeli 은, kas näin 연필은, niin sanan 연필 jälkimmäisen tavun loppukonsonantti lähtee liikkeelle ja yhdistelmä luetaankin [연피른]. Sama sääntö koskee myös kaksoisloppukonsonantteja: 닭 + partikkeli 이 luetaan [달기].

Konsonanttien sijainnista riippuva äänneasu

Korean konsonanttien äänneasu riippuu konsonantin sijainnista tavussa ja siitä mitkä äänteet sitä edeltävät tai seuraavat. Valitettavasti tämä seikka jätetään osittain selostamatta useissa korean oppikirjoissa (toisin sanoen kaikissa sellaisissa kirjoissa, joihin olen tutustunut). Ainakin minua tämän tiedon puuttuminen hämmensi kovasti, koska en ymmärtänyt miksi kuulen vaikkapa äänteen ᄀ joskus k:na mutta toisinaan taas g:nä. Oppikirjoissa esitellään yleensä huolellisesti vain konsonanttien loppusijainti (loppukonsonanttien sulkeumat) ja jossain määrin alkusijainti, mutta keskisijanti jätetään täysin selvittämättä.

Konsonanttien edustamat äänteet voidaan siis jakaa kolmeen eri ryhmään niiden sijainnin perusteella: alkusijainti, keskisijainti ja loppusijainti.

• Konsonantti ääntyy alkusijainnin mukaisesti sanan ja tavun alussa.
• Konsonantti ääntyy keskisijainnin mukaisesti kun sen molemmin puolin on vokaaliäänne tai se tulee konsonanttien ᄂ:n ja ᄅ:n jälkeen.
• Loppusijainnissa konsonanttien mahdollisia äänneasuja ovat vain [k], [n], [t], [l], [m], [p] ja [ŋ].

Konsonanttien alku- ja keskisijainnit

Aspiroituneissa konsonanteissa ja kaksoiskonsonanteissa ei tapahdu äännemuutoksia silloin kun ne ovat alkusijainnissa tai keskisijainnissa, vain ainoastaan kun ne ovat loppusijainnissa. Aloitetaan sijantien tarkastelu alku- ja keskisijanneista, joten voimme tutkia ensin vain peruskonsonantteja ja niistäkin vain kirjaimia ᄀ, ᄋ, ᄃ, ᄌ, ᄅ, ᄇ ja ᄒ. Peruskonsonanteista ᄉ, ᄂ ja ᄆ ääntyvät samoin riippumatta siitä ovatko ne alku- vai keskisijainnissa.

*) ᄅ ei esiinny sanojen alussa alkuperäisissä korealaisissa sanoissa. Kiinasta lainatuissa lainasanoissa se on muuttunut kirjaimeksi ᄂ sanojen alussa, paitsi jos se edeltää [i] tai [j] äännettä, jolloin se on muuttunut kirjaimeksi ᄋ. (Tämä sääntö ei päde Pohjois-Koreassa, jossa se äännetään molemmissa Kiinan lainasanatapauksissa [ɾ]. Esimerkiksi vihreä tee on Etelä-Koreassa 녹차 ja Pohjois-Koreassa 록차). Muissa kuin kiinasta lainatuissa lainasanoissa ᄅ äännetään myös sanan alussa [ɾ].

**) ᄒ äännetään vokaalien välissä [ɦ], mutta konsonanttien ᄂ ja ᄅ jäljessä se on joko äänetön tai äännetään [ɦ].

Ennen käytännön esimerkkejä konsonanttien alku- ja keskisijainneista katsotaan vielä miten konsonanttien loppusijainti vaikuttaa niiden ääntämiseen.

Loppukonsonanttien sulkeumat – konsonanttien loppusijainnit

Kiinnititkö Kirjoittaminen-sivulla huomiosi siihen miten olin romanisoinut tiettyjen konsonanttien nimet (ㅅ, ㅈ, ㅎ) eri tavalla kun ne olisi voinut olettaa romanisoitavan? 시옷 siis lausutaankin oikeasti [시옫], 지읒 taas [지읃] ja 히읗 taas [히읃]. Vaikka tavu loppuu kirjallisessa muodossa mihin tahansa konsonanttiin, niin loppukonsonanttien ainoat mahdolliset äännearvot ovat sanan lopussa tai sitä seuraavan sanan alkaessa konsonantilla nämä seitsemän peruskonsonantteihin kuuluvaa konsonanttia: ㄱ, ㄴ, ㄷ, ㄹ, ㅁ, ㅂ ja ㅇ.

Tämän kaltaiset poikkeukset tulevat voimaan silloin kun

• sanan viimeinen tavu päättyy johonkin muuhun konsonanttiin kuin ㄱ, ㄴ, ㄷ, ㄹ, ㅁ, ㅂ tai ㅇ
• tavu on osa monitavuista sanaa
• tavua seuraa partikkeli tai suffiksi, joka alkaa konsonantilla eli millä tahansa muulla kirjaimella kuin ㅇ:lla.

Sitä vastoin, jos seuraava tavu alkaa vokaalilla (= konsonantilla ㅇ), ääntyy konsonantti kuten se ääntyisi tavallisestikin alkusijainnissa uudelleentavutuksen sääntöjen mukaan. Esimerkiksi 꽃이 luetaan [꼬치] (huomaa uudelleentavutus!) mutta yhdistelmä 꽃도 ääntyykin [꼳도]. Seuraava kaavio kertoo kuinka mikäkin konsonantti äänetään sen ollessa loppukonsonanttina:

Toisin sanoen, konsonanteilla ㅅ, ㅈ, ㅊ, ㅎ ja ㅆ on poikkeuksellinen äänneasu loppusijainnissa: ㄷ.

Konsonanttien alku-, keski- ja loppusijainnit – yhteenveto

Seuraavaan taulukkoon on koottu kaikkien korean konsonanttien alku-, keski- ja loppusijaintien äännearvot.

Esimerkkejä

Kaksoiskonsonantin ääntyminen vajaana

Jos kaksoisloppukonsonanttia seuraa tavu, joka alkaa konsonantilla, tulee toisesta konsonantista äänetön. Yhdessä tavussa ei siis voi olla äänteellisesti kahta konsonanttia peräkkäin. Valitettavasti ei ole muuta keinoa kuin opetella ulkoa kumpi konsonantti jää ääntämättä. Näin kaksoiskonsonantit ääntyvät vaajaana:

Yleensä äänetön konsonatti on siis kaksoiskonsonanteista jälkimmäinen, mutta poikkeuksiakin on.

Esimerkkejä

Aspiroituminen ja ㅎ:n heikkeneminen

ㅎ ääntyy usein heikkona tai ei ollenkaan. Jos sitä edeltää tai seuraa jokin konsonanteista ㄱ, ㄷ, ㅂ tai ㅈ, niin se yhdistyy kyseiseen konsonanttiin ja muodostaa sen kanssa aspiroituneen äänteen ㅋ, ㅌ, ㅍ tai ㅊ.

Esimerkkejä

Nasalisoituminen

Konsonantit nasalisoituvat kun ne edeltävät nasaalikonsonantteja ㅁ, ㄴ tai ㅇ. Oheisessa taulukossa on esitetty muutokset:

Lisäksi ㄹ nasalisoituu, kun sitä edeltää nasaalikonsonantti tai jos ㄹ seuraa kirjainta ㄴ sanarajan jälkeen (yhdyssanoissa).

Esimerkkejä

ㄴ:n assimiloituminen (sulautuminen) ㄹ:ään

ㄴ:n ja ㄹ:n seuratessa toisiaan (ㄹ + ㄴ tai ㄴ + ㄹ), ㄴ muuttuu ㄹ-äänteeksi.

Sama äännemuutos koskee tietyissä tapauksissa myös "äng-äännettä" ㅇ, kun sitä seuraa äänne /I/ tai /Y/.

Esimerkkejä

Pitkät ja lyhyet vokaalit

Koreassa on suomen tavoin pitkiä ja lyhyitä vokaaleja. Valitettavasti vokaalin pituus ei käy millään tavoin ilmi sanan kirjoitusasusta, vaan sen joutuu opettelemaan erikseen jokaisen sanan kohdalla. Lisäksi pitkien konsonanttien olemassa olo ohitetaan kylmästi useimmissa oppikirjoissa. Joissain sanakirjoissa (esimerkiksi Naverin korea-korea-sanakirjassa) on annettu erikseen sanojen lukutapa ja tällöin pitkää vokaalia merkitään kaksoispistettä muistuttavalla merkillä (ː), joka on ilmaisee IPA-merkistössä (international phonetic alphabet, kansainvälinen foneettinen aakkosto) pitkää äännettä.

Nuorempien puhujien puheessa pitkät ja lyhyet vokaalit eivät erotu toisistaan, näin käy erityisesti Soulin alueella asuvien nuorten puheessa.

Seuraavassa taulukossa on esimerkkejä sanoista, joiden merkitys muuttuu vokaalin pituuden myötä:

Lähteet:

Jaa tämä sivu:

Päivitetty viimeksi 10.11.2014