Kanjien opiskelu Kanjikaverissa

Seuraavassa kanjisivujen käyttöohjeet eli vinkkejä siitä miten Kanjikaverin sivuja tulkitaan ja käytetään.

Kirjoitusohje

Osalle kanjeista on annettu kuvallinen kirjoitusohje, mutta koska sivut ovat vielä kesken, kirjoitusohjetta ei ole vielä tehty jokaiselle merkille. Ensimmäisen vuoden kanjien kirjoitusohjeissa vetojen lukusuunnat on merkitty nuolella. Katso lisätietoja merkkien kirjoittamisesta sivuilta Perusvedot ja Perusvetojärjestys.

Käsinkirjoittettaessa kannattaa ottaa mallia siitä miltä merkki näyttää kirjoitusohjeessa, ei siitä miltä se näyttää tietokoneen ruudulla jollakin fontilla kirjoitettuna. Tietokonefonteissa ja varsinaisessa käsinkirjoituksessa on nimittäin eroja, esimerkiksi joskus fonteissa näyttää siltä kuin jokin veto koostuisi kahdesta eri vedosta, vaikka se todellisuudessa onkin vain yksi veto. Katso esimerkiksi kanjit (Meiryo-fontilla eli Kanjikaverin oletusfontilla eroa ei ole), sekä ja tutki tarkkaan kirjoitusohjeen ja sen yläpuolella olevaa tietokonefontilla näkyvän merkin eroja.

Vetojen lukumäärä

Vetojen lukumäärä tarkoittaa sitä yksittäisten viivojen määrää, joka merkin kirjoittamiseen tarvitaan. Kynä ei siis nouse paperista yhden vedon piirtämisen aikana. Vetojen lukumäärää ei tarvitse varsinaisesti opiskella erikseen, koska sen oppii automaattisesti kun merkin oppii kirjoittamaan oikein. Tämä tieto on siis kerrottu ihan vain yleisen faktatiedon vuoksi ja esimerkiksi helpottamaan hakujen tekemistä sivuilta: Kirjoita hakuun esimerkiksi ”Vetojen lukumäärä: 12” ja laita valinta kohtaan ”Vain kanji”, niin saat etsittyä kaikki kanjit, joissa on kaksitoista vetoa.

Radikaali

Kullekkin kanjille on aikojen saatossa päätetty olevan yksi pääasiallinen kanjiradikaali eli osanen, josta kanji koostuu. Tämä radikaali on kerrottu jokaisen kanjin yhteydessä. Lue lisää radikaaleista.

Lukutavat (読み方)

Kanjeilla voi olla useita erityyppisiä lukutapoja (読み方) eli kiinalainen lukutapa (音読み), japanilainen lukutapa (訓読み) ja mahdollinen nimissä käytettävä lukutapa (名乗り) (kerrottu kolmannen vuoden kanjeista eteenpäin). Kuhunkin lukutapatyyppiin voi liittyä useita eri lukutapoja tai voi olla, ettei merkillä ole lainkaan jotakin lukutapatyyppiä. Eli kanjilla voi olla vaikka kaksi kiinalaista lukutapaa, viisi nimissä käytettävää lukutapaa, mutta ei lainkaan japanilaista lukutapaa.

Huomaa, että kanjien lukutavat on annettu sivuilla hiragana– (訓読み) ja katakanamerkein (音読み). Et siis voi aloittaa kanjiopintojasi ennen kuin hallitset molemmat kanamerkistöt!

Seuraavassa kustakin lukutapatyypistä tarkemmin:

Kiinalainen lukutapa eli 音読み

Suurimmalla osalla merkeistä on vähintään yksi kiinalainen lukutapa. Tätä lukutapaa käytetään yleensä kun merkki on osana jotakin yhdyssanaa. Kiinalaiset lukutavat ovat usein lyhyitä, yhden tai kahden tavun mittaisia ja valitettavan usealla merkillä on sama kiinalainen lukutapa (esimerkiksi こう, きょう ja しょう ovat valitettavan suosittuja…). Kiinalaiset lukutavat on kirjoitettu kanjisivuilla katakana-merkeillä sen korostamiseksi, että kyseessä on kiinasta lainatut lukutavat (lainasanathan kirjoitetaan yleensä katakanoilla).

Vielä kerran varoituksen sana merkkien kiinalaisesta lukutavan ”suomennoksista”: suomennokset ovat keinotekoisia ja hyvin viitteellisiä. Ne on annettu, jotta merkin käyttö erinäisissä yhdyssanoissa tuntuisi loogisemmalta. Esimerkiksi merkin 都 kiinalaiset lukutavat ovat ト ja ツ. Lukutavalle ト on annettu sellaisia merkityksia kuten ”pääkaupunki, suurkaupunki, hallinnointi”, jotta sen käyttö yhdyssanoissa 首都 ja 京都 kävisi järkeen. Sen sijaan lukutavalle ツ on annettu merkitys ”kaikki, jokainen”, jotta merkin käyttö yhdyssanassa 都合 olisi loogista.

Toisin sanoen, kiinalaisen lukuvan merkitykset kannattaa opetella hyvin kevyesti tai ei ollenkaan ja keskittyä sen sijaan yhdyssanoihin ja niiden merkityksiin. Sen käytetäänkö merkin kiinalaista lukutapaa omana yksittäisenä sananaan voi tarkistaa sanakirjasta. Jos kiinalainen lukutapa löytyy sanakirjasta omana merkintänään, se on myös erillinen sana eikä vain osa yhdyssanoja.

Japanilainen lukutapa (訓読み)

Merkin japanilainen lukutapa tai lukutavat ovat alkuperäisiä japanilaisia sanoja, jotka on liitetty tiettyihin merkkeihin kun kirjoitussjärjestelmä tuotiin Kiinasta Japaniin. Näitä lukutapoja voidaan käyttää aina yksittäisinä sanoina ja niiden erinäisiä suomennoksia kannattaa opetella sellaisenaan. Japanilaiset lukutavat voivat olla useankin tavun mittaisia, joten ne on helpompi erottaa toisistaan kuin kiinalaiset lukutavat. Japanilaiset lukutavat on kirjoitettu kanjisivuilla hiragana-merkeillä.

Kun verbejä ja i-adjektiiveja kirjoitetaan kanjimerkeillä, on niille ominaista, että kanjin perään kirjoitetaan niin sanottu ”okurigana” (送りがな) eli muutaman (hiragana)tavumerkin mittainen taivutuspääte. Tämä taivutuspääte on merkkitty näillä sivuilla sulkeisiin lukutapa-sarakkeessa, esimerkiksi 見る –> み(る) tai 教える –> おし(える). Sanassa 「見る」 merkki 「見」 siis luetaan 「み」 ja tavu 「る」 on okuriganapääte. Sanassa 「教える」 merkki 「教」 taas luetaan 「おし」 ja 「える」 on taivutuspääte.

Toinen yleinen merkintätapa on käyttää merkkiä ・ erottamaan taivutuspääte kanjivartalosta: 見る –> み・る tai 教える –> おし・える.

Joskus japanilainen lukutapa eroaa täysin siitä mikä on merkin kiinalaiselle lukutavalle annettu ”merkitys”. Esimerkiksi merkin 足 kiinalainen lukutapa on ソク ja se on suomennettu tarkoittavan sellaisia asioita kuten ”jalka, askel”, ”tarpeeksi, riittävästi” sekä ”lahjakkuus, kyky”. Yksi merkin japanilaisista lukutavoista on taas 足す (たす), joka merkitsee ”laskea lukuja yhteen”, jolla ei minun nähdäkseni ole kovinkaan paljon tekemistä ソク:n merkitysten kanssa (tai ehkä jollain tapaa ”tarpeeksi, riittävästi” kanssa?). Tähän pitää vain tottua…

Nimissä käytettävä lukutapa (名乗り)

Kolmannen vuoden kanjeista lähtien kanjien yhteydessä on kerrottu myös niitten mahdollisia ihmisten nimissä käytettäviä lukutapoja. Nämä ovat esimerkinomaisia, yleisimpiä nimilukutapoja, sillä periaatteessa mikä tahansa kanji voidaan lukea millä tahansa tavalla kun se on osana henkilön nimeä… Ja nyt sopii taas kerran kysyä, että mikä ihmeen tolkku tässäkin muka on olevinaan! 😉

Esimerkkiyhdyssanat (熟語例)

Kunkin merkin käytöstä on annettu 2-15 esimerkkiyhdyssanaa. Olen yrittänyt valita esimerkkiyhdyssanoiksi mahdollisimman hyödyllisiä ja usein vastaan tulevia sanoja. Sanojen valintaperusteena olen käyttänyt muun muassa sanan JPLT-luokitusta, kuuluuko sanan 20 000 Asahi-sanomalehdessä käytetyimmän sanan joukkoon ja ihan vaan omaa näkemystäni sanan hyödyllisyydestä. Erityisesti ensimmäisen ja toisen vuoden kanjeissa on vielä paljon melko huonojakin eli ei-niin-kovin-yleisiä-ja-hyödyllisiä esimerkkiyhdyssanoja, jotka olen poiminut aikoinani ihan muilla valintakriteereillä, mutta olen korjaamassa tilannetta parhaillaan.

Esimerkkiyhdyssanoissa käytetään useimmiten sanan muodostavien kanjien kiinalaista lukutapaa (音読み). Huomaa, että jos yhdyssanan ensimmäisen merkin kiinalainen lukutapa loppuu tavuun つ tai く ja tämän jälkeen tulevan merkin lukutapa alkaa jollakin か(が)-, さ(ざ)-, た(だ)- tai は(ば、ぱ)-sarjan tavulla, saattaa ensimmäisen merkin viimeinen tavu muuttua tavuksi っ, jotta sanan ääntäminen olisi helpompaa. Näin ei kuitenkaan käy aina eli tässä ei auta kuin ulkoaopettelu! Esimerkkinä vaikkapa merkki 発 (lukutapa はつ), joka on osana yhdyssanoja 発表 (luetaan はぴょう eli muunnos tapahtuu) ja 発音 (luetaan はおん eli muunnosta ei tapahdu). Ole siis tarkkana つ- ja く-tavujen kanssa.

Ja sitten vielä yksi valitettava seikka: Joskus kanjeilla on myös niin sanottuja epäsäännöllisiä lukutapoja. Näiden lukutapojen ei katsota kuuluvan kanjin varsinaisiin lukutapoihin, mutta kun kanjia käytetään tietyssä yhdyssanassa, tätä lukutapaa käytetään. Esimerkkejä tällaisista epäsäännöllisistä lukutavoista ovat 田舎, joka luetaan 「いなか」, ja お土産, joka luetaan 「おみやげ」.

Sana 田舎 koostuu merkistä , jonka normaalit lukuvatavat ovat でん ja た, sekä merkistä , jonka tavalliset lukutavat ovat しゃ, せき ja やど(る). お土産 taas koostuu merkeistä ja , joista ensimmäisen yleiset lukutavat ovat と sekä つち ja jälkimmäisen さん, う(む) ja う(まれる). Tässä ei auta muu kuin raaka ulkoaopettelu. Näitä epäsäännöllisiä lukutapoja ei ole onneksi yleisissä sanoissa kovinkaan paljon, joten ulkoaopettelu ei ole niin paha nakki.

Esimerkkilauseet (例文)

Joillekin kanjeista on annettu muutamia esimerkkilauseita, joista voi tutkia kuinka merkin japanilaista lukutapaa (訓読み) tai annettuja esimerkkiyhdyssanoja käytetään erilaisissa lauseissa. Koska sivut ovat vielä työn alla, esimerkkilauseita ei ole vielä kirjoitettu läheskään jokaisen merkin kohdalle. Lisää esimerkkilauseita voi etsiskellä Goon tai Space ALC:n japani-englanti -sanakirjoista ja Tatoeba-projektin sivuilta. Tatoebassa on muuten mahdollista lisätä lauseille myös suomenkielisiä käännöksiä, mikä on erittäin suotavaa! Wink, wink!

Muuta

Opiskellaksesi näillä sivuilla kanjeja, sinun täytyy osata hiragana- ja katakanamerkit. Jos et siis niitä vielä osaa, niin hop hop opiskelemaan. Kanjeja ei ole mitään järkeä opiskella, jos ei osaa perustavumerkkejä, koska kanjien lukutavat ja esimerkkiyhdyssanojen ääntämisohjeet on kirjoitettu kanamerkeillä. Jos taas tuntuu siltä, että tavumerkit on hallussa, niin sitten voit siirtyä suoraan kanjien opiskeluun. Vaikka olisitkin joskus opetellut kanjeja, kannattaa aloittaa ensimmäisen vuoden ensimmäisestä kanjista, ettei mikään alun tärkeistä (usein radikaaleina toimivista) merkeistä jää opiskelematta.

Vetojen vetojärjestys ja suunnat

Kaikilla kanjimerkeillä ei ole vielä kirjoitusohjetta, koska sivut ovat vielä kesken. Jos olet epävarma merkin vetojen vetojen (= merkin muodostavien viivojen) vetojärjestyksestä, voit yrittää selvittää oikean vetojärjestyksen sivulla kanjien perusvetojärjestys.

Kanjien vetojen piirustussuuntia ole enää erikseen kerrottu kirjoitusohjeissa toisen vuoden kanjien alusta lähtien. Jos sinusta tuntuu, että et ole ihan varma mistä suunnasta mihin suuntaan tällaisen kanjimerkin eri vedot pitäisi vetää, niin voit tutkia sivua kanjien perusvedot ja yrittää löytää ratkaisun sieltä.