Korean kielioppi

Edellinen | Kieliopin sisällysluetteloon | Seuraava

Adjektiivit ja verbit predikaatteina

Korean adjektiivit ja verbit

Korean kieliopin mukaan jokaisessa on lauseessa on oltava joko adjektiivi tai verbi. Itse lause voi siis koostua pelkästä adjektiivista tai verbistä ja se on täysin kieliopin mukaisesti oikein. Adjektiivit ovat sanoja, jotka kuvailevat millainen jokin asia on: iso, pieni, kuuma, kylmä, surullinen, iloinen jne. Verbit taas ovat taas sanoja, jotka kuvaavat yleensä tekemistä (tehdä, mennä, nukkua, juoda) tai tapahtumista (nousta, tulla joksikin, väsyä).

Yksi suurimmista eroista suomen ja korean kielioppien välillä on se, että koreassa adjektiivit käyttäytyvät käytännössä katsoen samalla tavalla kuin verbit. Ne esimerkiksi taipuvat eri aikamuodoissa ja niitä voidaan muutenkin taivuttaa melkein samalla tavalla kuin verbejä (poissulkien mm. imperatiivi, koska eihän ole kovin järkevää sanoa esimerkiksi "ole punainen" tai "ole väsynyt"). Korean adjektiivien ja verbien samankaltaisuus onkin syynä siihen, että joskus näkee käytettävän korean verbeistä nimitystä "toimintaverbi" ja adjektiiveista taas nimitystä "staattinen verbi" tai "kuvaileva verbi". Minusta on kuitenkin yksinkertaisesti selkeintä käyttää nimitystä adjektiivi (kuten varmasti panittekin jo merkille). Tämä "kuvaileva verbi" nimitys johtuu siitä, että koska korean adjektiivit ovat hyvin samankaltaisia kuin verbit, niin niihin sisältyy jo itsessään merkitys "olla", joten erillistä kopulaa ei niiden kanssa tarvitse käyttää. Itse asiassa se on vastoin kielioppisääntöjä ja siis väärin. Sanakirjoissa adjektiivit onkin usein käännetty tyyliin "olla punainen" tai "olla iso", mutta minusta sitä on turha joka ikinen kerta erikseen mainita, eiköhän se riitä kun korean opiskelijalle kerran sanoo, että "oleminen" sisältyy itse adjektiiviin.

Koska adjektiivien ja verbien erottaminen toisistaan on tärkeää myöhemmin opittavien taivutusmuotojen kannalta, olen merkannut adjektiivit merkinnällä (adj) ja verbit merkinnällä (v).

Adjektiivien ja verbien vartalo

Tässä muutamia korean adjektiiveja ja verbejä sanakirjamuodossaan: 좋다, 나쁘다, 작다, 크다, 가다, 오다, 읽다 ja 마시다. Huomaatko yhdistävän tekijän? Kyllä vain, kaikkien sanakirjamuoto päättyy tavuun 다.

Kun adjektiivin tai verbin sanakirjamuodon lopussa oleva 다 poistetaan, niin näin saatua muotoa kutsutaan nimellä adjektiivin vartalo tai verbin vartalo, riippuen tietysti siitä onko kyseessä adjektiivi vai verbi. Itse asiassa tämän pitäisi olla jo tuttua hommaa, koska tämä muoto nähtiin jo kopulan 이다/아니다 taivutuksen yhteydessä. Oikeastaan tässä ei oikeastaan siis ole mitään uutta, mutta otin asian esille, koska hyvin iso osa taivutuksista lähtee liikkeelle tästä muodosta, joten kyseessä on hyvin tärkeä muoto.

Adjektiivin/verbin vartalo: Poista sanakirjamuodon viimeinen tavu 다
작다 --> --> Vartalo on
좋다 --> --> Vartalo on
가다 --> --> Vartalo on
오다 --> --> Vartalo on

Epämuodollinen tuttavallinen tyyli (아/어)

Aivan kuten kopulankin tapauksessa, niin myös adjektiivit ja verbit on taivutettava ennen kuin niitä voi käyttää normaalissa puheessa. Seuraavaksi opimme taivuttamaan adjektiivit ja verbit epämuodolliseen tuttavalliseen tyyliin. Muistathan, että tuttavallista tyyliä käytetään vain läheisten, samassa sosiaalisessa asemassa olevien henkilöiden kanssa puhuttaessa. Kopulan tapauksessa tätä muotoa vastaa siis 이야/야-muoto.

Taivutus lähtee liikkeelle adjektiivin tai verbin vartalosta, johon lisätään joko taivutuspääte 아 tai taivutuspääte 어. Se kumpi tavu vartaloon liitetään, riippuu täysin vokaalisoinnusta. Eikös olekin hyvä, että otin tuon asian heti hangeulien esittelyn yhteydessä esille, nyt ei tarvitse opetella koko juttua alusta!

Miten vokaalisointua sitten tässä tapauksessa tulkitaan? Nyt tuijotetaan vartalon viimeisen tavun vokaalia. Yksitavuisissa vartaloissa kyse on siis siitä vartalon ainosta tavusta. Jos se on 아 tai 오, niin vartaloon lisätään taivutuspääte 아 ja jos se on mikä tahansa muu, niin vartaloon lisätään taivutuspääte 어.

Vartalon viimeinen vokaali on 아 tai 오 --> vartalo+아
Vartalon viimeinen vokaali on mikä tahansa muu kuin 아 tai 오 --> vartalo+어

Otetaanpa muutama esimerkki. Verbi 읽다 [lue: 익다] tarkoittaa "lukea". Sen vartalo on , jonka viimeinen (ja ainokainen) vokaali on ㅣ. Kyseessä ei siis ole 아 tai 오, joten lisäämme vartaloon tavun 어: 읽어 [lue: 일거]. Adjektiivi 좋다 tarkoittaa "hyvä" tai "mieluisa". Sen vartalo on , jonka viimeinen vokaali on 오. Tällä kertaa kyseessä onkin 아 tai 오, joten valitaan päätteksi 아: 좋아. Seuraavassa taulukossa lisää esimerkkejä.

SanakirjamuotoTuttavallinen taivutusSuomeksi
잡다잡아(v) ottaa kiinni, napata
찾다찾아(v) etsiä
짧다짧아(adj) lyhyt
작다작아(adj) pieni
앉다앉아(v) istua
좋다좋아(adj) hyvä
좁다좁아(adj) kapea
먹다먹어(v) syödä
없다없어(adj) ei olla (olemassa), ei omistaa
죽다죽어(v) kuolla
늙다늙어(v) vanhentua, ikääntyä
읽다읽어(v) lukea
싫다싫어(adj) epämiellyttävä, inhottava
입다입어(v) pitää päällä (vaatteita)
찍다찍어(v) leikata
있다있어(v/adj) olla (olemassa), omistaa
쉬다쉬어(v) levätä, lehvähtää

Näin saatua taivutusta voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin: Se voi tarkoittaa yksinkertaista toteamusta tai väitettä ja sitä voi käyttää kysymyksissä, ehdotuksissa sekä kehotuksissa. Siispä esimerkiksi 앉아 voi tarkoittaa ensinnäkin "istun, istut, istuu, istumme...jne" ja sitä voi käyttää kysymyksissä "istutko, istuuko jne". Sen lisäksi se voi olla (ei kovinkaan kohtalias) kehotus, "istuhan alas", tai voi ilmaista ehdotusta, "istutaanko alas" tai "istuisimmeko". Näppärä taivutus, siis.

Mutta jotta asiat eivät menisi liian helpoksi, jatketaan tutkimalla miten vokaalipäätteiset vartalot suhtautuvat kun niihin halutaan liittää taivutuspääte 아/어.

Vokaalisupistumat ja -sulautumat

Kun vartalo päättyy vokaaliin (eli siinä ei ole batchimia), niin vartalon ja taivutuspäätteen 아/어 kesken tapahtuu erinäisiä vokaalisupistumia ja -sulautumia. Mutta! Ei taaskaan huolta, suurin osa näistä asioista on tullut jo tutuiksi ㅣ-yhdistelmävokaalien ja 오/ㅜ-yhdistelmävokaalien tapauksista.

Miksi tällaisia supistumisia ja sulautumisia sitten tapahtuu? Aloitetaanpa verbistä 가다 eli "mennä". Verbin vartalo on erittäin siististi ja nätisti ja viimeinen vokaali 아. Lisätäänpä siis pääte 아: 가아. Vaan onpa vaivalloista ääntää tuollaisia pitkiä vokaaleja... Jätetään koko pääte ennemmin pois, pelkkä saa luvan riittää! Entäs sitten adjektiivi "iso", 크다? Sen vartalo on ilmiselvästi 크, jonka viimeinen vokaali ei ole 아 tai 오, joten lisätään pääte 어: 크어. Nyt ei kyllä tunnu ihan oikealta, sana on todella vaikea ääntää, eihän tuo ㅡ edes kuulu tuolta mihinkään... Jätetään siis koko turhuus pois ja käytetään kompaktia muotoa . Verbi 오다 tarkoittaa "tulla". Sen vartalo on 오 eli siihen lisätään taivutuspääte 아. 오 ja 아, 오아, 오아... tämähän on aivan pakko muuttua muotoon ! (Ja oikein arvattu, niinhän se muuttuukin)!

Ohessa vielä taulukko vokaalisupistumista ja -yhteensulautumisista sekä esimerkkejä eri verbeistä/adjektiiveista.

Vartalon viimeinen vokaali+ taivutuspääteSupistuma/sulautuma
+ 아
+ 아
+ 어
+ 어
ㅡ*+ 어/아어/아**)
+ 어
+ 어
+ 어
*) Osa adjektiiveistä ja verbeistä, joiden vartalo loppuu tavuun 르, ovat epäsäännöllisiä.
**) Mikäli ㅡ on vartalon ainoa vokaali, niin pääte on aina 어. Muuten mennään ihan perussääntöjen mukaan.
Esimerkit 아 + 아 = 아
가다 --> mennä
만나다 --> 만나tavata
일어나다 --> 일어나nousta ylös, herätä
싸다 --> halpa
비싸다 --> 비싸kallis
사다 --> ostaa
Esimerkit 오 + 아 = 와
오다 --> tulla
보다 --> nähdä, katsoa
Esimerkit 어 + 어 = 어
서다 --> seisoa
건너다 --> 건너mennä yli, ylittää
Esimerkit ㅜ + 어 = 워
배우다 --> 배워oppia
바꾸다 --> 바꿔muuttaa, vaihtaa
Esimerkit ㅡ + 어/아 = 어
크다 --> iso, suuri
쓰다 --> (1) käyttää (2) kirjoittaa (3) pitää päässä
끄다 --> (1) laittaa pois päältä (2) sammuttaa (tuli)
치르다 --> 치러maksaa
예쁘다 --> 예뻐nätti, söpö
기쁘다 --> 기뻐iloinen
슬프다 --> 슬퍼surullinen
Esimerkit ㅡ + 어/아 = 아
고프다 --> 고파nälkäinen
나쁘다 --> 나빠paha, huono
아프다 --> 아파kipeä
Esimerkit ㅣ + 어 = 여
마시다 --> 마셔juoda
즐기다 --> 즐겨olla hauskaa, nauttia olostaan
가르치다 --> 가르쳐opettaa
내리다 --> 내려laskeutua (2) jäädä pois kyydistä (junan, bussin ym.)
Esimerkit ㅐ + 어 = ㅐ
보내다 --> 보내lähettää, postittaa
끝내다 --> 끝내lopettaa
Esimerkit ㅔ + 어 = ㅔ
세다 --> laskea (laskutoimituksia)
메다 --> tukkeuta, mennä tukkoon
하다-verbit ja -adjektiivit

Korean verbi 하다 tarkoittaa "tehdä" eli kyseessä on hyvin yleinen verbi. Jostain syystä sen taivutus on kuitenkin poikkeuksellinen: verbin vartalohan on , joten tästä voisi päätellä myös sen epämuodollisen tuttavallisen muodon olevan 하. Mutta eihei! Koska kyseessä on erittäin yleinen verbi, niin sillähän on melkein pakko olla poikkeava taivutus. Verbin 하다 pääte on epämuodollisessa tuttavallisessa tyylissä ㅕ. Taivutettuna verbi ei kuitenkaan näytä tältä:"하여" vaan vokaalit sulautuvat yhteen ja tuloksena on muoto . Lyhyesti sanottuna 하다 --> (ei siis kuitenkaan 햬, niin kuin voisi luulla...). Laitetaanpa vielä oikein taivutustaulukko tästä, niin uppoutuu asia paremmin mieleen

Muodosta ensin sanakirjamuodosta 하다 vartalo 하. Lisää pääte ㅕ. Vokaalit ㅏ ja ㅕ sulautuvat yhteen äänteksi ㅐ eli taivutettu muoto on .
하다 --> vartalo 하 + ㅕ -->

Toisaalta on mielestäni parempi, että jokin yhtä yleinen verbi kuin 하다 saa poikkeuksellisen päätteen, kuin että kyseessä olisi joku harvinainen verbi, koska silloin erikoiseen taivutukseen tottuu nopeammin. Jos kyseessä olisi joku vähemmän käytetty verbi, niin en varmasti muistaisi vieläkään tuota poikkeusta. Miksi tätä verbiä sitten käytetään niin paljon? Vastauksen saat kun jatkat lukemista.

Korean kielelle ovat hyvin ominaisia niin sanotut nominaaliverbit eli 하다-verbit. Nämä muodostetaan lisäämällä tiettyjen, yleensä kiinalaisperäisten substantiivien jälkeen verbi 하다. Esimerkiksi sana 공부 tarkoittaa yksinään käytettynä "opiskeleminen". Kun sen perään lisätään 하다, saadaan nominaaliverbi 공부하다, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "tehdä opiskelemista", mutta kääntyy luontevammin verbiksi "opiskella". Muita esimerkkejä 하다-verbeistä ovat:

연습하다 (harjoitella)숙제하다 (tehdä läksyt)
수업하다 (opettaa)일하다 (tehdä töitä)
노래하다 (laulaa)얘기하다 (puhua)
전화하다 (soittaa puhelimella, puhua puhelimessa)인사하다 (tervehtiä)
수영하다 (uida)운동하다 (harrastaa liikuntaa, urheilla)
이사하다 (muuttaa (uuteen kotiin))여행하다 (matkustaa)
졸업하다 (valmistua (koulusta))축하하다 (onnitella)
실례하다 (suoda anteeksi)정하다 (päättää, tehdä päätös)
시작하다 (aloittaa)중지하다 (lopettaa, keskeyttää)

Vaikka 하다 on verbi, niin sitä käytetään kuitenkin myös osana eräissä adjektiiveissa. Esimerkkejä 하다-adjektiiveista ovat muun muassa:

감사하다 (kiitollinen)죄송하다 (syyllinen)
신기하다 (uusi/tuore)미안하다 (pahoillaan oleva)
조용하다 (hiljainen)편하다 (mukava)
불편하다 (epämukava)북잠하다 (ruuhkainen)
깨끗하다 (siisti)피곤하다 (väsynyt)

Tällä hetkellä sinusta saattaa vaikuttaa siltä, ettei sillä ole merkitystä onko kyseessä 하다-verbi vai -adjektiivi. Molempien taivutus kun näyttää täysin samalta. Opimme kuitekin myöhemmin taivutuksia, jossa sanaluokalla on merkitystä, joten kannattaa painaa jo tässä vaiheessa mieleen onko kyseessä adjektiivi vai verbi.

Epäsäännölliset taivutukset

No niin. Sitten pääsemmekin varsinaisiin epäsäännöllisiin taivutuksiin. Olen nähnyt joissain yhteyksissä myös esimerkiksi ㅡ-loppuisia verbejä kutsuttavan epäsäännöllisiksi. Todellisuudessahan ne eivät kuitenkaan mitään epäsäännöllisiä verbejä ole, koska jokaikinen ㅡ-loppuinen verbi taipuu samalla tavalla. Minusta epäsäännöllisiä verbejä ovat verbit, joista osa taipuu kuten sääntö sanelee mutta osa taas ei sitten taivukaan. Mistä sitten tietää mitkä verbeistä ovat mahdollisesti epäsäännöllisiä ja mitkä eivät? Eipä oikeastaan mistään, epäsäännöllisyydet on vain opeteltava ulkoa.

Kaikkien korean paitsi yhden tyyppisten epäsäännöllisten verbien ja adjektiivien vartalot päättyvät konsonanttiin. Tämähän oli tavallaan itsestään selvä toteamus, koska kaikki vokaaliloppuiset vartalothan esiteltiin jo aikaisemmin, mutta kirjoitinpa sen nyt vielä suoraan tähän näkyviin, jos se vaikka helpottaa jonkun mielestä asian muistamista. Epäsäännöllisiä taivutuksia on eri tyyppisiä; osassa taivutuksista vartalon viimeinen konsonantti pudotetaan kokonaan pois tai se korvataan jollain toisella konsonantilla tai vokaalilla. Tarkemmat taivutussäännöt löytyvät alta.

Epäsäännölliset ㅅ-adjektiivit ja -verbit

Epäsäännölliset ㅅ-adjektiivit ja -verbit ovat adjektiiveja ja verbejä, joiden vartalo päättyy kirjaimeen ㅅ. Kun tällaista vartaloa seuraa taivutuspääte, joka alkaa vokaalilla (kuten juuri epämuodollisen tuttavallisen tyylin pääte 어 tai 아) , niin koko ㅅ katoaa. Näin saatua vartaloa ei kuitenkaan käsitellä kuten mitä tahansa tavallista vokaaliin loppuvaa vartaloa. Tavallisessa vokaaliloppuisessa vartalossahan tapahtuu erinäisiä sulautumia ja supistumia liitettävän päätteen kanssa, mutta näissä ㅅ:ää vajaissa vartaloissa ei. Eli ㅅ:n poistamisen jälkeen liitetään aina suoraan pääte 어 tai 아 vokaalisoinnun mukaisesti, mutta pääte ei sulaudu tai supistu vartaloon.

Muodosta ensin sanakirjamuodosta vartalo. Poista vartalon viimeinen ㅅ. Lisää vokaalisoinnun mukaisesti pääte 어 tai 아, mutta muista, ettei vartalon viimeinen vokaali sulaudu tai supistu yhteen päätteen kanssa.
Esim. 짓다 --> vartalo 짓 - ㅅ + 어 --> 지어
Epäsäännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
짓다지어(v) (1) rakentaa (2) valmistaa
낫다나아(v) toipua, parantua, tulla terveeksi
잇다이어(v) kiinnittää, yhdistää, liittää, sitoa, solmia
붓다부어(v) kaataa (vettä ym.)
긋다그어(v) vetää (viiva)
젓다저어(v) hämmentää, sekoitaa, vatkata
Säännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
빼앗다빼앗아(v) napata, ryöstää, vallata, kaapata
벗다벗어(v) ottaa pois päältä (vaatteet), ottaa pois päästä (hattu, silmälasit ym.)
웃다웃어(v) nauraa, näyttää iloiselta, nauraa ääneen
씻다씻어(v) (1) pestä, huuhtoa, puhdistaa (2) pyyhkiä, kuivata
빗다빗어(v) kammata
솟다솟아(v) nousta (auringosta, kuusta), nousta taivaalle
Epäsäännölliset ㄷ-adjektiivit ja -verbit

Epäsäännölliset ㄷ-adjektiivit ja -verbit ovat adjektiiveja ja verbejä, joiden vartalo päättyy kirjaimeen ㄷ. Kun tällaista vartaloa seuraa taivutuspääte, joka alkaa vokaalilla, niin ㄷ muuttuukin kirjaimeksi ㄹ.

Muodosta ensin sanakirjamuodosta vartalo. Korvaa vartalon viimeinen ㄷ kirjaimella ㄹ. Lisää vokaalisoinnun mukaisesti pääte 어 tai 아.
Esim. 걷다 --> vartalo 걷 - ㄷ + ㄹ --> 걸 + 어 --> 걸어
Epäsäännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
걷다걸어(v) kävellä
묻다물어(v) kysyä, tiedustella
듣다들어(v) kuulla, kuunnella
싣다실어(v) lastata kyytiin
긷다길어(v) nostaa vettä (kaivosta ym.)
깨닫다깨달아(v) tajuta, käsittää, ymmärtää
Säännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
걷다걷어(v) kääriä rullalle
굳다굳어(adj) kova
받다받아(v) saada, vastaanottaa
닫다닫아(v) sulkea, laittaa kiinni
얻다얻어(v) saada, saada haltuunsa
믿다믿어(v) (1) uskoa jhnkn (2) luottaa
묻다묻어(v) (1) kysyä, tiedustella (2) haudata
쏟다쏟어(v) kaataa, läikyttää

Huomaa, että joskus yksi adjektiivi tai verbi saattaa tarkoittaa useampaa asiaa ja huonolla tuurilla joku näistä merkityksistä taipuu epäsäännöllisesti ja joku toinen taas säännöllisesti. Yksi tällainen tapaus on esimerkiksi verbi 걷다, joka tarkoittaa sekä "kävellä" että "kääriä rullalle". Näistä ensimmäinen taipuu epäsäännöllisesti (걸어) ja jälkimmäinen säännöllisesti (걷어).

Epäsäännölliset ㅎ-adjektiivit

Epäsäännölliset ㅎ-adjektiivit ovat adjektiiveja, joiden vartalo päättyy kirjaimeen ㅎ. Kun tällaista vartaloa seuraa taivutuspääte, joka alkaa vokaalilla, niin ㅎ tipahtaa pois. Tämän lisäksi, kun taivutuspääte on joko 어 tai 아 (kuten juuri epämuodollisen tuttavallisen tyylin päätteet), niin muuttuu pääte muotoon 애. Huomaa, että kaikki tämän epäsäännöllisen taivutuksen mukaan voivat taipua vain tietyt adjektiivit, epäsäännöllisiä ㅎ-verbejä ei ole olemassa.

Muodosta ensin adjektiivin sanakirjamuodosta vartalo. Poista vartalon viimeinen ㅎ. Lisää vokaalisoinnun mukaisesti pääte 어 tai 아. Pääte muuttuu muotoon 애 (tai 얘, mikäli vartalon viimeinen vokaali on ㅣ-yhdistelmävokaali)
Esim. 어떻다 --> vartalo 어떻 - ㅎ --> 어떠 + 어 --> 어때
Epäsäännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
어떻다어때(adj) miten? millainen?
이렇다이래(adj) näin, tällainen
그렇다그래(adj) niin, sellainen
저렇다저래(adj) noin, tuollainen
빨갛다빨개(adj) punainen
까맣다까매(adj) musta
파렇다파래(adj) sininen
하얗다하얘(adj) valkoinen
노렇다노래(adj) keltainen
Säännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
많다많아(adj) monta, paljon
좋다좋아(adj) hyvä, miellyttävä
괜찮다괜찮아(adj) ok, ihan jees, mukiinmenevä
싫다싫어(adj) epämiellyttävä, inhottava
낳다낳아(v) synnyttää
넣다넣어(v) laittaa sisään
Epäsäännölliset ㅂ-adjektiivit ja -verbit

Epäsäännölliset ㅂ-adjektiivit ja -verbit ovat adjektiiveja ja verbejä, joiden vartalo päättyy kirjaimeen ㅂ. Kun tällaista vartaloa seuraa vokaalilla alkava taivutuspääte, niin ㅂ tippuu pois. Sen tilalle lisätään yleensä tavu 우. Muutaman yksitavuisen vartalon tapauksessa ㅂ:n tilalle lisätään kuitenkin tavu 오, kun lisättävä pääte on 어/아.

Muodosta ensin sanakirjamuodosta vartalo. Poista vartalon viimeinen ㅂ. Lisää loppuun tavu 우 tai 오. Lopuksi lisää vokaalisoinnun mukaisesti pääte 어 tai 아.
Esim. 반갑다 --> vartalo 반갑 - ㅂ + 우 --> 반가우 + 어 --> 반가워
Epäsäännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
반갑다반가워(adj) iloinen, onnellinen, ilahduttava
고맙다고마워(adj) kiitollinen
어렵다어려워(adj) vaikea, hankala
아름답다아름다워(adj) kaunis, nätti, sievä, ihana, komea, hyvännäköinen
맵다매워(adj) tulinen, pippurinen, mausteinen
춥다추워(adj) kylmä (säästä tai paikan tunnelmasta)
덥다더워(adj) kuuma
곱다고와(adj) (1) sievä, nätti (2) kiltti, ystävällinen
돕다도와(v) auttaa, avustaa
깁다기워(v) paikata, parsia, korjata (vaatteita)
눕다누워(v) maata, olla makuuasennossa, oikaista (pitkälleen)
줍다주워(v) poimia maasta, poimia, noukkia, kerätä, löytää
굽다구워(v) paistaa (ruokaa), paahtaa, grillata, käristää
Säännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
넓다넓어(adj) laaja, avara, tilava
좁다좁아(adj) kapea, ahdas, tiukka, tiivis
입다입어(v) pukeutua jhkn, käyttää (vaatteita), laittaa päälle (vaatteet)
씹다씹어(v) purra, puraista, pureskellä, haukata, jauhaa
업다업어(v) kantaa selässään
뽑다뽑아(v) vetää ulos, vetää esiin, vetää pois, poistaa, ottaa irti
접다접어(v) (1) laskostaa, taitella kasaan (2) sulkea (sateenvarjo)
집다집어(v) poimia, noukkia, ottaa käteen
잡다잡아(v) (1) ottaa kiinni, napata, tarrata kiinni (2) pidättää (rikollinen)
붙잡다붙잡아(v) (1) tarttua, pitää kiinni, napata (2) pidättää, saada kiinni
Epäsäännölliset 르-adjektiivit ja -verbit

Epäsäännölliset 르-adjektiivit ja -verbit ovat adjektiiveja ja verbejä, joiden vartalo päättyy tavuun 르. Ne taipuvat tämän epäsäännöllisen kaavan mukaan vain kun niihin liitetään 어:lla ja 아:lla alkava päätte. Muiden päätteiden yhteydessä taivutus tapahtuu normaalien vokaalisupistumien ja -sulautumien taivutussääntöjen mukaan.

Taivutus aloitetaan kuten minkä tahansa muunkin vokaaliin 으 loppuvan adjektiivin tai verbin taivutus eli vartalon viimeisen tavun 으 tiputetaan pois. Jäljelle jäänyt ㄹ siirtyy batchimiksi edelliseen tavuun mutta se myöskin tuplautuu. Toisin sanoen, tällä kertaa verbiin liitettävä pääte ei olekaan pelkkä 어 tai 아 vaan 러 tai 라. Tai jos se helpommalta tuntuu, niin poista verbin vartalon viimeinen tavu 르 ja lisää jäljelle jääneeseen osaan vokaalisoinnun mukaisesti joko pääte ㄹ러 tai ㄹ라.

Muodosta ensin sanakirjamuodosta vartalo. Korvaa vartalon viimeinen 으 kirjaimella ㄹ. Lopuksi lisää vokaalisoinnun mukaisesti pääte 어 tai 아.
Esim. 모르다 --> vartalo 모르 - 으 + ㄹ --> 몰ㄹ + 아 --> 몰라
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
모르다몰라(v) ei tietää
다르다달라(adj) erilainen, erota jstn, toinen, muu
빠르다빨라(adj) nopea, pikainen
이르다일러(v) (1) tiedottaa, ilmoittaa (2) aikainen
서두르다서둘러(v) hoputtaa, jouduttaa, vauhdittaa
나르다날라(v) kuljettaa, viedä, kantaa
고르다골라(v) valita, valikoida
부르다불러(v) kutsua
흐르다흘러(v) virrata
Säännölliset
SanakirjamuotoEpämuodollinen tuttavallinen tyyliSuomeksi
치르다치러(v) (1) maksaa
(2) suorittaa, hoitaa, saada päätökseen, saada valmiiksi
들르다들러(v) piipahtaa kyllässä, käväistä kylässä, poiketa kylään

Kohtelias tuttavallinen tyyli (아요/어요)

Jos en ole vielä tarpeeksi tätä asiaa teroittanut, niin sanotaanpa vielä kerran: edellä opittua epämuodollista tuttavallista tyyliä voidaan käyttää läheisten kavereiden kanssa jutellessa. Jos halutaan kuitenkin jutustella jonkun muun kanssa, niin on taas kerran käytettävä kohteliasta tuttavallista tyyliä. Tämä onkin helppoa, nimittäin tämä adjektiivi- ja verbimuoto saadaan aikaiseksi erittäin yksinkertaisesti eli lisäämällä epämuodolliseen tuttavalliseen tyyliin taivutetun adjektiivin taikka verbin perään kohteliaisuuspartikkeli 요.

Taivuta adjektiivi/verbi epämuodolliseen tuttavalliseen tyyliin. Lisää perään kohteliaisuuspartikkeli .
Esim. 빨갛다 --> 빨개 + 요 --> 빨개요
Esim. 공부하다 --> 공부해 + 요 --> 공부해요
Esim. 가다 --> + 요 --> 가요
Esim. 작다 --> 작아 + 요 --> 작아요

Värit

Otanpa nyt vielä värit omana osanaan esille, koska niiden käytössä saattaa tulla muuten pientä hämminkiä. Koreassa vain osalle väreistä on oma adjektiivinsa, osaa väreistä ilmaistaan taas hiukan eri tavalla. Nimitän tässä niitä värejä, joilla on oma adjektiivinsa, nimellä "adjektiivivärit" ja niitä värejä, joilla ei ole omaa adjektiiviaan, nimellä "substantiivivärit". Kyseessä ei taaskaan ole mitkään viralliset ilmaisut vaan itse keksimäni termit. Kerrottakoot nyt tässä välissä, että sana tarkoittaa väriä ja se näyttelee erittäin tärkeää osaa substantiivivärien muodostamisessa. Pidemmittä puheitta taulukko adjektiiviväreistä.

Adjektiivivärit
SanakirjamuotoPredikaattiSuomeksi
빨갛다빨개/빨개요(adj) punainen
파랗다파래/파래요(adj) sininen
까맣다까매/까매요(adj) musta
희다하얘/하얘요(adj) valkoinen
노랗다노래/노래요(adj) keltainen

Osalla väreistä ei ole lainkaan omaa adjektiiviaan, vaan ne on muodostettu yhdistelmällä substantiivi + sana . Esimerkiksi sana 초록 tarkoittaa yksinään "vihreys", tarkoittaa "kastanja" ja tarkoittaa "tuhka". Kun näiden susbtantiivien perään liitetään sana saadaan värejä tarkoittavia sanoja: 초록색 eli "vihreä väri", 밤색 eli "ruskea väri, kastanjanruskea väri" ja 회색 eli "(tuhkan) harmaa väri". Koskapa nämä värisanat ovat substantiiveja, niin niitä voidaan käyttää kuten mitä tahansa muitakin substantiiveja. Kuten ensimmäisessä kielioppikappaleessa todettiin: Kun halutaan sanoa "x on substantiivi", niin on käytettävä kopulaa 이다. Näin toimimme siis näiden substantiivivärienkin kanssa. Ohessa lista lopuista yleisistä väreistä.

Substantiivivärit
SanakirjamuotoPredikaattiSuomeksi
초록색이다초록색이야/이예요vihreä
밤색이다밤색이야/이예요(tumman) ruskea
갈색이다갈색이야/이예요(vaalean) ruskea
주황색이다주황색이야/이예요oranssi
보라색이다보라색이야/이예요violetti
회색이다회색이야/이예요harmaa
분홍색이다분홍색이야/이예요vaaleanpunainen
핑크색이다핑크색이야/이예요pinkki
금색이다금색이야/이예요kultainen
은색이다은색이야/이예요hopeinen

Predikaattien käyttö

Katsotaan vielä lopuksi miten epämuodolliseen tai kohteliaaseen tuttavalliseen tyyliin taivutettuja verbejä ja adjektiiveja käytetään lauseissa. Tärkein sääntö tulee kertauksena ensimmäisestä kappaleesta: Koreassa lauseen predikaatti eli taivutettu adjektiivi tai verbi tulee aina lauseen loppuun.

실랴가요. - Juuri Silja menee. (Silja menee.)

Eli siis ensin kaikki muu ja vasta lauseen loppuun adjektiivi tai verbi. Seuraavaksi hieman lisää esimerkkejä verbien käytöstä.

Esimerkit

1) 민수씨는, 지금 먹어요. - Mitä tulee Minsuun, nyt syö. (Minsu syö nyt.)
2) 오늘 와요. - Tänään sade tulee. (Tänään sataa vettä.)
3) 가요. - Illalla juuri minä menen. (Minä menen illalla.)
4) 고양이자요. - Mitä tulee kissaan, se nukkuu. (Kissa nukkuu.)
5) 학생공부해요. - Se on juuri opiskelija, joka opiskelee. (Opiskelija opiskelee.)
6) 아이울어요. - Se on juuri lapsi kun itkee. (Lapsi itkee.)
7) 달려요. - Mitä tulee hevoseen, se juoksee. (Hevonen juoksee.)
8) 전등꺼져요. - Ne ovat juuri valot kun sammuvat. (Valot sammuvat.)
9) 벚꽃펴요. - Ne ovat juuri kirsikankukkia kun kukkivat (Kirsikankukat kukkivat.)
10) 버스와요. - Se on juuri bussi kun tulee. (Bussi tulee.)

Sitten esimerkkejä adjektiivien käytöstä predikaatteina. Ihan piruuttani kirjoitan tämän vielä toisen kerran, vaikka itse aikaisemmin väitin, että kerta riittää: Huomaa, ettei adjektiivien kanssa tosiaan käytetä erillistä "olla"-verbiä vaan pelkkä adjektiivi riittää.

Esimerkit
사과빨개요.Mitä tulee omenaan, se on punainen. (Omena on punainen.)
아빠는, 거요.Mitä tulee isään, juuri selkä on iso. (Isä on pitkä.)
언니 귀엽어요.Juuri isosiskoni koira on söpö. (Isosiskoni koira on söpö.)
김치너무 매워요.Mitä tulee tähän kimchiin, se on liian tulista. (Tämä kimchi on liian tulista.)
고파요!Maha on nälkäinen! (Minulla on nälkä!)
서울 지하철편해요.Mitä tulee Soulin metroon, se on kätevä. (Soulin metro on kätevä.)

Entä jos halutaankin kertoa vaikkapa mitä Minsu syö ja millä hän sen tekee, mihin ja miten minä menen illalla ja missä ja mitä opiskelija opiskelee? Näitä asoita ei ole tähän mennessä oppimillamme kielioppin palasilla ilmaista. Nyt tarvitaan selkeästi lisää partikkeleita ja ne löytyvät kätevästi seuraavasta kappaleesta. Ei siis muuta kuin etiäpäin sano mummo lumessa!

Edellinen | Kieliopin sisällysluetteloon | Seuraava

Sivua päivitetty edellisen kerran 30.8.2013

Jaa tämä sivu:

 
© Silja Ijas 2008–2015