Blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle, kun aika on hujahtanut kuin siivillä, mutta ehkä on aika kertoa muutamalla sanalla kuulumisia, jotka napakan otsikon perusteella liittyvät fillariin ja lumentuloa enteileviin ötököihin. Tällaisia turhia kuulumisia lähinnä siksi, kun ihmiset pommittaa mua kaikenmaailman whatsappi- ja facebook-viesteillä, joihin en ole muuten vastannut (sorry!), että onko joku tekninen ongelma kun ei näy uudet blogikirjoitukset ja onko kaikki ok kun ei mitään kuulu ja ja ja. Ei niitä uusia blogikirjoituksia näy, kun niitä ei ole! 😀

Itse asiassa isoin syy sille, etten ole kirjoittanut mitään, on se, ettei mitään uutta ja mullistavaa ole tapahtunut. Olen käynyt japanin tunneilla, olen käynyt kaljalla opiskelukavereiden kanssa, olen käynyt ruokakaupassa, olen pessyt pyykkiä, olen opiskellut, olen kokkaillut tyttöin kanssa iltasella eväitä seuraavalle päivälle (koska yliopiston ruokala on kaaottinen ja ahdistava eikä sinne halua mennä joka päivä, paitsi ehkä nyt siitä alkaa jo vähän tajuta jotain, mutta kauhea mölyläävä se silti on). Sellaista. Nyt olen tosin ollut pari päivää flunssassa ihan vaan kotosalla ja voin sen verran kertoa, että on näinä kahtena päivänä on tapahtunut vielä vähemmän kuin muina päivinä. Olen esim. nukkunut, niistänyt ja katsonut juutubista sinne laittomasti ladattua draamasarjaa.

Kuva olis kiva tähän väliin. Laitetaan vaikka tällainen.

Random maisemaa yliopistokampuksella. Kauniit ovat syksyn värit. Ala-asteen ruotsinkirjaani siteeratakseni "hösten är färger".

Random maisemaa yliopistokampuksella. Kauniit ovat syksyn värit. Ala-asteen ruotsinkirjaani siteeratakseni ”hösten är färger”.

Kokeita pukkaa jatkuvalla syötöllä

Kahden päivän poissaolollani missasin vain yhden kielioppiminikokeen. Aika hyvin ajoitettu flunssa siis, koska kokeita on muuten melkein joka päivä: minikokeita (クイズ, kuizu eli lainasana englannista: quiz) on kieliopista ja kanjeista aina yksi kirjan kappale kerrallaan ja isompia kertauskokeita (復習テスト, fukushuu tesuto) on kieliopista, lukemisesta & kirjoittamisesta ja kanjeista aina kun on käyty 3 kappaletta läpi. Esimerkiksi ensi viikolla on:

  • maanantaina minikokeet kieliopista ja kanjeista
  • tiistaina kertauskoe kieliopista
  • keskiviikkona kertauskoe lukemisesta ja kirjoittamisesta sekä minikoe kieliopista
  • torstaina minikoe kieliopista
  • perjantaina minikoe kanjeista

Mutta parempi näin pienissä pätkissä kuin, että olisi megalomaaninen loppukoe helmikuun puolivälissä.

Fillari hankittu

No mitäs muuta. Perjantaina ostin fillarin, että matka yliopistolle sujuisi vähän joutuisammin. Minä teen aamu-unisena mitä tahansa, että saan nukkua pidempään. Mua pelottaa täällä fillarointi ihan sikana, koska a) poliisisetä kävi pelottelemassa kaikki vaihtarit heti alkuun fillaroinnin vaaroilla ja siitä miten joutuu vankilaan jos aiheuttaa kolarin (tehosi ainakin minuun, jos ei muihin), b) en ole ajanut polkupyörällä varmaan yli 10 vuoteen ja olen tosi epävarma ajotaidoistani, c) kaikki muut ajaa täällä täysiä ja kaikilla on vähän omat sääntönsä siitä miltä puolelta väistetään ja paniiks ja äääk jne.

Liikennesäännöistä sen verran, että tankojuoppoudesta voi saada viisi vuotta linnaa. Ei kande kännissä fillaroida, siis. Toinen tärkeä sääntö on, että pyöräilijän tulisi aina kävelytiellä ajaessaan ajaa autokaistan puoleista reunaa. Siis riippumatta mihin suuntaan on menossa. Ja jos ajaa autokaistalla, niin mahdollisimman lähellä kävelytietä sitten. Niin, erillisiä pyöräkaistojahan ei ole ja pyöräilijät sukkuloivat jalkakäytävillä kävelijöiden seassa, paitsi muutamassa kohdassa on maalattu autokaistan reunaan autojen ja kävelytien väliin noin metrin tai puolen levyinen pyöräkaista, jota voi ilmesesti käyttää jos huvittaa. Ajan siis hiljaa ja varovaisesti. Nopeampaa tuo pyörällä meno on joka tapauksessa kuin kävely.

Fillarini on mallia mummokonkeli eli japanilaisittain mamachari (ママチャリ) ja maksoi 6 200 jeniä käytettyjen pyörien liikkeessä (törkeä hinta!). Mutta on se hieno, kattokaa nyt!

Meitsin mummokonkeli aka. mamachari

Meitsin mummokonkeli aka mamachari

Onnistuin tosin maanantaina puhkomaan siitä jo takarenkaan. Kävin äsken näyttämässä sitä fillaripuodin sedälle ja paapsi paikkasi renkaan ihan ilmatteeksi. Ilmeisesti vika ei ollut ihan täysin minun, koska aika kovia kokeneelta se sisägummi vaikutti. Ei kehdannut ukkeli veloittaa. Pyöräilykypärä pitäisi kyllä hankkia. Hmmm.

Japanin ötökät

Ihanaa pyöräilyssä on myös se, että yukimushit (雪虫) elikkäs lumiötökkäiset ovat ilmestyneet esiin koloistaan sankoin joukoin ja erittäin nautinnollista on ajaa fillarilla heikäläisten parveen ja saada böbököitä suut ja silmät täyteen (se ihanaa-osuus oli sarkasmia, ymmärrättehän). Vanhan kansan suurten viisahuksien mukaan yukimushit ilmestyvät juuri ennen ensilumen tuloa, mutta en halua uskoa jonkun vanhan käpylehmän jorinoita. Pyh, pitäkää perimätietonne. Säätiedotus lupailee vielä ihan kohtuullisen asiallisia lämpötiloja, jotain +15 asteen ja +5 asteen väliltä. Ei noilla lämmöillä taideta vielä lunta saada, tai ainakaan sellaista, joka jäisi maahan pidemmäksi aikaa.

Koska pyöräilykausi päättyy siihen kun lunta alkaa tulla, täytyy taas alkaa kävellä yliopistolle. Japanilaiset eivät suuressa viisaudessaan hiekoita kävelyteitä, joten täällä sattuu todella paljon liukastumisia talvisin. Lisäksi kun lunta tulee sillä tapaa reippahasti, että talvessa vaatimattomasti vajaat viisi metriä, niin ei sitä kaikkea saada kaavittua kaduilta pois. Mitään järkyttäviä paukkupakkasia Sapporossa ei yleensä ole vaan pikkasen nolla alapuolella mennään, joten lopputalvesta on kuulemma luvassa mukavat peilijääkävelytiet. Aah, odotan innolla. Pitäisköhän hommata icebugit? Vois tulla tarpeeseen.

Nyt kun tässä näitä erilaisia ötököitä, yukimusheja ja icebugeja, on mietitty niin kerrottakoot, että ötökkärintamalle on lisäksi ilmestynyt sellainen ihanuus, kuin metsälude (tai joku sen kaveri vähintäänkin) ja niitä on paljon! Niitä tarttuu matkalla yliopistolta asuntolalle tai toiseen suuntaan ihmisten vaatteisiin, erityisesti fillaristien, kun ne pirulaiset lentelevät ja törmäilevät ympäriinsä (siis luteet, ei pyöräilijät). Onneksi kukaan ei ole vielä onnistunut liiskaamaan mokomaa luokassa tai muualla sisätiloissa. Haju on nimittäin melkoinen. Hyh.

Kuvassa esiintyvä leppis oli eilen mun huoneessa. En tiedä mistä se tuli, koska mulla oli koko päivän ikkuna kiinni.

Böbökkä mun huoneessa.

Böbökkä mun huoneessa.

Oliskohan tässä nyt käsitelty kattavasti kaikki öttimönkiäis- ynnä böbökkäasiat?

Ollaanpas sitä tänään vekkulin runollisella tuulella, huomaan ma. Taidan jättää tämän kirjoittamisen tähän. Adjö! (Pankaa toki merkille miten kansainvälisiä kieli-ihmisiä sitä tässä ollaan!)

It's only fair to share...Share on facebook
Facebook
Share on google
Google
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on print
Print