Nähtävyydet vol. 2

Tänään kävin taas leikkimassä kameraturistia. Aloitin aamulla henkistymällä eli ensimmäinen kohteeni oli Gaya-vuori (Gayasan, 가야산) ja siella buddhalainen Haein-temppeli (Haeinsa, 해인사, ”temppeli heijastukselle tyynen meren pinnassa”). Heti aamusta suunnistin metrolla Seongdangmotin metroasemalle ja sieltä sitten lähistöllä olevalle Seobu-bussiasemalle.

Koska en viitsinyt ottaa ajoissa selvää tuon bussiaseman sijainnista (luulin ensin, että bussi menee tuosta viereiseltä bussiasemalta…), niin myöhästyin haluamastani bussista viitisen minuuttia ja bussit kulkivat vain 40 minuutin välein.

No, ei siinä mitään, en ollutkaan ehtinyt syödä aamupalaa, joten suuntasin bussiaseman vieressä olevalle ravintola-alueelle. Kaksi rullaa kimbapia kivalta ajummalta (아줌마 = täti koreaksi) maksoi 2 500 wonia eli noin 1,30 euroa.

Kimbap (김밥) on merilevä-riisipötkelö, jonka sisässä on erilaisia täytteitä, esim. kinkkua, majoneesia, purjoa, vähän niin kuin japanilainen (futo)makisushi, mutta paljon arkisempaa ruokaa. Lisäksi minulle yritettiin myyda käsivarteni mittainen elävä kala, kun katselin sitä vissiin liian innokkaasti. En sitten kuitenkaan ostanut. 🙂

Bussilla köröttelin sitten reilun puolitoista tuntia kohti länttä. Oli hyvin mielenkiintoista nähda tarkemmin Korean maaseutua ja muutenkin maisemia. Minulla onkin tältä päivältä valokuvia lähemmas 200…

Mitä lähemmäksi Gaya-vuorta tultiin, sitä upeammiksi maisemat muuttuivat. Nyt täytyy sanoa, että kuvat eivät todellakaan vedä vertoja sille, että on itse paikan päällä, mutta kaipa näistakin jonkinlaisen käsityksen saa miten mahtavat näkymät tuolla oli.

Jos eli kun tulen Koreaan seuraavan kerran, aion ehdottomasti viettää pidemmän aikaa jossain vuoristossa, nyt on nimittäin saatu niin vaikuttuneeksi tämä tyttö että! Yksi vaihtoehto on temppelimajoitus. Esimerkiksi juuri Haeinsa tarjoaa matkaajille temppelimajoitusta. Sen lisäksi, että saa majoituksen temppelissa, niin saa (= täytyy) myös osallistua temppelin jokapäiväisiin hommiin eli rukoushetkiin, yhteisiin aterioihin jne.

Mutta joka tapauksessa, takaisin asiaan. Osasin jaada bussista jopa oikealla pysakilla pois. Sen lisaksi, etta maisemat olivat aivan uskomattomat, niin myos saa suosi; aurinko paistoi melkein pilvettomalta taivaalta, mutta silti oli melko koleaa kun tuuli niin paljon. Lahdin sitten kipuamaan kohti Haeinsaa. Parinkymmenen minuutin kipuamisen jalkeen olinkin jo perilla.

Ensimmäisenä temppelialueelle mentäessä vastaan tulee Iljumun eli ”yhden pilarin portti”.

Iljumunia seuraa Bonghwangmun eli ”Neljän taivaallisen vartijan portti”.

Portaiden yläpäässä odottaa Haeltamun eli ”Nirvanan portti”.

Haeltamunista pääsee itse temppelin sisäpihalle, jossa sijaitsee monia rakennuksia, joista saatte ihan itse etsiä lisätietoja, jos kiinnostaa enemmänkin.

Syy siihen miksi Haeinsa on niin kuuluisa ja miksi se on UNESCON maailmanperintökohde, on se, että siellä säilytetään Triptaka Koreanaa eli yli 81 000 buddhalaisia kirjoituksia sisaltävää puupainantalautaa. Niitä ei tietenkään pääse katsomaan, mutta on tuo paikka ilman niitäkin ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Vietin temppelialueella hieman yli tunnin ja sitten päätin lahteä takaisin kohti bussipysäkkiä. Lähdin juuri sopivaan aikaan, koska ensin minua vastaan tuli lauma eläkeläisiä ja heti perään jättimäinen porukka koululaisia ilmeisesti jollain opintoretkellään.

Sain siis mukavasti katsella ympärilleni rauhassa ja ottaa kuvia. Koululaiset olivat ihan yhtä liikuttavia kuin Japanissakin, varmaan viisi kertaa joku testasi englanninkielen taitojaan alkamalla juttusille. Keskustelu menee aina jotenkin tahan tapaan:
Koululainen:”Hi!”
Minä:”Hi!”
Koululainen:”How are you?”
Minä:”I’m fine, thanks. How about you?”
Koululainen:”I’m fine. *hermostunutta kikatusta*”
Keskustelu päättyy tähän. Tämän kyseisen keskustelun olen käynyt myös parin aikuisen kanssa. 🙂

Paluumatkalla mun vieressä istui bussissa munkki, mutta en kehdannut ottaa siita valokuvaa… Ilmeisesti lomille menossa, päällä oli munkinkaapu mutta jalassa lenkkarit. 🙂 Bussimatka sujui tällä kertaa hieman nopeammin ja paluumatkaan kului vain 1 tunti ja 20 minuuttia.

Kun pääsin bussista ulos, niin kipitin saman tien metrolle ja suuntasin kohti Jungangnon asemaa seka Yakjeonin (약전) yrttilääketoria.

Itse asiassa kyseessa ei ole varsinainen tori, vaan reilu 500 metriä pitkä katu, jonka varrella on jos jonkinmoista yrittilääkepuotia. En ollut oikein varma, etta miten tuonne mennään, mutta löysin kuin löysinkin perille parin yrityksen ja erehdyksen kautta sekä nenäni ansiosta. Paikka nimittäin tuoksuu hyvin voimakkaasti, ei missään nimessä pahalta, mutta vahvasti.

Jos joku paikan päälle halajava tätä tekstiäni lukee, niin vinkkinä: mene metroasemalta ulos uloskäynnistä nro 2 oikean puoleisia portaita, kävele noin 5 minuuttia suoraan eteenpäin ja tarkkaile vasemmalla olevia sivukatuja. Kun näet kadun yllä perinteisen puuportin, jossa lukee jotain koreaksi (en tajunnut ottaa tästä kuvaa) ja englanninkielisen kyltin ”herbal medicine exhibition hall” (tai jotain), niin käänny kyseiselle kadulle. Kävele suoraan eteenpäin muutamia minuutteja kunnes saavut vähän isommalle poikittaiselle kadulle ja tadaa! olet perillä, tuoksusta ei voi olla erehtymättä. 🙂 Näillä ohjeilla tosin päätyy kadun puolivälin paikkeille, mutta parempi sekin kun ei mitään.

Tämän julmettoman pitkän raportoinnin lisäksi haluan tehdä reklamaation: täällä on liian halpaa! Mulla on vielä melkein puolet käteisesta rahasta käyttämättä, matkan alussa minulla oli tosiaan woneja 650 000 ja nyt niitä on jäljellä vielä 290 000! Luottokorttia olen käyttänyt tasan 3 kertaa (kirjat Soulissa, junalippu tänne Daeguun ja äsken maksoin tämän yön yöpymiseni luotolla, kun pelasi kommunikaatio henkilökunnan kanssa hieman paremmin kuin eilen). Ei siinä mitään, mutta lähden Koreasta pois parin päivän kuluttua. Toisaalta en halua valittaa, Japanissa saankin sitten maksaa kaikesta tuplahinnan. Sitä paitsi, jes, pääsen törsaamaan Busanissa!

Syy siihen miksi jaksoin ja ehdin kirjoittaa näin pitkän selostuksen tästä päivästä on yksinkertaisesti se, etta minulla on tällä hetkellä jalat aivan soseena koko päivän mittaisesta kävelystä. En siis yksinkertaisesti voinut lähteä tänään illalla tuonne kaupungille palloilemaan, vaan tyydyin piipahtamaan lähimarketista valmisnuudeleita (mallia udong, 우동) ja muutaman olusen. Hintaa nuudeleilla oli 2 800 wonia eli noin 1,45 euroa ja kahdella tölkilla olutta 3 400 wonia eli noin 1,75 euroa. Nyt käyn laittamassa mun poreammeen porisemaan, käyn kylvyssa ja sitten nukkumaan. Huomenna aamusta jatkuu matka kohti Busania.