Nyt seuraa raporttia viikonlopulta: kävimme retkellä Hidakassa (日高) ja Biratorissa (平取). Reippaina opiskelijoina suuntasimme taas heti aamusta kansainväliselle toimistolle, josta lähdimme huristelemaan kohti Biratoria bussilla (tai ennemminkin bussin puolikkaalla). Matka kesti reilut pari tuntia ensin motaria ja sitten vuoriteitä pitkin.
Valmiina matkaan
Maisemata: mettää, vuoria ja jokia
Hidakassa olimme jossain nuorten koulutuskeskuksessa, joka oli varsin kämäinen ja ysäripastellivärein maalattu, mutta kämäisyydessään ihan sympaattinen paikka kuitenskin. Söimme lounasta ja sitten oli avajaisseremonia, joka koostui lähinnä ohjeistuksesta siitä miten sänky pedataan oikeaoppisesti ja miten täytyy siivota huoneet aamulla. Sitten mentiin ulos puuhastelemaan erinäisiä ryhmäytymisharjoituksia. Ihan oli kivaa.
Seuraavana ohjelmassa oli ruoanlaittoa. Teimme ainuille tyypillistä ruokaa, tosin minusta se oli ihan normaalia japanilaista apetta, mutta enpä minä näistä nyt niin tarkkaan tiedä. Jokaiselle jaettiin oma tehtävä ja minä ja Jacelyn saimme tehtäväksi sytyttää grillin, mikä oli lastenleikkiä, joten eipä siinä joutunut kovin suuresti töihin. Tuli vähän vapaamatkustajaolo, mutta minkäs sille mahtaa.
Grillimestarit vauhdissa
Kevyesti grillattuja MJSP-opiskelijoita. Riisi on jo valmista, soppa vielä porisee grillissa.
Ruokailun jälkeen keräännyttiin porukalla kokon ääreen ja tanssiin jotain ainu-tanssia. Tämä oli oikein hyvä juttu, koska meidän Kaakkois-Aasian vahvistukset oli tässä vaiheessa jo aivan jäässä. Lämpöä taisi olla jotain 8 asteen tietämillä. Eivät kuulemma koskaan ole olleet niin kylmässä. Että talvea odotellessa…
Leiritulilla
Tässä vaiheessa kaikki olivat jo ihan zippipoikkiväsyksissä ja onneksi virallinen ohjelma loppuikin tuohon. Ja kellohan taisi olla jo ihan iltakahdeksan tuossa kohtaa. Eipä siinä muuta kuin kylvyn kautta kohti petiä. Kylvystäkin, siis sellaisesta japanilaistyylisestä o-furosta (お風呂), johon mennään porukalla, saatiin pientä hämminkiä aikaan, kun suurimmalle osalle kyseessä oli ensimmäinen kerta julkisessa kylvyssä ja ai kauheeta kun piti ihan vaatteet riisua siinä kaikkien edessä ja ilkosillaan mennä pesun kautta kylpyyn. Tällaisia kulttuurieroja.
Sunnuntaiaamuna herätys oli niinkin onnelliseen aikaan kuin 6.30 (!!!). Seitsemän jälkeen oli aamukokoontuminen, jossa oli meidän porukan lisäksi paikalla japanilaisten nuorten jalkapallojoukkue. Ensin nostettiin liput salkoon musiinkin säestyksellä, sitten voimisteltiin (LOL) ja pidettiin vielä lyhyet puheet. Tia piti meidän puheen, mutta koko homma tuli vähän puun takaa, joten eihän siihen oltu mitään valmisteltu. Puhe oli tyyliä ”Moi, ollaan Hokkaidon yliopiston MJPS:n uusia opiskelijoita, kiitos hei”.
Aamurituaalien jälkeen saatiin aamupalaa. Japanilaisella aamiaisella syödään suunnilleen samaan kamaa kuin muutenkin, siis misokeittoa, riisiä, kalaa. Tässä vaiheessa kenellekään ei oikein tainnut vielä murkina maistua, mutta kaikki saivat kuitenkin syötyä jotain. Sitten piti käydä siivoamassa huoneet ja vessat ja viikkaamassa peitot ja futonit OIKEAOPPISESTI PERKELE! Pääsimme tarkastuksesta läpi ensimmäisellä yrittämällä, hyvä me.
Ennen lähtöä Biratoriin pelattiin vielä kin-ballia, mikä oli oikeastaan varsin hauskaa. Peli jäi vähän vajaaksi, koska Parker otti ja pyörtyi yhtäkkiä. Edessä oli tietysti lekurireissu, ja me muut odottelimme ja käytimme ajan tehokkaasti hyödyksi höpöttelemällä niitä näitä. Lääkäristä päästiin pois puhtain paperein ja matka jatkui hippasen aikataulusta myöhässä kohti Biratoria ja Nibutanin ainukulttuurimuseota.
Heti perilletulon jälkeen söimmä lounasta perinteisessä ainutalossa, jossa oli sisällä kylmempi kuin ulkona, mikä oli varsin virkistävää. Sen jälkeen tutustuimme ainumuseoon. Ainut ovat siis Hokkaidon alkuperäiskansa. Hokkaidohan on liitetty suhteellisen vähän aikaa sitten Japaniin, noin 150 vuotta sitten. Oi imperialismin iloja.
Kim parka joutui syömään lounaan loppuun yksinään, kun muut olivat niin nopeita.
Perinteisen ainuasun kuviot ovat joka perheellä omanlaisensa.
Tällaiseen karhuhäkkiin laitettiin emolta kaapattu karhunpoikanen kasvamaan ja kun se kasvoi tarpeeksi isoksi, uhrattiin jumalille rituaaleissa.
Kotiin päästiin lähtemään suhteellisen ajoissa. Porukka oli bussissa hyvin väsynyttä ja kaikkien matka taisi sujua jonkinsorttisessa puolihorroksessa, jos ei nukkuessa.
Nyt kun luin tämän tekstin läpi kertaalleen, niin tämä koko homma vaikuttaa ihan pimeältä. 😀 Jos ei muuta, niin saatiinpahan ainakin kokemus siitä, millaisilla koulu-/luokkaretkillä japanilaiset koululaiset käyvät.
Iltasella käytiin tyttöjen kanssa yhdessä tuumin supermarketissa ostoksilla ja pantiin kokaten japanilaista liha–perunamuhennosta (肉じゃが) ja salaattia. Tehtiin ruokaa sen verran paljon, että siitä riitti vielä maanantaillekin lounaseväiksi mukaan. Sitten tulikin väsy ja sänky kutsui ja aamen ja sillai.
Gaylen kokkaa
