Kanjikaveri – opi japania!

Hiragana-taulukot

Tälle sivulle on kerätty kaikki hiragana-merkit esitettynä taulukkomuodossa.

Perustavut
Soinnilliset ja puolisoinnilliset äänteet
Yhdistelmätavut
Pitkät vokaalit
Katkoäänne ("kaksoiskonsonantit")
Harjoitukset ja kirjoitusohjeet

Perustavut

Karkeasti ottaen kukin hiragana esittää konsonatti + vokaali -äännettä. Poikkeuksen tekevät pelkkiä vokaaleita kuvaavat merkit あ [A], い [I], う [U], え [E] ja お [O] ja ainokainen pelkkää konsonanttia kuvaava merkki ん [N]. Muut äänteet muodostetaan lisäämällä konsonattiäänne edellä lueltuihin viiteen vokaaliäänteeseen.

Kaikki 46 hiraganaa on esitetty allaolevassa taulukossa, jota kutsutaan japaniksi nimellä 五十音図 [GO-JU-U-O-N-ZU]. Taulukossa riveillä (段 [DA-N]) on aina tiettyyn vokaaliäänneteeseen loppuvat merkit ja sarakkeissa (行 [GYO-U]) tietyllä konsonanttiäänteellä alkavat merkit. Taulukkoa luetaan japanilaisittain ylhäältä alas, aloittaen oikeasta reunasta ja edeten sitten vasemmalle. Lukeminen siis aloitetaan A-sarakkeen (あ行) vokaaleista あ [A], い [I], う [U], え [E] ja お [O], ylhäältä alas. Sitten siirrytään yksi pykälä vasemmalle KA-sarakkeeseen (か行): か [KA], き [KI], く [KU], け [KE], こ [KO]... Yksinäinen konsonantti ん [N] ei kuulu mihinkään sarakkeeseen eikä riviin. Se on esitetty viimeisenä A-rivillä paremman paikan puutteessa siksi, että taulukkoon saadaan mukaan kaikki perustavut.

Kiinnitä erityisesti huomiota muutamaan poikkeuksellisesti luettavaan merkkiin: SA-sarakeen (さ行) S + I -yhdistelmään (し, luetaan SHI), TA-sarakkeen (た行) T + I (ち, luetaan CHI) ja T + U (つ, luetaan TSU) -yhdistelmiin sekä HA-sarakkeen (は行) H + U (ふ, luetaan jotakuinkin FU) -yhdistelmään. Laita hiiri haluamasi tavun päälle niin näet sen latinisoidun lukuohjeen.

五十音図 - Hiraganataulukko: perustavut

	わ行	ら行	や行	ま行	は行	な行	た行	さ行	か行	あ行
ん	わ	ら	や	ま	は	な	た	さ	か	あ	あ段
	ゐ*	り		み	ひ	に	ち	し	き	い	い段
		る	ゆ	む	ふ	ぬ	つ	す	く	う	う段
	ゑ*	れ		め	へ	ね	て	せ	け	え	え段
	を	ろ	よ	も	ほ	の	と	そ	こ	お	お段

* Ei enää käytössä

Soinnilliset ja puolisoinnilliset äänteet

Perustavujen lisäksi on mahdollista muuttaa tavun konsonantti soinnilliseksi (HA-sarakkeen tapauksessa soinnillisen lisäksi myös puolisoinnilliseksi). Soinnilliseksi muuttaminen tapahtuu lisäämällä tavun oikeaan yläreunaan kaksi hipsua ゛ (eli 濁点 [DA-KU-TE-N]). Puhekielessä 濁点:iä kutsutaan nimellä てんてん [TE-N-TE-N]. HA-sarakkeen vokaalien muuttaminen puolisoinnillisiksi tehdään lisäämällä tavun oikeaan yläreunaan pieni ympyrä ゜(eli 半濁点 [HA-N-DA-KU-TE-N] taikka puhelikielisesti まる [MA-RU]).

Käytännössä asia menee näin: kun tavun か [KA] oikeaan yläreunaan lisätään hipsut ゛, saadaan tavu が [GA]. Tavusta さ [SA] tulee ざ [ZA] ja tavusta は [HA] tulee ば [BA]. Kuten yllä on kerrottu, voidaan HA-sarakkeen tavuihin liittää myös pieni ympyrä ゜, jolloin esimerkiksi tavu は [HA] muuttuukin puolisoinnilliseksi eli tavuksi ぱ [PA]. Huomaa erityisesti miten normaalistikin kaavasta poikkeava し-tavu [SHI] reagoi kun se muutetaan soinnilliseksi, se muuttuu äänteeksi じ [JI, suomalaisittain äännettynä kutakuinkin DŽI]. Laita hiiri haluamasi tavun päälle niin näet sen latinisoidun lukuohjeen.

Hiraganataulukko: soinnilliset ja puolisoinnilliset tavut

H　⇒　P	H　⇒　B	T　⇒　D	S　⇒　Z	K　⇒　G
ぱ	ば	だ	ざ	が	あ段
ぴ	び	ぢ*	じ	ぎ	い段
ぷ	ぶ	づ*	ず	ぐ	う段
ぺ	べ	で	ぜ	げ	え段
ぽ	ぼ	ど	ぞ	ご	お段

* Harvoin käytettyjä

Tavuja ぢ [JI] ja づ [ZU] ei käytetä juurikaan vaan niiden sijasta käytetään じ [JI]- ja ず [ZU]-tavuja. Joskus muinoin näiden tavujen lukutavat erosivat toisistaan, mutta nykyjapanissa tavut ぢ ja じ äännetään samalla tavalla ja tavujen ぢ ja ず äännetään samalla tavalla. Näihin harvinaisempii tavuihin törmää useimmiten klassisen japanin teksteissä (joihin tuskin tulet ihan hetimiten tutustumaan).

Nykyään ぢ- ja づ-tavuja käytetään käytännössä vain sellaisissa tilanteissa, joissa

• kaksi samaa tavua tulee sanassa peräkkäin eli tavua edeltää sama tavu soinnittomana, esimerkiksi つづく [TSU-ZU-KU = jatkua] tai ちぢまる [CHI-JI-MA-RU = lyhentyä]
• tavu on yhdyssanan jälkimäisessä sanassa ensimmäisenä tavuna (kyse on ns. 連濁-ilmiöstä [RE-N-DA-KU]).

Esimerkkejä 連濁:sta ovat esimerkiksi sanat

• きづく [KI-ZU-KU = huomata, muodostuu sanoista き [KI] = mieli ja つく [TSU-KU] = kiinnittää]
• こづかい [KO-ZU-KA-I = taskuraha, muodostuu sanoista こ [KO] = pikku- ja つかい [TSU-KA-I] = kulu]
• はなぢ [HA-NA-JI = nenäverenvuoto, muodostuu sanoista はな [HA-NA] = nenä ja ち [CHI] = veri]
• みぢか [MI-JI-KA = tuttu; läheinen, muodostuu sanoista み [MI] = vartalo] ja ちか [CHI-KA] = läheisyys]

Nämä kaksi tavua ovat tosiaan hyvin harvinaisia, joten jos kuulet sanan, jossa on JI-äänne, todennäköisin kirjoitusasu sille on じ. Samaten, jos kuulet sanan, jossa on ZU-äänne, todennäköisin kirjoitusasu sanalle on ず.

Yhdistelmätavut

Lopuksi vielä yhdistelmätavut (japaniksi 拗音 [YO-U-O-N] eli vääntyneet äänet). Nämä tavut alkavat konsonantilla, jota seuraa diftongi eli kahden samaan tavuun kuuluvan eri vokaalin yhdistelmä. Käytännössä nämä tavut muodostetaan yhdistämällä I-rivin (い段) tavut

• き [KI]
• し [SHI]
• ち [CHI]
• に [NI]
• ひ [HI]
• み [MI]
• り [RI]
• ぎ [GI]
• じ [JI]
• び [BI]
• ぴ [PI]

tavuihin や [YA], ゆ [YU] ja よ [YO], jolloin saadaan aikaan uusia äänteitä. Ensimmäisen tavun I-äänne putoaa pois ja jäljelle jääneeseen konsonanttiin yhdistetään や, ゆ tai よ ja uusi tavu on valmis.

Jotta tiedettäisiin että kyse juuri yhdistelmätavusta eikä muuten vaan perättäin olevista tavallisista tavuista, kirjoitetaan YA-sarakkeen tavu normaalia pienemmällä merkillä: ゃ, ゅ, ょ. Toisin sanoen, esimerkiksi tavuyhdistelmä きや [KI-YA] ei ole yhdistelmätavu, mutta tavu きゃ [KYA, luetaan suomalaisittain KJA] taas on. Kiinnitä siis tarkasti huomiota merkkien kokoon. Ota huomioon myös poikkeukset し [SHI], ち [CHI] ja じ [JI], joista tulee esimerkiksi tavuun ゃ yhdistettynä しゃ [SHA], ちゃ [CHA] ja じゃ [JA]! Laita hiiri haluamasi tavun päälle niin näet sen latinisoidun lukuohjeen.

Hiraganataulukko: yhdistelmätavut

ぴ [PI]	び [BI]	じ [JI]	ぎ [GI]	り [RI]	み [MI]	ひ [HI]	に [NI]	ち [CHI]	し [SHI]	き [KI]
ぴゃ	びゃ	じゃ	ぎゃ	りゃ	みゃ	ひゃ	にゃ	ちゃ	しゃ	きゃ	ゃ [YA]
ぴゅ	びゅ	じゅ	ぎゅ	りゅ	みゅ	ひゅ	にゅ	ちゅ	しゅ	きゅ	ゅ [YU]
ぴょ	びょ	じょ	ぎょ	りょ	みょ	ひょ	にょ	ちょ	しょ	きょ	ょ [YO]

Pitkät vokaalit

Japanissa on suomen tavoin lyhyitä ja pitkiä vokaaleita ja niiden välinen ero on yhtä merkityksellinen kuin suomessakin (esimerkiksi ”tuli” vs. ”tuuli”). Pitkät vokaalit muodostetaan lisäämällä toisen vokaalin tai konsonantti + vokaali -tavun perään äänteen pidentävä vokaali. Japanissa pitkän vokaalin äänteellinen kesto on hieman lyhyempi kuin suomessa, mutta ei haittaa vaikka vokaalin sanoisikin yhtä pitkänä kuin suomessa.

Kuten jo todettu, vokaalin pituus on aivan yhtä tärkeä asia kuin suomessakin, sillä se saattaa muuttaa sanan merkityksen täysin. Esimerkiksi こうこう [KO-U-KO-U] vs. ここ [KO-KO], いえ [I-E] vs. いいえ [I-I-E]. Pidennettyä vokaalia siis merkitään hiraganalla kirjoittamalla useampi vokaaliäännettä kuvaava merkki peräkkäin. Koska kaikki hiraganatavut, poislukien tavu ん [N], päättyvät vokaaliin, niin vokaaliäännettä kuvaava merkki voidaan kirjoittaa minkä tahansa tavun (paitsi siin tavun ん [N]) perään kuvaamaan pitkää vokaalia. Vokaalien pidennykset tehdään seuraavasti:

Pidennettävä vokaali	Pidentävä vokaali	Luetaan
あ [か, さ, た...]	あ	AA [KAA, SAA, TAA..]
い [き, し, ち...]	い	II [KII, SHII, CHII..]
え [け, せ, て...]	い	EE [KEE, SEE, TEE..] (*
う [く, す, つ...]	う	UU [KUU, SUU, TSUU..]
お [こ, そ, と...]	う	OO [KOO, SOO, TOO..]

* Huolitellusti puhuttaessa voidaan sanoa myös EI.

Kiinnitä erityistä huomiota pitkään O-äänteeseen; se kirjoitetaan sanasta riippuen joko お + う [O + U] tai お + お [O + O]. Näistä お + う [O + U] on huomattavasti yleisempi, joten muutamat harvat tapaukset, jotka kirjoitetaan お + お, on opeteltava ulkoa. Esimerkkejä pitkän O-äänteen kirjoittamisesta お + お:lla: おおきい, おおい, おおかみ, とお, とおい ja こおり.

Pitkä E-äänne taas kirjoitetaan yhdistelmällä え + い [E + I]. Kuten O:nkin tapauksessa, on tietysti ainakin yksi poikkeus: おねえさん. Muita え + え -vokaalipidennyksiä ei ole vuonna 2004 alkaneen japanin opiskeluni aikana vastaan tullut. Voin hyvin suurella varmuudella sanoa, että tämä on ainoa え + え -yhdistelmä, joka sinun täytyy osata. Katso aiheeseen liittyen myös yleistä tietoa japanin ääntämisestä.

Katkoäänne ("kaksoiskonsonantit")

Pitkien vokaalien lisäksi japanin äännevalikoimiin kuuluu myös suomesta tuttu katkoäänne. Katkoäänne on hyvin terävä ja ikään kuin ”seinään loppuva” äänne, joka syntyy kun kurkunpää jännittyy. Katkoäännettä merkataan suomessa sanan sisällä konsonanttien yhteydessä kaksoiskonsonantilla (tukka, kaappi, rusetti, mummi). Vokaalien yhteydessä suomessa katkoäännettä merkataan kahden saman vokaalin ollessa perättäin väliviivalla (-) (kuorma-auto, vaihto-oppilas), mutta muutoin suomenkielessä vokaalien yhteydessä katkoäännettä ei kirjoitettaessa ilmoiteta mitenkään. Japanin opetuksessa katkoäännettä kutsutaan usein nimellä kaksoiskonsonantti, koska suomalainen ymmärtää siitä helposti millaisestä äänteestä on kyse.

Japanissa katkoäännettä merkataan aina samalla tavalla, oli kyse sitten konsonanttien tai vokaalien yhteyteen sijoittuvasta katkoäänteestä. Kirjoituksessa käytetään normaalikokoisia hiraganoja noin puolet pienempää つ [TSU]-tavua, eli っ-merkiä, sekä konsonanttien että vokaalien yhteydessä.

Tämä pikkutsu siis ilmaisee katkoäänteen paikkaa eli ”kahdentaa” jälkeensä tulevan tavun konsonantin. Esimerkiksi suomenkielen sana ”kukka” kirjoitettaisiin pikkutsuta käyttäen ”kuっka”. Oikean elämän esimerkkeinä voisivat olla vaikkapa がっこう [GA-K-KOU], きって [KI-T-TE] ja ゆっくり [YU-K-KU-RI]. Konsonantin kahdentuminen on japanissa aivan yhtä tärkeää kuin suomessakin, sillä koko sanan merkitys saattaa muuttua konsonantin kahdentuessa (vertaa suomen ”mato” ja ”matto” tai ”kuka” ja ”kukka”). Esimerkejä japanin sanapareista, joissa konsonantin kahdentuminen muuttaa sanan merkityksen, ovat muun muassa

• まくら [MA-KU-RA] vs. まっくら [MA-K-KU-RA]
• かこう [KA-KOU] vs. かっこう [KA-K-KOU]
• いたい [I-TA-I] vs. いったい [I-T-TAI]

NA-sarekkeen tavujen katkoäänne (kaksoiskonsonantti) muodostetaan yleisesti ottaen lisäämällä yksinäinen konsonantti ん [N] NA-sarakkeen tavun eteen, esimerkiksi おんなのこ [O-N-NA-NO-KO], あんない [A-N-NA-I] ja ざんねん [ZA-N-NE-N]. っ-merkkiä ei käytetä ん [N]-tavun edessä ("っん").

Koska pikkutsu ei ilmaise vain kaksoiskonsonanttia vaan katkoäännettä ylipäänsä, niin sitä voidaan siten käyttää myös ilman peräänsä tulevaa konsonanttia. Tällainen tapaus on esimerkiksi hämmästystä ja yllätystä ilmaiseva huudahdus ”あっ” [A + katkoäänne]. Tässä ”あっ” siis tarkoittaa lyhyttä ja terävää A-äännettä, eikä esimerkiksi pitkää vokaalia ”AA”. Tällainen äänne viittaa esimerkiksi vihaiseen tai yllättyneeseen puheeseen. Sama ilmiö esiintyy myös suomessa, esimerkiksi sanoissa ”hernekeitto” (sanotaan siis melkeinpä ”hernekkeitto” (herneっkeitto) katkoäänteen takia, äänne osuu sanojen rajalle) tai ”ala-aste” (ei siis pitkällä vokaalilla ja yhteen ”a-laas-te” vaan ”a-la-as-te”) (alaっaste)

Hiragana-harjoitukset ja -kirjoitusohjeet

Seuraavaksi on aika alkaa opiskella hiragana-merkkien tunnistamista ja kirjoittamista hiragana-kirjoitusohjeiden ja hiragana-harjoitusten avulla. Älä huolestu, jos et ole onnistunut painamaan tämän sivun asioita mieleesi tai et ymmärtänyt jotain. Kaikki asiat kerrataan vielä kirjoitusharjoitusten yhteydessä käytännön esimerkkien avulla.

Tarvitset harjoitteluun kynää ja paperia. Paperi saisi olla mielellään ruudullista, ja aina vaan parempi, jos ruutujen koko on 10 mm x 10 mm (ainakin näin alkuun. Pieniruutuisempaan paperiin voit siirtyä kun olet oppinut perusteet).

Jaa tämä sivu: