Se on kuulkaa niin, että intensiivikurssi on tukevasti takana ja kevätloma otti ja alkoi jo parisen viikkoa takaperin! Ei olisi voinut sopivampaan aikaan alkaakaan, koska alkoi olla tuon päivittäin samanlaisena toistuvan japanin kertaamisen kanssa hieman päiväni murmelina -henkinen olotila ja hienoista turhautumista ilmassa. Ei sillä, että mä edelleenkään osaisin japania kovinkaan hyvin puhua, mutta kyllä tässä jotain sellaista kehitystä tapahtunut, jonka itsekin huomaa. 😀

Intensiivikurssin päättäjäiset

Toissa viikon tiistaina oli valmistujaisseremonia, jossa saatiin jotkin turhanpäiväiset diplomit, ja siihen päälle ilmaisen viinan ja ruoan bileet uusille ja valmistuneille Hokudain opiskelijoille (Hokudai = Hokkaido daigaku = Hokkaidon yliopisto). Ei mitään ihmeellistä: puheita ja pönötystä. Ruoka oli keskivertoa ja sitä oli riittävästi, samoin juomia.

Päästiin kaikki intensiivikurssista läpi! Hyvä me!

Päästiin kaikki kakkostasolaiset intensiivikurssista läpi! Hyvä me!

Puheita ja pönötystä iltajuhlassa

Puheita ja pönötystä iltajuhlassa

Mäkihyppelyä

Jaa muita kuulumisia? No onhan noita. Ensinnäkin yllätin itseni tammikuun lopulla ja kävin kuulkaa oikein katsomassa koko rahalla mäkihyppyä. Mäkihyppyä! Minä! LOL! Tai siis, enhän minä siitä mitään maksanut vaan sain ilmaiset liput. Siksi meninkin katsomaan. Tulipahan tuokin koettua. Oli ihan kiva keli, paitsi että varpaat jäätyi, kun unohdin panna villasukat jalkaan. Ja maisemat olivat ainakin upeat Ookurayamalta (大倉山) katseltuna.

Hyp hyp!

Hyp hyp!

Sapporo Ookurayamalta nähtynä

Sapporo Ookurayamalta nähtynä

Sapporon lumifestivaali

Helmikuun alussa Sapporon Oodoori-puistossa (大通り) järjestettiin jo perinteeksi muodostunut yukimatsuri (雪祭り) elikkäs lumifestivaali. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että puistoon ja pariin muuhunkin paikkaan Sapporossa tehdään erinäisiä lumi- ja jääveistoksia, joita ihmiset voivat sitten käydä pällistelemässä. Hommaan kuuluu myös lumiveistoskilpailu, jossa oli tänäkin vuonna yksi joukkue Suomesta. Itsehän kävin ovelana plikkana katsomassa veistokset jo ennen kuin varsinainen tapahtuma alkoi, koska silloin on tietysti vähemmän tungosta.

Titaanit hyökkivät

Titaanit hyökkivät päälle!

Jääpytinki

Jääpytinki Oodoorikouenissa

Jääveistoksia Susukinossa (vain vähän sulaineita)

Jääveistoksia Susukinossa (vain vähän sulaineita mut ei se mtn)

Hokkaidon matkasuunnitelmia

Kevätlomalle on mietiskellyt erinäisiä matkasuunnitelmia pitkin Hokkaidoa. Naapurikaupunnissa, Otarussa (小樽), ehdinkin jo tuossa muutama päivä sitten käväisemään. Harvinaisen tylsä paikka, en suosittele. 😀 Tai sitten pitäisi ottaa ehkä enempi selvää siitä mitä siellä kannattaisi tehdä ja nähdä. Kävin katsomassa Otarun kanaalit, söin ylihintaista sushia ja muuten vaan haahuilin päättömästi ympäri kaupunkia. Mielenkiintoisinta reissussa olivat bussimatkat sinne ja takaisin, kun pääsi katselemaan maisemia.

Otarun kanaali ja kiinalaisia turismoja.

Otarun kanaali ja kiinalaisia turismoja.

Lisäksi haluaisin käydä ainakin Wakkanaissa (稚内) ja Noboribetsussa (登別) ja Abashirissa (網走) ja/tai Monbetsussa (紋別), ehkä myös Asahikawassa (旭川). En jaksaisi hirveästi mitään suunnitella, joten pitää vaan joku aamu heittää kamppeet reppuun ja pistää menoksi. Kävin toki haastattelemassa turisti-infossa töissä olevaa Chizurua erinäisistä mahdollisuuksista, mutta en oikein jaksaisi suunnitella mitään suurempia, koska olen, ööö, tällänen vaan.

Matkailua rajoittaa toistaiseksi se, että muutan pois asuntolasta maaliskuun alkupuolella. Muuttamaan pääsen 6.3., mutta joudun varmaan muutaman reissun tekemään kamppeiden kanssa, koska on tullut haalittua aika paljon tätä tavarata jo. Hjälp! Tai sitten otan vaan taksin ja menen sillä. Ans kattoo ny. Kyllä nää jutut on ennenkin järkkääntynyt.

Japanin keskustelutaidot kuosiin

Täytyy tässä kuitenkin pitää mielessä myös japanin kertailut, koska maaliskuun lopulla on tasotesti, jonka tulosten perusteella täytyy päästä vähintään keskitaso ykköselle. Siis jos mielii saada japanin opinnoista opintopisteitä. Kielioppi, kanjit ja ainekirjoitus varmaankin sujuu suuremmitta ongelmitta, mutta keskustelukoe… (Paitsi, että tajusin juuri männä päivänä, että kirjoittaminenkin alkaa mennä ruosteeseen kun ei kirjoita enää päivittäin.) Kääk! Hjälp!

Mutta ei hätää! Olen juoninut itselleni erilaisia keskusteluharjoitusstrategioita. Ensinnäkin olen alkanut käydä varsin ahkerasti Hokkaido–Suomi-seuran suomentunneilla, jossa siis tietysti pääasiassa auttelen ihmisiä suomen kanssa, mutta kyllä sieltä japanin oppiakin tarttuu mukaan, kun selitän opiskelijoille sanojen merkityseroja ja sellaista. Lisäksi Aki-senseiltä saa aina apua sanankäytöllisissä ja kieliopillisissa pulmissa.

Mua vieläkin hämmentää, että täällä on niin paljon noita suomenopiskelijoita. Ja jos en muuta ole täällä ollessani oppinut, niin sen, että suomi on vaan ihan mahottoman hankala kieli, kuulkaas! Siitä saan muutens suurta huumoria ja iloa, kun tunneilla opiskelijat saavat vapaasti kysyä minulta mitä mieleen pälkähtää, ja kun yleensä kysymykset ovat luokkaa ”Mitä teit viikonloppuna”, ”Mikä on sinun suosikkiruokasi Japanissa?” ja ”Mitä sinä harrastat?”, niin joskus tulee täysin randomisti sellaisia helmiä kuin ”Miksi Suomeen tulee niin paljon irakilaisia pakolaisia?” tai ”Miten Suomesta on tullut niin rikas valtio?” (Niin, rikkaitahan me oikeasti maailman mittakaavassa ollaan, yrittää nykyinen hallitus sitten mitä tahansa tolkuttaa). Minusta on tullut kaikkien alojen asiantuntija, koska olen suomalainen. Uskokaa pois.

Susukinodaigaku on myös aina hyvä paikka harjoitella puhumista (Susukino on siis se Sapporon baarialue ja daigaku tarkoittaa yliopistoa). Varsinkin nyt kun kaikki mun luokkakaverit on häipynyt kotimaihinsa tai mihin lie reissuhinsa ovatkin menneet, niin on kiva saada juttuseuraa välillä. Esimerkiksi eilen kävin syömässä tuossa lähimetroaseman kupeessa olevassa izakayassa ja siellä rupattelin mukavia parisen tuntia paikan omistajan ja yhden vakkariasiakkaan kanssa (joka on kotoisin Osakasta ja mitä syvemmäksi hällä känni sujahti, sitä kansaibenimmäksi puhe hujahti (kansaiben = Kansain alueella puhuttava murre)). Jos tällä ei saada puhetaitoja ja kuullunymmärtämistä uudelle levelille, niin ei millään!

Lisäksi olen hommanut Akin suosiollisella avustuksella itselleni Hokudailta kaksi japanilaista suomenkielen opiskelijaa keskusteluvaihtokavereiksi. Ei olla hirveästi heidän kanssaan kuitenkaan päästy vielä suomea puhumaan, koska ovat molemmat varsin alkuvaiheissa opintoja ja japanilaiseen tapaan hyvin itsetietoisia mahdollisista virheistään. Että nämmösiä kikkailuja. Kyllä näillä saadaan puhetta kehiin.

以上です。(Se olis siinä.)

It's only fair to share...Share on facebook
Facebook
Share on google
Google
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on print
Print