Katakana-merkit ovat osa japanin kirjoitusjärjestelmää, joka koostuu kiinalaisperäisistä kanji-merkeistä, hiragana-tavuaakkosista, katakana-tavuaakkosista ja osittain latinalaisista kirjaimista. Katakanat ovat hiragana-merkkien rinnalla toiset ”japanin aakkosista” eli tavumerkeistä, joissa yksi merkki vastaa yhtä äännettä. Ne on kehitetty alunperin ainoastaan japanin kirjoittamiseen, mutta nykyään niillä kirjoitetaan japanin lisäksi ainua (Ainu on Japanin pohjoisosassa asuvan alkuperäiskansan käyttämä kieli).
Sana ”katakana” tarkoittaa ”epätäydelliset kana-merkit” tai ”sirpaloituneet kana-merkit”, sillä ne ovat alunperin olleet kanji-kirjoitusmerkkien osasia. Buddhalaiset munkit kehittivät katakana-merkit Heian-kauden alkupuolella 800-luvulla. Merkit muodostettiin niin, että otettiin osa tietyllä tavoin äännettävästä kanji-merkistä ja annettiin sille sama äännearvo kuin mikä alkuperäisellä kanji-merkilläkin oli. Esimerkiksi kanji-merkistä 伊, joka luetaan ”I”, otettiin osa vasemmasta reunasta. Tästä osasta tuli katakana-merkki ”イ”, joka luetaan ”I”. Näin kanji-merkistä ”江” tuli ”エ” (molemmat luetaan ”E”), kanji-merkistä ”呂” tuli ”ロ” (luetaan ”RO”) ja kanji-merkistä ”利” tuli ”リ” (luetaan ”RI”). Jos alkuperäinen kanji-merkki oli hyvin yksinkertainen, saatettiin sen katakana-vastineeksi ottaa käyttöön koko alkuperäinen kanji-merkki. Näin on käynyt esimerkiksi kanji-merkille ”千”, jonka katakana-vastine on ”チ” (luetaan ”CHI”) ja kanji-merkille ”八”, jonka katakana-vastine on ”ハ” (luetaan ”HA”).
Kukin katakanan nykyisin käytössä olevasta 46:sta merkistä vastaa yhtä äännettä ja niitä käyttämällä voidaan kirjoittaa mikä tahansa japaninkielinen sana. Käytännössä esimerkiksi lapsille tarkoitetut helpot tekstit on kuitenkin kirjoitettu hiragana-merkeillä. Ulkomaalaiset opiskelijat voivat opiskella katakanat joko hiragana-merkkien jälkeen tai (harvemmin) jopa ensimmäisenä japanilaisena kirjoitusjärjestelmänään.
Katakanat vastaavat usein suomen kursiivia, sillä niitä käytetään tekstissä korostuskeinona, mutta myös vierasperäisten sanojen translitteroinnissa japaniin. Yleensä katakanoilla kirjoitetaan:
- lainasanat (muista kielistä kuin kiinasta lainatut)
- muiden kuin japanilaisten henkilöiden nimet
- kasvien nimet
- eläinten nimet
- useat onomatopoeettiset sanat (ääniä ja ilmiöitä matkivat kuvailevat sanat)
- tieteelliset termit
Katakanat voidaan latinisoida (romanisoida), siis esittää länsimaisin kirjaimin, usealla eri tavalla. Olen käyttänyt näillä sivuilla Hepburn-romanisaatioon pohjautuvaa esitystapaa, joka vastaa suurinpiirtein kunkin merkin ääntämistä amerikanenglannin näkökulmasta. Voit käydä lukemassa enemmän japanin ääntämisestä täällä: Japanin ääntäminen.
Nyt kun tiedät mitä katakanat ovat ja mihin niitä käytetään, olet valmis aloittamaan varsinaisiin katakana-merkkeihin tutustumisen. Jos et ole aikaisemmin opiskellut katakanoja, suosittelen tutustumaan Kanji-kaverin katakana-sivuihin tässä järjestyksessä:
- Katakana-taulukot: Yleissilmäys siitä miltä katakanat näyttävät ja miten ne luetaan.
- Katakanojen kirjoittaminen: Kirjoitusohjeet ja tarkemmat tiedot siitä, miten katakanat luetaan. Opit myös lisää japaninkielisiä sanoja.
- Katakana-harjoitukset: Harjoitusten avulla voit opetella katakana-merkit ja painaa ne tiukasti mieleesi.