”Ei kiitos” romajille

Romaji eli latinisointi (romanisointi) tarkoittaa, että kieltä, jota alunperin kirjoitetaan jollakin muulla kirjoitusjärjestelmällä, kirjoitetaankin latinalaisin aakkosin (eli näillä meidän kirjaimillamme), niin että kyseistä kirjoitusjärjestelmää taitamattomatkin (usein länsimaalaiset) osaavat lukea kyseistä tekstiä. Näillä sivuilla japania kirjoitetaan kuitenkin vain japanilaisin kirjaimin, poikkeuksena käytännön syistä latinosoidut sanat, kuten ”hiragana”, ”katakana” ja ”kanji” sekä katakana- ja hiragana-harjoituksista löytyvät sanat. Muilta osin latinisoituja versioita sivuista ei ole eikä myöskään tule! Jos et osaa lukea hiraganoja/katakanoja eli kana-merkkejä, niin opettele ihmeessä, siihen menee korkeintaan muutama viikko parinkymmenen minuutin päivittäisellä harjoittelulla. Jos et halua opettella tai ole kiinnostunut oppimaan japanilaista kirjoitusta, niin et myöskään ilmeisesti halua oppia japania tosissasi.

Totta kun puhutaan, niin japanin kirjoitusjärjestelmä on yksi vaikeimpia asioita (ellei vaikein) japanin opiskelussa, ja sen takia sen opiskelu on aloitettava välittömästi kielen opiskelua aloitettaessa. Jos tämä tuntuu kurjalta, vaikealta ja epäoikeudenmukaiselta, niin vertaa japania vaikka englantiin; kuka hölmö muka opiskelee ainoastaan puhumaan englantia, mutta ei kielen kirjoittamista? Taikka oletko kenties kuullut venäjän kurssista, jolla kyrilisten kirjainten harjoittelua ei aloitettaisi heti ensimmäisellä tunnilla? (Minä en…) Seuraavaksi esittelen joitan minusta erittäin päteviä perusteluita latinisoinnin välttämiseen. Jos sinulla on näihin jotain kommentoitavaa tai olet muuten vaan kanssani eri mieltä, niin foorumille sopii jättää asiasta palautetta.

”Latinisoimattomuuteen” on olemassa useampikin syy:

  • Mitä pidemmälle hiragana- ja katakana-merkkien (eli kana-merkkien) opettelemista venyttää, sitä suuremmaksi niiden opiskelun aloittamis- ja oppimiskynnys nousee. Aivan täysin empiiristen havaintojen perusteella olen todennut, että jos japanin opiskelija jostain syystä pitkittää kana-merkkien opiskelun aloittamista, ajan kuluessa hänen on aina vain vaikeampi aloittaa merkkien opiskelu, koska ”romanisoitu japani on niin paljon helpompaa”. Kokemuksesta voin sanoa, että kana-merkit oppii helposti ja mitä nuorempana niiden opiskelun aloittaa, sen nopeampi ja tehokkaampi oppimisprosessi on. (Itse olen opiskellut nämä minulle täysin uudet kirjaimet vasta 22-vuoden iässä…)
  • Kieleen pääsee huomattavasti nopeammin sisään kun aloittaa heti opiskelun kana-merkeillä ja ne opittuaan kanjeilla. Koska japani on täysin ainutlaatuinen kieli, sanojen muistaminen voi olla välillä vaikeaa, koska ei ole mitään muuta kieltä, josta voisi ”ottaa mallia” ja kehittää muistisääntöjä (vrt. ranskan opiskelija aloittaa espanjan opinnot). Tosin, kiinan ja korean taitajat tulevat tapaamaan muutaman tutun oloisen sanan matkan varrella… 😉 Toisena poikkeuksena tähän ovat tietysti lainasanat (englannista), jotka on tosin välillä kyllä väännetty varsin ihmeelliseen asuun. Se, että opettelee sanan merkityksen ja kanjit, jolla se kirjoitetaan, tukee oivallisesti sanan muistamista ja oppimista. Otetaan esimerkiksi vaikka sana 人形. Hetken aikaa muistiasi kaiveltuasi muistat että tarkoittaa ihmistä ja muotoa. Siispä ”ihmisen muoto” eli tietysti nukke! 🙂
  • Myös latinisoinnin joutuu opettelemaan ja vielä useaan otteeseen, koska latinisointijärjestelmiä on useita erilaisia. Yleisempiä järjestelmiä ovat Hepburn ja 訓令式. Tästä siis seuraa, että vaikkapa sana 銀行 voidaan latinisoida joko ”ginkoo”, ”ginkou”, ”ginkō” tai ”ginkô”. Aina vaan paranee: Tyttöä tarkoittava sana 少女 voidaan taas kirjoittaa joko ”shoujo”, ”shoojo”, ”shōjo”, ”shôjo”, ”syouzyo”, ”syoozyo”, ”syōzyo” taikka ”syôzyo”. Selkeää eikö? Kolmantena esimerkkinä voivat olla vaikkapa erittäin yleiset partikkelit , ja . Näillekin on useita mahdollisia latinisointitapoja: ensimmaiselle ”wa” ja ”ha”, toiselle ”e” ja ”he” seka viimeiselle ”o” ja ”wo” (ensimmäinen latinisointitapa perustuu ääntämiseen, toinen ns. kirjoitusasuun). Eli aloittamalla opiskelun heti alkuun kana-merkeillä, välttää monta epäselvyyttä ja kirjoitusvirhettä sitten myöhemmin kun tietää alusta alkaen miten kukin sana tai tavu kirjoitetaan.
  • Latinisoimalla on mahdotonta erottaa missä kulkee sanan tavuraja. Otetaan esimerkiksi romanisoitu sana ”onyomi”. Missä kohtaa sana tavurajat kulkevat? O-nyo-mi vai o-n-yo-mi? Latinisointi siis vaikeuttaa sanojen kanoilla kirjoittamisen opettelua, sillä sanan tavurajoista ei voi tällöin aina olla aivan varma. Voidaan tietysti kirjoittaa ”on-yomi” tai ”on’yomi” mutta minä pitäydyn kaikista mieluiten ihan japanilaisissa kirjoitusjärjestelmässä, jossa mikään ei jää epäselväksi: おんよみ. Näin vältetään kirjoitusvirheet ja muut romanisoinnin tavutuksesta koituvat ongelmat.
  • Japanin kielessä on todella paljon homonyymejä eli samoin ääntyviä sanoja. Romanisoituna näitä sanoja on todella vaikea erottaa toisistaan, koska niiden kirjoitusasu siis on täsmälleen sama. Sanavaraston kehittymisen ja laajenemisen kannalta kanjienopiskelu siis on melkeinpä pakollista. Perinteisenä esimerkkinä tästä ’kami’ eli hiraganalla かみ, joka voi siis tarkoittaa ’hiukset’, ’jumala’, ’herkullinen maku’, ’yläosa’, ’mauste’ tai ’paperi’. Kanjeilla samassa jarjestyksessa kirjoitettuna 髪, 神, 佳味, 上, 加味 tai 紙.
  • Minä en pidä latinisoinnista, koska se a) vaikeuttaa kielen oppimista sekä kieleen ja kulttuuriin sisään pääsemistä b) aiheuttaa tarpeettomia ongelmia kielen opiskelijalle (homonyymit, tavurajojen hämärtyminen…). Sitä paitsi, japanilainen kirjoitus näyttää huomattavasti paljon kauniimmalta kuin romanisoitu teksti. 🙂