Tänä vuonna muistin käydä katsomassa Sapporon jokatalvista Yukimatsuria (雪まつり) eli lumifestivaalia, kun viime vuonna unohtui opiskelukiireissä koko homma. Festivaalin lumiveistoksia sai ihailla 5.2.-12.2.2018 ja koska olin 8. päivä sopivasti puolilta päivin keskustassa ydinonnettomuusevakuointiharjoituksen jäljiltä (älkää kysykö), niin pitihän sitä käydä syynäämässä vuoden veistosvalikoima läpi. Minulla alkoi kevätloma vihdoin ja viimein 9.2. ja ehdin käydä tässä välissä viikon verran Tokiossakin, mutta kaipa se on parempi kirjoittaa vähän myöhässä kuin ei ollenkaan.
Yukimatsurin eli lumifestivaalin historiaa
Lumifestari järjestettiin tänä vuonna jo 69:tta kertaa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1950 kun paikalliset lukiolaiset pykäsivät Oodoorin puistoon muutamia lumiveistoksia, joita tuhannet ihmiset kävivätkin yllättäen innoissan katsomassa. Sapporo oli tuohon aikaan varsin köyhä kaupunki ja turismin kehittäjät haistoivat menestykseksi muodostuneessa tapahtumassa hyvän rahasammon. Siitä tapahtuma lähti kasvamaan, niin että ensin parin vuoden päästä mukaan tulivat Japanin itsepuolustusjoukkojen isot lumiveistokset ja festivaalialueen laajentuminen eri puolille Sapporoa. Kansainväliseen tietoisuuteen lumifestarit pääsivät vuoden 1972 Sapporon talviolympialaisten myötä.
Nyt on metaa (yuki on suomeksi lumi).
Vuoden 2018 lumifestivaali
Lumifestarin pääsisältö on Sapporon keskustan Oodoori-puiston lumiveistokset, joita tekevät niin paikalliset amatöörijoukkueet kuin eripuolilta maailmaa tulleet ammattilaistiimit, jotka osallistuvat kansainväliseen lumiveistokikpailuun. Kävin katsomassa lumiveistoksia päivällä, joten monen veistoksen hienot iltavalaistukset jäivät näkemättä, mutta eipä voi mitään. Lisäksi oli hirveä lumipyry juuri ennen kun menin katselemaan veistoksia, joten osasta veistoksista jäi yksityiskohdat vähän piiloon, mutta ei mahda sillekään mitään. Lisäksi Susukinon metroaseman lähettyvillä on esillä jääveistoksia, mutta niitä en käynyt katsomassa tällä kertaa. Kolmas festivaaliin liittyvä paikka on kaukana keskustasta Tsudomessa, jossa on tarjolla pulkkamäkeä ja muuta talviaktiviteettia, mutta sekin jäi väliin tänä vuonna.
Team Finlandin kilpailuteos ”Joukahainen” kansainvälisessä lumiveistoskilpailussa. Tulivat neljännelle sijalle. Hyvä Suomi!
Ruotsalaisilla oli joku oma systeemi tänä vuonna meneillään.
Harrastelijaryhmien lumiveistoksissa oli tänä vuonna paljon Minionseja. Aika söpöjä.
Tämän vuoden suosituin kohde taisi olla Final Fantasy -teemainen lumiveistos.
Penskat pääsivät laskemaan Cup Noodle -lumiveistokseen tehtyä liukumäkeä pitkin.
Kävipä niin hullusti, että 10.2. lämpötila humpsahti niin reilusti plussan puolelle, että osa lumiveistoksista rohmahti ennen aikojaan. Nyt on palattu normaaleihin talvilämpötiloihin ja miinusasteita on päivisin yhdestä kuuteen. Täällä on kyllä ollut ihan ihme kelit muutenkin tänä talvena. Ei meinannut ensin tulla talvi ollenkaan—siis sataa lunta—ja sitten kun talvi viimein tuli, niin on ollut yllättävän kylmää erityisesti öisin, -10–15 astetta, mikä on Sapporon mittakaavassa harvinaisen kylmä. Muutaman asteen ero Tokion +13 asteeseen. Siellä jo puut aloittelevat kukintaa. Sapporossa saa kukkasia odotella vielä rapiat pari kuukautta.
Persikka kukkii jo näin kauniisti Tokio Sky Treen kupeessa (huomaa myös ihanat tunnelmaa nostattavat jouluvalot).
Minulla on tälle kevätlomalle suunnitteilla pari reissua Hokkaidolla ja mahdollisesti myös vielä yksi pääsaaren puolelle, kun tajusin että ei mulla tässä enää niin hirveästi ole aikaa reissailla ympäriinsä! Mulla alkaa nimittäin jo kolmas opiskeluvuosi tänä keväänä eikä mulla ole enää kuin yksi kevätloma ennen valmistumista (tai no kaksi, jos tämän vuoden loma lasketaan mukaan). Kauhean nopeasti on aika kyllä mennyt. Joka tapauksessa, matkaraporttia seurannee perästä.
