Hokkaidolla järisi maa vähän isommin aamuyöstä 6.9.2018, kun Tomakoimaissa sattui 6,7 magnitudin maanjäristys. Järistys tuntui tietysti myös täällä Sapporossa, koska Tomakoimaihin on matkaa vain noin 70 kilometriä. Tämä oli suurin maanjäristys Hokkaidolla, ainakin sinä aikana, kun maanjäristysten voimakkuuksia on mitattu ja niistä on pidetty kirjaa. Kuolleita on tähän menessä 9 ja kadoksissa ainakin 30 henkeä. Nämä kaikki henkilövahingot ovat Atsuman maalaiskylässä, jossa maanjäristys aiheutti valtavat maanvyörymät ja vuoren juurella olevat talot hautautuivat maan alle. 🙁 Myös Sapporossa osa teistä repesi ja taloja meni vinksinvonksin, mutta tämä siis vuoren alarinteillä täälläkin, etenkin Sumidan kaupunginosassa. Itse asun Sapporon laakeassa pohjoisosassa ja täällä ei näy missään mitään tavallisuudesta poikkeavaa (jollei tiistain ja keskiviikon välisen yön taifuunin jämän tuhoja oteta huomioon).
Itsehän olin järistyksen sattuessa baarissa Susukinossa ja koska sähköt menivät poikki muutama sekuntti järistyksen loputtua, kävi koko Hokkaido pilkkopimeäksi. Onneksi baari oli maan tasalla ja lämpimän ilman takia ovet auki kadulle koko seinän leveydeltä. Olisi saattanut tulla paniikki jossain maan alla, koska mulla on ahtaanpaikankammo.
Aurinko nousee Hokkaidolla tähän aikaan vuodesta aamu viiden aikoihin ja järistys sattui vähän jälkeen kolme, joten jäin baariin odottelemaan auringonnousua, että löytäisin tieni turvallisesti kotiin. Minulla oli kyllä käsilaukussa mukana otsalamppu, mutta ajattelin että on parempi, etten lähde pienessä sievässä kuitenkaan pimeään toikkaroimaan. Mikäs siinä oli ollessa: kaivettiin varalamput esille ja jatkettiin iltaa akustisen kitaran ja bongorumpujen tahdissa. Ja parempi se oli olla siellä tuntemattomienkin ihmisten seurassa kuin yksin kotona.
Musiointia baarissa maanjäristyksen jälkeen. Kuvanlaatu = paras, mutta oli ikään kuin aika pimeää.
Yleensä turisteja täynnä oleva Tanukikoji oli pimeä ja hiljainen. Kun tarkasti katsoo, niin jotkut kaksi raukkaa siellä istuu penkillä ihmetelemässä, että mitäs nyt.
Auringonnousu Sapporossa pari tuntia maanjäristyksen jälkeen. Yllättävän paljon näkyi pukumiehiä matkalla töihin. Että ollaanpa sitä niin tunnollisia, niin tunnollisia.
Pieniä jälkijäristyksiä tuli vähän väliä.
Kotimatkalla katselin kun ihmiset jonottivat konbineihin (eli kulmakioskeihin) ja kun kurkkasin yhteen sisään, niin hyllyt olivat jo aivan tyhjät (ajattelin mennä vessaan, mutta jätin sitten menemättä, kun oli niin paljon ihmisiä muutenkin sielä). Siinä tuli kiitelleeksi itseään siitä, että itse valmistautunut juuri tällaisia tapauksia varten ja kotona oli hyvin säilyvää valmisruokaa, vettä pulloissa, paristoja ym. tarvetta valmiina ja jo mainitun otsalampunkin ostin juuri luonnonkatastrofeja silmällä pitäen. Tosin en kyllä tuossa vaiheessa tiennyt onko koti enää pystyssä, mutta kun matkan varrella ei näkynyt mitään tavallisesta poikkeavaa, niin ei siinä hirveästi tullut murehdittua.
Ja pystyssähän se kotitalo oli. Baarista meni noin tunti järistyksen jälkeen myös vesi poikki, mutta minulla kotona vettä on tullut koko ajan. Tämä on niin vanha talo, ettei täällä taida olla mitään hienoja sähköpumppuja vedenjakelussa, niin kuin monessa muussa talossa on. Täytin kuitenkin varmuudeksi kaikki kotona olleet tyhjät pullot ja kylpyammeen vedellä, heti kun tulin kotiin. Ja lisäksi siivosin. Mullahan on täällä suurin osa tavaroista avohyllyissä ja viisikerroksisen hyllyn kahdelta ylimmältä tasolta tuli puolet kamoista alas. Eipä siinä, oli ovellistenkin kaappien ovet auenneet ja kamat pursunneet ulos. Siinä sitten kännispäissäni kiroilin ja keräilin rikkinäisiä kanamunia ja lasinsiruja rojujen seasta. Rikki meni tietysti isoin (ja ainoa avaamaton) nihonshu-pullo, viskipullo (pieni ja pelkkä liraus pohjalla) ja yksi umeshu oli myös kaatunut ja lorissut lattialle. Nämä kaikki sitten imeytyivät lattialla olleeseen likapyykkiin. Kohta pitää siis lähteä pesemään pyykkiä, kun alkaa olla mukava tuoksu ilmassa, vähän samantyylinen aromi kuin kotibileiden jälkeen leijailee tyhjien pullojen ja tölkkien läheisyydessä.
Että tervetuloa kotiin vaan.
Kaapista tuli tavarat ulos ihan yhtälailla kuin avohyllyistäkin.
Sähköt poikki
Pahin ongelma tuli siitä, että sähköt menivät poikki. Kännykän akku oli vähissä jo keskiviikkoiltana ennen järistystä ja latailin sitä vara-paristosta jo illalla. Akku kesti torstai-iltaan asti, jonka jälkeen olin uutispimennossa. Tosin illalla alkoi ilmeisesti myös kännykän tukiasemista loppua hööki, koska nettiyhteys meni todella hitaaksi. Pimeän tultua (noin klo 18) luin ensin vähän kirjaa otsalampun valossa ja makailin sitten sängyssä pimeässä miettien syntyjä syviä ja katsellen tähtitaivasta, mikä harvoin onnistuu Sapporossa kaupungin valojen takia. Jotain mukavaa siis sähkökatkossakin.
Kolme korttelia itään oli sähköt toiminnassa jo torstaina illalla. Kateellisena katselin ikkunastani.
Vesi minulla on kaasulämmitteinen, kuten Japanissa yleensäkin, mutta kaasulämmitin taasen toimii sähköllä, joten ei ollut lämmintä vettä. Ruoanvalmistuksessa olisi myös saattanut pidemmällä aikavälillä tulla ongelmia, koska minulla on vain sähkökäyttöinen liesi ja mikro. Ehkä sitä kannatta käydä ostamassa kaasupulloilla toimiva pöytägrilli vastaisuuden varalle. Ja onhan sillä ihan mukava laitella nabea, sukiyakia ja muuta pataruokaa muutenkin. Jääkaappia ja pakastinta en ole uskaltanut vielä avata (paitsi että torstaina söin krapuloissani jäätelöt pois :D). Lasinsiruja en saanut imuroitua, koska imurikin tarvitsee tietysti sähköä, joten piti olla kengät jalassa sisälläkin. Lisäksi nyt kun yritin imuroida, niin huomasin, että imuri on mennyt rikki. Se on siis joku iänikuisen vanha luuska muutenkin, mutta miksi juuri nyt?! Huoh. Eli kengät jalassa mennään jatkossakin.
Perjantain puuhasteluja
Perjantaina siivoilin asuntoa aamusta ja kävin naapurin rouvan seurana vastapäisessä puistossa istumassa ja päivittelemässä elämän hankaluutta ilman sähköä. Puolen päivän aikaan lähdin kotoa pois ihan tylsyyttäni ja kävin yliopiston ruokalassa syömässä curryriisiä, lataamassa vähän kännykkää sekä ostamassa juotavaa ja pientä purtavaa. Yliopiston palvelut oli auki vain Hokudain opiskelijoille ja henkilökunnalle ja kampuksella pyöri hämmentyneitä turisteja aika paljon. Kävi vähän sääliksi heitä kyllä.
Sitten ajattelin, että eipä minulla tässä muuta ole kuin aikaa, että pyöräilenpä huvikseni vähän isompaan supermarkettiin katsomaan millaiset jonot siellä on. Väkeä oli kuin pipoa, mutta kaikkia haluamiani tuotteita oli hyllyssä ja jonotus kassalle kesti vain kymmenisen minuuttia. Ei paha! Ruokaahan mulla on kotona aina erittäin runsaasti, mutta iso osa siitä on säilykkeitä ja sen sellaista, joten ajattelin että on kiva olla jotain tuorettakin tavaraa. Ja siis huomioiden sen, että minulla ei ollut mahdollisuutta keittää, paistaa tai edes lämmittää mitään, niin oli ihan kiva olla jotain muutakin kuin kuivaa riisiä tai pastaa valmissoosin ohessa. Kavereiden luokse pääsisi tietysti keittelemään kaasuliedellä.
Kaupassa jonoa riittää.
Kotiin palattuani oli hiki ja hiuksetkin kaipasivat pesua, joten kävin kylmässä suihkussa, eikä se nyt niin karmea kokemus ollut. Voisin käydä useamminkin, varsinkin kun talvella kaasu- ja öljylasku kasvaa lämmityksen takia muutenkin. Sitten hyödynsin valoisaa aikaa lukemalla hieman. En ehtinyt syömään hankkimiani eväitä, koska kaveri soitti, että tulenko erään tutun ravintolaan syömään, kun siellä on tullut niin paljon peruutuksia ja tottahan minä menin. Ravintolassa ollessani saatiin koko Sapporoon sähköt toimimaan, mutta pienemmissä kaupungeissa ja kylissä ei vielä kuulemma pelaa. Voi mennä reilusti ensi viikon puollelle. :/
Jälkijäristyksiä on ollut useita pieniä, mutta asiantuntijat sanovat, että isoa maanjäristystä seuraa yleensä vielä yksi suunnilleen yhtä voimakas jälkijäristys, joten jätin tavarat vielä suosiolla lattialle sitä odottamaan. Jos ei viikon sisällä kuulu mitään, niin laitan sitten tavarat takaisin paikoilleen.
Järistystä edellisenä yönä taifuuni nro 21 eli Jebin jäänteet tuntuivat Sapporossakin ja esimerkiksi Hokudain kampuksella kaatui useita puita ja isoja oksia oli pitkin poikin kampusta. On ne nämä luonnonilmiöt ihmeellisiä.
Tällaisia isoja puita oli kaatunut useita Hokkaidon yliopiston kampuksella taifuunissa.
