Aamu alkoi iloisesti herätyksellä kello 6.00 kun suurin osa korealaisista mammoista päätti herätä ja alkaa katsoa telkkaria, täysillä tietty. Loppujen lopuksi nousin ylös vasta joskus puoli kahdeksan maissa kun laivasta alkoi päästä porukka ulos. Törmäsin aulassa taas Richiin ja jäätiin sitten siihen istumaan ja höpöttelemään kun muut seisoa tönöttivät jonossa.
Sitten meidät heitettiin ulos laivasta kun kaikki muut olivat kiltisti siirtyneet pois lautalta passintarkastusjonoon. Onneksi tuolla odotustilassakin oli pari penkkiä, joten istuttiin taas odottamaan jonon katoamista. Mentiin passintarkastukseen viimeisenä ja siitä rangaistuksena varmaan tonkivat meidän molempien tavarat oikein huolella tullissa. Ei löytynyt kummaltakaan mitään epäilyttävää. 😀
Käytiin vielä yhdessä syömässä ja sitten lähdimme molemmat omiin suuntiimme. Onnea Richille työhaastatteluun! Kävin lunastamassa Shimonosekin asemalta junapassini eli nyt saan suhailla seuraavat kaksi viikkoa JR:n (Japan Railwaysin) junilla justiinsa niin tasan paljon kun sielu sietää (ja siis en voi uskoa mulla on oikeasti vielä kaksi viikkoa tätä lomaa jäljellä! Tuntuu että olisin ollut täällä reissussa jo ikuisuuden kun on tapahtunut niin paljon). Sitten aloin ihmetellä itselleni majoitusta ja päädyin kaivamaan laukusta Lonely Planetin ja sieltä sitten ensimmäisen halpismajoituksen, Shimonoseki Youth Hostel. Soitin vielä hostellille ja varasin yöpaikan.
Sitten lähdin sumplimaan itseni paikan päälle hostelliin. Löysin jopa oikean bussin ja pyysin kuskia heittämään minut ulos oikealla pysäkillä. Sitten alkoikin ihana kapuaminen Hinoyamalle (suomeksi Tulen vuorelle), jossa hostellini sijatsee. Onnistuin vielä kaiken hyvän lisäksi kulkemaan kertaalleen harhaan ja alkoi jo hieman rinkka painaa vuoren rinnettä eestaas sahatessa. Nättiä kuitenkin oli, joten ei niin kovasti harmittanut.
Uusi yritys tuotti paremman tuloksen ja oikea paikka löytyi. Jätin kamppeet hostelille ja lähdin katselemaan paikkoja.
Ensimmäisenä kävelin tsekkaamaan hostellin lähistöllä olevan Akama-pyhätön. Ihan kiva ja nätti, mutta ei tehnyt ihan niin mieletöntä vaikutusta.
Seuraavaksi käppäilin Karato-kalatorille. Shimonoseki on kuuluisa erityisesti fugustaan eli pallokalasta. Ja sen kyllä huomaa! Fugun kuvia on joka paikassa, esimerkiksi
likakaivon kannessa
bussinpenkkien verhoilukankaassa
Aion mennä Karatolle uudestaan huomenna aamulla, koska äskettäisellä vierailullani paikka oli jo melkein kokonaan kiinni. Sain kuitenkin vähän fugua maisteltavakseni, grillattua sellaista. Fuguhan on nyt se kuuluisa myrkyllinen kala, johon voi jopa kuolla jos se on väärin valmistettua. Fugua saavat käsitellä ja myydä vain tietyn koulutuksen läpikäyneet kokit. Huomenna aamulla sitten tuoretta fugusashimia! (Sashimi = raakana)
Nyt istun tässä hostellin pihalla ja venttailen, että pääsen checkkaamaan itseni sisään, avaavaat pirulaiset respan vasta 16.00. Mikäs tässä istuskellessä, kirsikat tuossa kivasti kukkii ja onpahan muutenkin aika hulppeat näkymät salmen yli Kyuushuulle, vai mitä sanotte. 😉
5 comments
来日おめでとう！
ありがとうございます! Muistankos ihan oikein, jos väitän että teikäläinenkin on tällä hetkellä Japanissa reissaamassa?
On sitten todella mielenkiintoista luettavaa ^^. Miltä tuo fugu maistui? Tuota ilmeisesti uskaltaa syödä ihan rauhassa, kunhan henkilöltä löytyy oikeat luvat?
Fugu maistui lähinnä kalalta… 🙂 Joo, mutta siis hyvää oli. Kirjoittelen sitten huomenissa miltä tuo sashimi maistuu vai maistuuko miltään.
Kyllä minä ainakin luotan siihen, että tuo on ihan turvallista syödä. Joskushan noita kuolemistapauksiakin sattuu, mutta esim. sellaisessa tilanteessa, että on syöty fugun maksaa (joka on siis se myrkyllisin osa) ja enemmän kuin vain maisteltu.
Ha ha, ei hitto naurattaa noi kalan kuvat 😀