Tänään vietin koko päivän Osakassa. Minulla oli treffit osakalaisen Akikon kanssa. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut häntä, tapaamisen järjesti vanhempieni naapuri, jonka luona Akiko vietti viime uuden vuoden. Hieman siis jännitti tapaaminen.
Olimme sopineet, että heti aamusta lähdemme Osakan jokiristeilylle, sen jälkeen shoppailua Osakan suurimmassa kirjakaupassa ja vierailu Osakan tiedemuseossa. Ja näinhän se päivä sitten kuluikin.
Jokiristeilyllä kirsikankukat pääsivät olemaan oikein edukseen. Lisäksi yritin ottaa kuvaa Osakan linnasta joelta päin, mutta mokasin molemmat mahdolisuuteni (ensimmäisellä kerralla myöhästyin ja toisella olin liian ajoissa… :)) Mutta onhan noita linnan kuvia jo vaikka muille jakaa edelliseltä Osakan vierailultani, joten ei nyt niin suuresti jäänyt tämä menetys kaivelemaan.
Risteilyn jälkeen kävimme syömässä lounasta, takoyakia totta kai kun kerran Osakassa oltiin. Takoyaki tarkoittaa mustekala (= tako) paistosta (= yaki). Käytännössä nuo siis ovat jauhoista ja mustekalasta paistettuja palleroita, lisäksi noihin tulee ainakin dashi-lientä, kevätsipulia, benishougaa (= säilöttyä inkivääriä) ja kananmunaa, muita mausteita ei visiin juurikaan. Kuva takoyakista löytyy jo aikaisemmasta postauksesta. Takoyaki on yksi japanilaisista suosikkiruoistani. Siksipä olisin halunnut ostaa takoyakilaitteen (kyllä, noiden tekemiseen tarvitaan omanlaisensa vekotin), mutta tila loppui kesken. Hintaa noilla vekottimilla on joku 2 000 – 3 000 jeniä (14,95 – 22,45 euroa) ostopaikasta riippuen eli ei ole turhan kalliista masiinasta kyse. Ensi kerralla sitten…
Lounaan jälkeen lähdimme katselemaan ja ostostelemaan Osakan (ja ilmeisesti tällä hetkellä myös koko Japanin) suurimpaan kirjakauppaan, Junkudo Shoteniin. Mukaan tarttui aika monta kirjaa, pari JLPT 2 tason treenaukseen tarkoitettua, pari korean kielen oppikirjaa, pari suomen kielen oppikirjaa, pari japanilaista kansantarinaa, pari ihan muuten vaan kirjaa… Ja rahaa paloi. 🙂
Kirjakaupalta kävelimme lähellä sijaitsevalle Osakan tiedemuseolle. Museolla järjestetään joka torstai ensi sijaisesti lapsille suunnattu tiedenäytös, jossa siis käsitellään mahdollisimman mielenkiintoisesti ja helppotajuisesti erilaisia fysiikan ja kemian aiheita. Akiko käy tuolla usein katselemassa, koska on itse opiskellut fysiikkaa yliopistossa ja näytösten pitäjät ovat hänen tuttaviaan. Paikalla oli myös muita vakkarikävijöitä.
Tällä kertaa aiheina olivat おもたい＆かるい (painava ja kevyt) sekä 見える・見えないのふしぎ (näkyvän ja ei-näykyvän arvoitus), joka siis käsitteli optiikkaa. Koska näytöksissä käytetty kieli oli yksinkertaista ja esityksiin kuului paljon havaintoesimerkkejä, niin pystyin seuraamaan molempia esityksiä ihan täysin. Minua ei fysiikka suuremmin kiinnosta, mutta nämä näytökset olivat kyllä niin mielenkiintoisesti toteutettu, että pysyin mielenkiinto kyllä ihan täysin yllä esitysten ajan.
Esitysten jälkeen lähdimme syömään koko porukalla. Ravintola oli kiinalainen. Aika erilaista kiinalaista ruokaa saa Japanissa kuin Suomessa, mutta hyvää yhtä kaikki. Todennäköisesti Kiinassa saa sitten taas ihan toisennäköistä sapuskaa eteensä. 😀 Parin tuntia istuttiin tuolla, syötiin, juotiin ja rupateltiin mukavia. Tässä vaiheessa minulle tuli kuitenkin ajankohtaiseksi matkalaukun ostaminen, koska nuo vaatimattomat ostamani 13 kirjaa eivät mitenkään olisi mahtuneet reppuuni tai rinkkaani. Siispä toivotin hyvät jatkot tiedemuseon porukoille ja lähdin Akikon kanssa kohti Umedan asemaa ja Yodobashi cameraa, josta saa nimestään huolimatta kaikkia mahdollisia elektronisia vimpaimia ja vähän sinne päin liippaavia tavaroita (kuten matkalaukkuja :)). Sain siis matkalaukkuni ostettua. Sitten sanoinkin heipat Akikolle ja suuntasin takaisin hostelille.
