Kohta on lomat lusittu ja saldona lähinnä muutto uuteen asuntoon. Se siitä matkustelusta. 😀 Mihin tämä aika oikein menee, kysynpähän vaan?
Muuttelo
Olisin saanut asua yliopiston asuntolassa syyskuun puoliväliin, mutta nyt sattui niin sopivasti asunto kohdalle, että en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä hyväkseni. Viime vuonna MJSP:ssä aloittanut suomalainen Camilla nimittäin päätti palata takaisin Suomeen. Siispä olen toistaiseksi ainoa suomalainen MJSP:ssä, mutta syksyllä tulee (ainakin) kaksi uutta opiskelijaa Suomesta. No, joka tapauksessa, perin siis kätevästi Camillan asunnon ja ison kasan tavaraa kaupan päällisiksi. Nyt on puolet lyhyempi matka yliopistolle.
Käytännön jutut onnistuin hoitamaan ihan itse ja vieläpä japaniksi. Irtisanoin asuntolan vuokrasopimuksen, hoidin uuteen asuntoon liittyvät käytännön paperityöt, tein osoitteenmuutoksen kaupunginosatoimistolle ja sairausvakuutuslaitokselle ja pankille ja postille ja kännykkäyhtiölle ja mitä näitä nyt on sekä tein kaasu-, vesi- ja nettisopimukset (sähkösoppari on vielä tekemättä, kun noita eri vaihtoehtoja on niin hämmentävän paljon, että tarttee oikeasti kysyä joltakulta mikä mun pitäis ottaa) ja varmaan vielä jotain muutakin. Ainakin luulen hoitaneeni kaikki jutut niin kuin pitikin. Mistä tuota voi tietää, kysynpähän vaan?
Äärettömän tyylikäs ja siisti keittiöni, sillä täytyihän tähän blogipostaukseen nyt yksi kuva saada.
Nyt pitää vaan saada loput tavarat vielä purettua ja aseteltua jotensakin järkevästi asuntoni runsaisiin säilytystiloihin. Ja miksi, oi miksi, Sapporossa rakennettaan talot samalla kaavalla kuin jossain Tokiossa, jossa on huomattavasti paljon lämpimämmät kelit? Talojen seinät ja ikkunat vuotaa kun seulat ja sitten pitää maksaa ihan tolkuttomat summat lämmityksestä. Kun kaasuyhtiön setä kävi laittamassa kaasut päälle, niin hän vannotti mua varmaan kymmenen kertaa, että älä käytä tätä kaasulämmitystä, kun se on niin kallista. Tajuatko, kallista! Ja sitten täällä joka puolella toisaalta lämmitetään näitä helkutin pahviseinätaloja vähintään 25-asteisiksi keskellä talvea ja toisaalta vauhkotaan energian säästämisestä ja säästetään jostain ihan naurettavista jutuista, kuten vaikka siitä, että WC:ssä ei ole käsien kuivauspuhallinjutska käytössä, kun ai kamalaa, siinä kuluu sähköä. Mikä järki mahtaa olla tässä, kysynpähän vaan?
Opintojen aloitus lähestyy
Muihin juttuihin sit. Maanantaina 28. päivä oli kauan pelätty japanintasokoe ja läpihän se meni että lorahti. Tarkoituksena oli siis päästä vähintään keskitaso 1 -ryhmään, että saa jatkossa opintopisteitä japaninopinnoista. Jos ei olisi päässyt keskitasolle, niin olisi joutunut kertaamaan uudestaan alkeita ilman opintopisteitä. Keskitaso 3 -ryhmään taisi päästä neljä henkilöä, mutta kukaan ei päässyt suoraan edistyneelle tasolle.
Minä taasen jatkan ensi kuussa japaninopintojani keskitaso 2 -ryhmässä. Lisäksi sain toisena koko ryhmästä kanjikokeesta täydet pisteet! Jee! Tässä oli varmaan taas jotain itsesabotaasia havaittavissa, kun en oikein jaksanut hirveästi kerrata, mutta hyvinhän se meni ilmankin. Mitäs sitä suotta, kun priimaa pukkaa muutenkin tulemaan.
Opinnot alkavat virallisesti 12.4., mutta ennen sitä on jo jos minkäkinlaista orientaatiota ja aloittavien opiskelijoiden sisääntuloseremoniaa ja sen sellaista. Ai niin, ja tietysti klassinen terveystarkastus, jossa otetaan tuikitärkeä keuhkoröntgen. En tajua tätä näitten vimmaa ottaa keuhkoista röntgenkuvat pari kertaa vuodessa. Suomessa multa on taidettu ottaa kerran. Haluaako nämä säteilyttää mun keuhkot, kysynpähän vaan?
Huomenna pitää punnertaa yliopistolle ja hakea Yamada-senseiltä japanin opiskelumateriaalia, jolla paikataan keskitaso 1 -kurssien ylihyppääminen. Ne asiat pitää kuulemma opiskella ennen lukukauden alkua eli eihän tässä tule kiire eikä mikään. Notta sellasta tällä kertaa.
2 comments
Kiirettä pukkaa! 😀
Vastaukset: 1. Ei mistään 2. Ei mitään 3. Hyvin suurella todennäköisyydellä