Blogissa on ollut hiljaista, haipakkaa on pukannut, sanoisinko. Blogissa on ollut varsin hiljaista viime aikoina, tarkalleen ottaen, ööm, aika monta kuukautta (en jaksa nyt laskea, ehkä 9?). Syyllisenä yllätys, yllätys ihan vaan kaiken maailman kiirejutut. Opintokiireet, harrastepiirikiireet, työkiireet, kiirekiireet, mitä näitä nyt on. Kyllä te tiedätte.
Mutta kaikesta huolimatta: Oikein hyvää kukon vuotta 2017!
Häppy New York sanos kukko! Ihan itte omin pienin karvaisin kätösin kaiversin ja painoin tämänkin hurmaavan taideteoksen.
Nyt seuraa pikainen päivitys, sillä haluanhan lorvastella ja vältellä viimeiseen asti kaikkia esseitä ja kouluhommia, joiden eräpäivät lähestyvät uhkaavasti, että voin sitten ensi viikolla itkeä ja valittaa kun kaikki on tekemättä ja huomenna on palautus ja ja ja. No niin, nyt tulee ja lujaa ilman minkäänlaista suodatinta ja oikolukua, olkaatten valmiina!
Kevätlukukausi ol ja män
Ensimmäinen opintovuosi on pian takana ja tämä onkin ollut harvinaisen työllistävää hommaa. Koko kevätlukukausi oli aivan järkyttävää kiirettä, koska ahnehdin liikaa kursseja. Kouhait, ottakaa opiksenne: 23 opintopistettä yhdelle lukukaudelle on liikaa, elkee lähtekö tuollasiin juttuihin yhtään mukaan! Japanissa yksi opintopiste on 45 työtuntia, kun suomalainen opintopiste vastaa vain noin 27 työtuntia. Kouhai (後輩) muuten tarkoittaa itseä nuorempaa tai itseä myöhemmin aloittanutta kollegaa, koulukaveria tai vastaavaa. Minullapa onkin täällä MJSP:ssä nyt kolme suomalaista kouhaita. ✌️ Mitäs siihen sanotte, vai sanotteko mitään?
Nonni, takaisin asiaan. Koska en osaa tehdä mitään vähän vaan sinne päin, paitsi kirjoittaa tätä blogia :D, niin kevät ja kesä kului rattoisasti kotona erinäköisiä opintotehtäviä väkertäen. Toisaalta tuloksetkin olivat sitten ihan hyviä ja sain mielestäni erittäin hyvät arvosanat ensimmäiseltä lukukaudelta.
Kesälomakin oli
Onneksi kohdalle sattui kesäloma ja pelasti pienen ihmisen stressikuolemalta. Kesäloma alkoi mukavasti festareilla, nimittäin Rising Sun Rock Festival in Ezolla (Ezo (蝦夷) on Hokkaidon vanha nimitys). Oli niin mukavaa, että joudun varmaan menemään tänä vuonna uudestaan.
Susukino by night. Käytiin vallan rimpsalla kesäloman alun kunniaksi.
Vilmissä taltioituna moshpit Baby metalin keikalla. ? Hyvä meininki 5/5!
Paradoksi: Aurinko laskee Rising Sun festareilla.
Kesällä minulla kävi täällä myös paljon vieraita Suomesta: ensin kesäkuussa ennen juhannusta vanhempani ja veljeni, sitten elokuu lopussa siskoni ja hänen puolisonsa ja vielä heti perään syyskuun alussa entinen työkaverini puolisoineen ja ystävineen. Olen siis saanut leikkiä jonkin verran myös el turismoa ja samalla turistiopasta Sapporossa. Ilman näitä vierailijoita en olisi saanut varmaan ikinä aikaiseksi käytyä erinäisissä turistikohteissa. Voisin muuten joskus paremalla ajalla tehdä erillisen päivityksen Sapporon nähtävyyksistä. Niin, sitten paremmalla ajalla. Jep jep.
Peltomöyrinnät & -tonginnat
Lisäksi olen saanut möyhiä pellolla sieluni kyllyydestä. Olen kuulkaa käytännössä sivutoiminen maanviljelijä tätä nykyä. Peltoja, joilla käyn hommailemassa on kaksi: toinen on harrastepiirini Hokudai-hataken (ほくだい畑) pelto yliopiston kampuksella ja toinen on suomen opiskelijoiden Club Sampsan pelto Ootakissa (大滝), joka sijaitsee Sapporosta noin 100 kilometriä etelään.
Istutti perunaa Ootakissa toukokuussa…
… ja nosti perunaa Ootakissa lokakuussa.
Harrastepiirin pelto kesäkuussa.
Harrastepiirin pelto elokuussa.
Harrastepiirin pellon antimia eräänä elokuisena päivänä. Saalis vasemmalta oikealle: keltaisia kirsikkatomaatteja, soijapapuja, jännänmuotoinen kurkku, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, kurkku, kurkku, jalkaisa retikka.
Että sellaisia kasvimaajuttuja.
Syksy sai Sapporoon
Tällä lukukaudella otin vähemmän kursseja, mutta ihan riittämiin näissäkin on riittänyt hommia. Opintopisteitä kertyy tältä lukukaudelta ”vain” 17 + suurin rutistus projektitutkielmasta (varmaan noin 3 op verran) + Shintotsukawan opintoretken essee eli käytännössä isoin osa kurssia (2 op) itse kurssiin liittyvien matkustelujen lisäksi. Lisäksi päätin marraskuussa aloittaa uuden harrastuksen, nimittäin puupiirustuksen (木版画, mokuhanga/もくはんが), niin ei ole kyllä ollut tekemisen puutetta.
Puupiirroshommissa ystäväni perhosen kanssa marraskuussa. (Ei mitään käsitystä mistä noita perhosia yhtäkkiä tänne kämppään pukkasi. Parhaillaan niitä taisi olla neljä + yksi toukka.)
Kuvasta päätellen olen syönyt nabea. Nabe on herkkua, erityisesti talvella. Syökää ihmiset nabea!
Tämä auringonlasku ei liity mihinkään mitenkään, mutta kunhan tuli vastaan kuvia selaillessa. Katsokaa nyt mikä ihana melkeinkesä tuossa kuvassa vielä on! Nyt on metritokulla lunta. Talvi. Kylmä. Ei tykkää. Pannahinen.
Aurinko laskee kauniisti Maruyaman ja Teinesanin taa syyskuun lopulla itäisen Sapporon laitamilta nähtynä.
Nytten on kuulkaas pakko alkaa tehdä Oikeita Tärkeitä Hommia, joten jatkan joulukuusta etiäpäin paremmalla ajalla, mikä osuu toivottavasti kohdalle varsin pian. Ainahan tuota toivoa saapi.
Tulipas taas aikamoista tajunnanvirtaa. Siinähän luette, heh heh. ? Onneksi on paljon kuvia, niin saa ehkä joku jotain irti tästäkin töräytyksestä.
P. S. Tietääkö joku miksi tämä ämpäri–persiö Word Press kääntelee kuvat ihan miten sattuu, kun niitä laitailee tänne? Varmaan yksi kuva tuli samoin päin kuin mitä se on mulla koneelle tallennettuna, kaikki muut sai ihan käspelillä käydä kääntämässä oikeaan asentoon. Keljuttaa moinen.
