Heippa taasen pitkästä aikaa! Lunta on satanut ja sulanut pois useampaan otteeseen, noin kolmesti. Tämän viikon keskiviikkona satoi taas lunta ja se näyttäisi sulavan ainakin osittain pois, jos ensi viikon +6-asteen lämpötilaennusteet pitävät paikkansa.
Oli lunta.
Ei ollut lunta.
Tässä on viime viikkoina tullut puuhattua opiskelujen ohessa kaikenmoista, erityisesti jouluun liittyvää, vaikka kehtasivatkin kiristää meidän opiskelutahtiamme. On leivottu pipareita ja korvapuusteja hiki hatussa Sapporon yliopistojen kansainvälistä festivaalia varten ja myyty ko. tuotoksia hyvällä menestyksellä, käyty juhlistamassa Suomen itsenäisyyttä sekä viettämässä pikkujouluja useampaan otteeseen Hokkaido–Suomi-seuran ihmisten kera ja tietty tutustuttu ihan vaan vertailumielessä erinäisiin paikallisiin pubeihin eli izakayoihin (tämä ei sillai kyllä ole mikään joulujuttu, tavallaan).
Suomiseuran pikkujoulussa lahjoja jakoivat tietysti Pukki itse ja jostain kumman syystä myös Muumimamma.
Kansainvälisen festivaalin Suomi–Ruotsi-ständillä itsenäisyyspäivänä.
Joulua ei Japanissa sinällään vietetä ja jouluna ei ole vapaata töistä. Minullakin on siis normaalisti luennot sekä jouluaattona että joulupäivä. Joulupäivälle sattui vielä mukavasti kertauskokeet sekä kieliopista että kanjeista. Varsin mukavaa. Onneksi sitten alkaa puolentoista viikon talviloma.
Sen sijaan joulun kaupallinen puoli on otettu Japanissa hyvin haltuun. Kaupoissa myydään kaikenlaista joulukrääsää ja joululauluja soitetaan joka helkutin paikassa kyllästymiseen asti. Jouluna japanilaiset noutavat eväänsä KFC:stä elikkäs Kentucky Fried Chickenistä ja palan painikkeeksi syövät täytekakkua. On jännät jouluruoat heillä.
Viikonloppuna tuli puuhasteltua kaikenlaista. Perjantaina käytiin porukalla katsomassa leffassa uutta Star Warsia. Star Wars ei ilmeisesti sapporolaisia sen suuremmin liikauta kun saatiin liput ensi-iltaan tuosta noin vaan kävelemällä sisään. Oli siellä yleisön viihdykkeeksi muutama hahmo paikalla.
Star Wars -hahmoja. Chewie ehti jo häippästä paikalta.
Buck-Tickin keikka
Lauantaina kävin Buck-Tickin (tai BUCK-TICKin, kuten he itse nimensä kirjoittavat) keikalla. Kyseinen bändi on rollingstones-henkinen ikuisuuspumppu, joka on esiintynyt 80-luvun alusta lähtien. Hyvin jaksaa sedät vielä heilua!
Kiitokset keikalle pääsystä kuuluvat Chizurulle ja hänen äidilleen. Chizuru kirjoitti torstaina jotain keikalle menosta Facebookissa, johon tietty kommentoin, että minäkin haluan. Hänpä sitten kysyi, että ostanko liput nyt, maksat sitten myöhemmin ja mitäs siihen muuta kuin, että tietty. No, keikkalippu olikin ostettuna parin tunnin päästä kommenteerauksesta. Hintaa lipulla oli 7000 jeniä eli samoissa luokissa mennään kuin Suomenkin keikkalipuissa.
Ennen keikkaa käytiin moikkaamassa suomalaista Ullaa Oodoori-puiston müncheniläisillä joulumarkkinoilla. Rovaniemen kojulla kävi kova kuhina ja porontaljat tekivät kauppansa. Hinta taitaa olla vielä Suomea halvempi! Joulumarkkinoissa on se hyvä puoli, että sieltä saa glögiä (tai no, hehkuviiniä, mutta varsin läheltä liippaa sekin), joten jos Sapporossa glögihammasta kolottaa, niin sinne siis.
Rovaniemen koju müncheniläisillä joulumarkkinoilla Oodoori-puistossa.
Koskapa keikan alkuun oli vielä tuossa vaiheessa reilusti aikaa, niin käytiin ihailemassa maisemia Oodoori-puiston itäpäässä olevasta TV-tornista (varsinaiseen näköalakerrokseen oli reilun puolen tunnin jono, joten tyydyimme kolmannen kerroksen ravintolaan). TV-torni on Sapporon ns. keskipiste, koska siitä lähdetään laskemaan paikkojen sijainteja/osoitteita pohjoinen–etelä- ja itä–länsi-akseleilla. Esimerkiksi minun asuntolani osoitte on kita 23 nishi 13 (pohjoinen 23 länsi 13), siis 23 korttelia TV-tornilta pohjoiseen ja 13 korttelia länteen. Oheisesta kuvasta voi nähdä hyvällä mielikuvituksella, että puiston päädyssä loistaa Ookurayaman hyppyrimäki.
Talvinen maisema Oodoori-puistoon Sapporon TV-tornista.
Keikkaa lähdettiin katsomaan puolisen tuntia ennen sen ilmoitettua aloitusaikaa. Keikat kuulemma alkavat järestään vartin myöhässä, joten ei tuossa mikään kiire tullut. Sama homma taitaa olla Suomessakin. Jonottaminen sisään tapahtui hyvässä kurissa ja järjestyksessä. Ei onnistuisi suomalaisilta tuollainen, uskon ma.
En ole ollut Suomessa koskaan rock-keikalla, jossa olisi nimetyt istuinpaikat, mutta Japanissa se on kuulemma tosi yleistä. Omalta paikalta ei saa poistua ja seisomaan ei saa nousta ennen kuin bändi aloittaa. Japanissahan ei saa keikoilla ottaa myöskään valokuvia, tai lentää leppäkeihäänä pihalle, joten kuvistus jää tällä kertaa keikkapaikan ulkopuolella olleeseen julisteeseen.
Päivän live-veto.
Keikan jälkeen käytiin vielä syömässä ja sitten väsyttikin sen verta, että oli hyvä hetkiä lähteä kotia kohti. Hauskaa oli ja keikka oli erittäin hyvä! Kiitos Chizurulle ja äiteelle!
