Lähdin aamulla junalla Daegusta kohti Busania.
Matka sujui taas mukavasti ja löysin myös ongelmitta perille Busanin hostelliin. Hostellilla tapasin ruotsalaisen Johannan, jonka kanssa lähdin välittömästi kaupungille, mitä sitä aikaa tuhlaamaan.
Heti alkuun painelimme syömään lounasta, ihan jotain perusnuudeleita (kuksu) tuli syötyä.
Sitten lähdimme katselemaan nähtävyyksiä. Ensimmäinen kohteemme oli Jalgachin kalatori, joka on kuulemma koko Aasian suurin. Puolet tuolta löytyvistä öttiäisistä olivat kyllä sen näköisiä, että en kyllä suuhuni pistäisi. Vai mitä sanotte näistä?
Yksi yrittää pakoon!
Seuraavaksi lähdettiin katselemaan maisemia Taechungdaelta. Oli aikasta hulppeat näkymät.
Kävelimme ensin ylämäkeen suurinpiirtein kukkulan puoliväliin, mutta sitten loppui voimat kesken ja hypättiin kyytiin turisteille tarkoitettuun kiertoajeluvaunuun. Vuorikiipeily ja meri-ilma uuvuttivat aika totaalisesti, joten maisemien ihailun jälkeen palasimmekin suupalan kautta hostellille.
Kuitenkin ehkä maisemia suuremman vaikutuksen teki itse Busan. Kyseinen kaupunkihan sijaitsee niin sanotusti vuorten syleilyssä ja osittain vuoren rinteillä. Oli siis aikamoista kyytiä tuo bussimatka, ylös alas mäkiä. Myös Busanin ihmiset tuntuivat paljon avoimemmilta kuin Soulin ja Daegun ihmiset. Jotenkin vaan iloisempaa ja vilpittömämpää porukkaa. Yksi syy tuohon on varmasti se, että Busan on hyvin kansainvälinen paikka, sillä on hyvin paljon yhteyksiä Kiinaan, Venäjälle ja Japaniin.
Siitä päästäänkin minun kannaltani Busanin huonoihin puoliin, nimittäin siihen että, täällä melkein kaikki myyjät, tarjoilijat ja muut asiakaspalvelijat puhuvat japania. Siispä aina kun en osannut jotain asiaa sanoa koreaksi noin äkkiseltään, niin japaniksihan se tuli suusta ulos… Siinä mielessä aika jännä ajatus, että tällä hetkellä japani on se kieli, jolla tulen todennäköisimmin ymmärretyksi vaikka en ole edes Japanissa enkä osaa japania todellakaan yhtä hyvin kuin englantia. Esimerkiksi bussi Taechungdaelle löytyi nopeasti kun huomasin, että yhdellä katukaupustelijalla oli japaninkielinen kyltti ”Voin antaa suuntaohjeita japaniksi”.
One comment