Hanami!

Taas sitä suunnitelmat menivät ihan uusiksi… Micheliä ei sitten näkynyt (meni ilmeisesti myöhään edellisenä iltana), joten lähdin sitten kohti Harajukua ihan yksikseni. Jostain syystä lähdinkin kävelemään Tawaramachin metroasemalle tavallisen Asakusan sijaan. Tawaramachi on vähän kauempana, mutta sinne mentäessä ei joudu raivaamaan tietään Sousenjia ja Kaminarimonia ihmettelemään tulevien turistilaumojen läpi.

Siinä sitten käppäilin ja yhtäkkiä joku japanilainen nainen tuli koputtamaan olkapäälle ja sanoi, etta sinä olet varmaan Silja, nyt lähdetään hanamipartyilemaan. Hieman siinä ensin hämmästelin, että mitä sinä minut tunnet ja kukas se sinä olet. Selvisi, että kyseessä oli Yuki, Michelin kaverin Raphaelin japanilainen tyttöystävä. Michel oli kertonut Yukille minusta edellisenä iltana kun oli tavannut Yukin sen jälkeen kun minä olin jo lähtenyt nukkumaan. Kun ei kovin monella turistillakaan ole täällä punainen kihara tukka, niin ei ollut kovin vaikea erehtyä henkilöstä. Olivat juuri lahdössä porukalla (eli siis Yuki, Raphael ja vielä yksi heidän kaverinsa Hayashi) Yoyogin puistoon, joten ei siinä muuta kuin mukaan vaan, samaan paikkaan kun oltiin menossa. Hyvä tuuri ja sattuma siis minun kannaltani.

Joka tapauksessa lähdimme siis metrolla matkaan. Matkan varrella poikettiin viela kaupassa, koska täytyyhän sitä piknikillä evästä olla. Naiset ostavat kuulemma aina ruoat ja miehet juomat. Näissä oli vielä jotkut tietyt jenimäärätkin, joilla pitaisi ostaa, mutta enhän minä niitä muista. Ruokaan piti käyttää joku 1000 jeniä ja juomiin 2000, mutta en siis muista tarkkoja määriä. En tiedä onko tämä joku yleinen käytäntö vai joku tuon porukan oma perinne.

Matkalla puistoon näin pari cosplayeria.

Ja sitten tietty Yoyogin puistossa joka sunnuntai jorailua harjoittelevat rockabillyt.

Puistossa sitten menimme istumaan Hayashin kavereiden seuraan, joku varmaan lähemmäs sadan hengen seurue kyseessa… Syötiin, juotiin ja pidettiin hauskaa.

Nyt en muuten enää ikinä valita, että Suomessa on festareilla tai jossain pitkät vessajonot… Täällä ei mistään bajamajoista olla ilmeisesti kuultukaan, joten koko hanamiväki (= tuhansia ihmisiä) sai tyytyä ihan niihin pariin perusvessaan, jotka puistosta löytyivät. Suunnilleen tunnin sai vessaanpääsyä odotella. Kannatti siis lähteä ajoissa jonoon.

Jossain vaiheessa hukkasin Yukin, Raphaelin ja Hayashin johonkin, mutta ei se menoa haitannut, kavereita riitti. Pelattiin kaikenlaisia epäreiluja juomapelejä, istuttiin ringissä ja sitten piti sanoa esimerkiksi eri värejä, niin ettei samaa väriä saanut sanoa kahdesti. Niin ja siis japaniksi tapahtui tämä pelaaminen, siksi käytin sanaa epäreilu. Itse asiassa olin kyllä aika hyvä näissä.

Pelien lisäksi minussa herätti suurta hilpeyttä juttu, jota kutsuivat nimellä ojikuramanju (tai jotain). Kuva kertonee enempi kuin sanat.

Tuossa on siis ideana, etta jos tulee porukalla kylmä, niin mennään tuollalailla rinkiin seisomaan ja hinkutetaan takapuolia yhteen. Samalla pitää hokea ”ojikuramanju, ojikuramanju”. Kuulemma lämmittää. Että sellaista toimintaa… Jossain vaiheessa iltaa tuolta alkoi väki vähetä, joten päätin minäkin lähteä takaisin kohti hostellia. Poikkesin kuitenkin matkalla vielä ”kantikseeni” parille. Juttelin jonkun tyypin kanssa, joka osasi sanoa suomeksi ”hyvä perse” ja ”hyvät tissit”. Oli tavannut suomalaisia poikia aikaisemmin… Siinä vaiheessa kun jouduin kuuntelemaan erittäin kännisen japanilaisen naisen tilitystä elämästään enkä tajunnut jutuista kuin ehkä joka sadannen sanan, päätin että on hyvä vaihe lähteä nukkumaan.

Olisi sitä voinut lahteä jo vähän aikaisemminkin. Eilen en sitten nimittäin pystynyt tekemään oikeastaan yhtään mitään järkevää, oli niin rankkaa tuo kukkien katselu. Päivä meni syödessä, laiskotellessa ja onsenissa käydessä. Mutta lomallahan tässä ollaankin! Tänään olen pyykännyt ja hoitanut itseni Tokiosta Osakaan. Junamatka kesti kolmisen tuntia. Kävin tuossa vähän kaupungilla pyörähtämässä ja syömässä (takoyakia tietty kun Osakassa ollaan) mutta hitto kun on hieman flunssainen olo ja veto pois. Katsoin siis paremmaksi tulla lepäilemään hostellille loppuillaksi.

Huomenna menen aamusta Naraan ja illalla tapaan Tanaben. Pääsee puhumaan suomea ekan kerran pariin viikkoon, jee!