Kanjien merkitysten opiskelu
Kukin kanjimerkki vastaa jotakin ideaa, merkitystä tai käsitettä. Kanjin merkityksen tajuaminen on melko yksinkertainen juttu silloin kun puhutaan vaikkapa sellaisista konkreettisista käsitteistä kuten ihminen (人), puu (木) tai vesi (水). Toisaalta, jo viimeisen ”helpon ja kongreettisen” antamani esimerkkikanjin, 水:n, kohdalla on tiedettävä erikseen, että tämä merkki viittaa aina kylmään tai viileähköön veteen. Sellaista käsitettä kuin 「熱い水」 ei ole olemassakaan vaan kun halutaan puhua kuumasta vedestä, käytetään merkkiä 湯! Merkit 「 ja 」 ovat muuten japanilaiset vastineet sitaattimerkeille ””. Merkki 「 aloittaa ja 」 päättää sitaatin.
Suomen ja Kiinan (kanjit ovat siis alunperin kiinalaisia kirjoitusmerkkejä) ja sittemmin Japanin väliset kulttuurierot ovat sen verran suuria, että kun kanjien kanssa mennään yhtään abstraktimmalle tasolle kuin perussubstantiiveihin, -adjektiiveihin ja -verbeihin, on merkin sisältämän ajatuksen ja käsitteen tajuaminen vielä hankalampaa. Mitä syvemmin tapakulttuuriin tai vaikkapa uskontoon (kungfutselaisuus/buddhalaisuus/shintolaisuus) merkki viittaa, sitä vaikeampaa sen eri merkitysvivahteiden tajuaminen. Tästä esimerkkinä vaikkapa erittäin käytetyt ja yleiset merkit 気 (suppea suomennos ”mieli, henki”) ja 心 (suppea suomennos ”sydän, mieli”).
Edellisen takia suurimmalle osalle kanjeista on todella vaikea antaa yksiselitteistä ja pätevää suomennosta. Tämä koskee erityisesti kanjien kiinalaista lukutapaa (音読み) ja suurin osa näille annetuista suomennoksista onkin täysin keinotekoisia, sillä kanjia ei välttämättä käytetä koskaan yksinään.
Kanjeja kannattaa ja täytyykin siis opiskella opettelemalla sanoja. Tämä tarkoittaa sitä, että uutta kanjia opiskeltaessa opiskellaan uusia sanoja, joiden osana kyseinen kanji on. Sanoja taasen täytyy opiskella osana lauseita, koska japanissa sanojen merkitys on harvoin kuvattavissa yksittäisillä suomenkielisillä sanoilla. Hyviä esimerkkilauseita voi etsiä Tatoeba-projektin lausekokoelmasta tai vaikkapa Goon taikka Space ALC:n japani-englanti -sanakirjasta.
Miten muistaa kunkin merkin kirjoitusasu?
Kanjimerkkejä tulee osata suurinpiirtein 2 200, että voi lueskella kohtuullisen mukavasti yleisiä aiheita käsitteleviä tekstejä. Tämä saattaa tuntua melko raskaalta haasteelta; kuinka merkit voi tunnistaa toisistaan kun kaikki näyttävät aluksi samanlaisilta suheroilta? Kukin merkki koostuu kuitenkin tietynlaisista rakennuspalikoista, joita kutsutaan nimellä (kanji)radikaali. Radikaali on sellainen kanjikomponentti, jota ei jaeta enää pienempiin osasiin. Kanji voi koostua useasta eri radikaalista tai se voi olla itse muissa merkeissä esiintyvä radikaali.
Kun opettelee tunnistamaan yleisimmät radikaalit ja jakamaan sitten kunkin merkin mielessään pienempiin osasiin, on merkkien tunnistaminen ja ulkomuistista kirjoittaminen helpompaa. Esimerkiksi ensivilkaisulta monimutkaiselta näyttävä merkki 鏡 on paljon helpompi muistaa ja kirjoittaa paperille ilman mallia kun sen jakaa mielessään osiin 金 (vasen reuna), 立 (oikea yläreuna), 日 (oikealla keskellä) ja 儿 (oikea alareuna).
Muistisäännöt
Kanjin eri osista voi usein päätellä sen merkityksen, joskun suoremmin ja joskus taas vähemmän suoremmin. Esimerkiksi hyvin käytetty esimerkki tästä tekniikasta on kanji 明, joka tarkoittaa kirkasta ja loistavaa sekä myös selvää ja selkeää. Kanji koostuu kahdesta osasesta eli merkeistä 日 ja 月. Kun muinaiset kiinalaiset ovat funtsailleet millätavoin käsitettä ”kirkas” voisi ilmaista, ovat he päätyneet liittämään yhteen kaksi kirkkainta tuntemaansa asiaa eli auringon ja kuun. Ja silloin kun on kirkasta, niin asiat voi nähdä selvästi ja selkeästi, joten siinä selitys myös merkin laajennetulle merkitykselle.
Joskus merkitys ei ole niin itsestään selvä kuin 明-esimerkissä. Silloin kannattaa keksiä oma tarina tai muistisääntö, joka vahvistaa merkin koostavien osien muistamista. Katsotaanpa uudestaan vaikka merkkiä 鏡, jonka osaset ovat siis 金 (kulta, metalli), 立 (seisoa, pystyttää), 日 (päivä, aurinko) ja 儿 (ihmisen jalat, käytetään japanissa vain radikaalina). Tarina taikka muistisääntö tälle merkille voisi siten olla vaikka ”Olipa kerran äärettömän turhamainen tyttö, joka seisoi päivät pitkät kultaisen peilin edessä ihailemassa sääriään”. Tämän jälkeen kannattaa erikseen miettiä mielessään kuvaa, jossa tyttö seisoo peilin edessä keimailemassa itselleen. Näin mielikuva painuu paremmin mieleen. Aina muistisääntöjen keksiminen ei ole yhtä helppoa, joten jos ei keksi mitään toimivaa mielikuvaa, niin sitten ei auta kuin raaka ulkoaopettelu.
Käsinkirjoittamisen harjoittelu
Sen lisäksi, että opiskelee kanjin koostumuksen ja sitä kautta tunnistamisen, kannattaa opiskella myös vielä ihan erikseen kuinka merkki kirjoitetaan käsin. Kirjoittamisen harjoitteluun kannattaa käyttää ruutupaperia ja merkki kannattaa kirjoittaa niin monta kertaa että kirjoittaminen on sujuvaa. Huomioi myös oikea vetojärjestys, sillä kun tiedät oikean vetojärjestyksen, on muiden (sutaisten) kirjoittaminen merkkien lukeminen paljon helpompaa.
Monet halveksivat ”tylsiä ja yksitoikkoisia” kirjoitusharjoituksia, mutta tosiasia on se, ettei merkin käsinkirjoittamista voi oppia muuten kuin kirjoittamalla sen käsin, ei vaikka kuinka osaisi merkin koostavat komponentit unissaankin ulkoa. Jos siis haluaa osata kirjoittaa kauniita ja oikein tasapainotettuja merkkejä (eli merkkejä, joiden osasten suhde toisiinsa on oikea), kannattaa kaivaa ruutupaperi esiin. Tämän lisäksi kirjoitusharjoittelu vahvistaa merkin painumista mieleen ja vastaavasti auttaa merkin tunnistamista luettaessa. Tämä opiskelutapa sopii erityisesti visuaalisille oppijoille (oppivat katsomalla) ja kinestettisille oppijoille (oppivat tekemällä ja kokeilemalla).
Lukutapojen opettelu
Osasia, joista kanjit, koostuvat voi käyttää jossain määrin lukutapavihjeinä merkkien kiinalaisiin lukutapoihin. Kanjeissa merkitystä kuvaava osa on yleensä oikeassa reunassa tai yläreunassa ja lukutavasta vinkkaava osa vasemmassa reunassa tai alareunassa. Esimerkiksi kukkaa tarkoittava merkki 花 koostuu yläreunassa olevasta ruohoa ja kasvia tarkoittavasta radikaalista 艹 sekä alareunaan sijoittuvasta merkistä 化 (muuttuminen joksikin). Merkin 化 kiinalainen lukutapa on か ja kuten arvata saattaa, niin on se myös merkin 花 kiinalainen lukutapa. Toinen esimerkki voisi olla vaikkapa merkki 線 (linja). Se koostuu merkistä 糸 (lanka) ja merkistä 泉 (lähde) ja sen lukutapa on せん. Myös vasemman reunan merkin 泉, kiinalainen lukutapa on せん.
Osalla radikaaleista tai komponenteista voisi sanoa olevan niin sanotun vahvan lukutavan. Tarkoitan tällä sitä, että tietyt radikaalit/merkit tuovat järestään oman kiinalaisen lukutapansa niihin merkkeihin, joiden osana ne ovat. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi 中 ja 方. 中:n kiinalainen lukutapa on ちゅう, niin on myös lähestulkoon kaikkien niiden muidenkin merkkien, joissa se esiintyy. Esimerkiksi merkkien 仲, 沖, 虫 ja 忠 kiinalainen lukutapa on ちゅう. Merkin 方 kiinalainen lukutapa on taas ほう. 方 on osana merkkejä 芳, 放, 倣, 訪 (kiinalainen lukutapa ほう) ja 坊, 妨, 防, 房, 肪 (kiinalainen lukutapa ぼう).
Japanilaiset lukutavat taas… Sorry, ne pitää opetella erikseen ulkoa. Sinänsä kenellekään ei varmaankaan tullut yllätyksenä, että uutta kieltä opiskellessa täytyy oppia uusia sanoja. 😉
Merkkien opiskelujärjestys
Kanjien opiskelussa kannattaa olla alussa looginen. Ei siis kannata aloittaa siitä, että opettelee ensimmäisenä sellaisia kanjeja, jotka tuntuvat omasta mielestä tarpeellisilta tai jotka vaikka näyttävät kivalta tai joiden osaamisella voi brassailla kavereille (”Mä osaankin tän kanjin, jossa on 45 vetoa. Oon paras!”). Eli kanjeja kannattaa lähteä opiskelemaan jonkinlaisessa järjestyksessä.
Itse suosin Kanjikaverissa ulkomaalaisten harvemmin käyttämää vuositasotapaa, koska tämän järjestyksen mukaan minulle on alunperin kanjeja alettu opettaa. Yleensä japanin opiskelijat taitavat nykyään opiskella kanjinsa JLPT-tasojen mukaan (JLPT = Japanese Language Profiency Test) tai siinä järjestyksessä kun heidän käyttämänsä oppikirja kanjit esittelee. Kanjit tulevat sekä vuositasotavassa että JLPT:ssä lähestulkoon samassa järjestyksessä, joka on laadittu kanjien yleisyyden ja hyödyllisyyden perusteella.
Kun opintojen alussa on valinnut systeemin, jonka mukaan kanjeja opiskelee, kannattaa pitää siitä kiinni jokusen vuoden. Jos alussa loikkii opiskelutavasta toiseen, niin muutamia tärkeitä kanjeja saattaa jäädä oppimatta. Paljon käytetyt kanjimerkit tulevat tosin vastaan varmasti joka tapauksessa. Itse opiskelin ensimmäiset vuoteni kanjeja vuositasotavan mukaan, jonka jälkeen lopetin kanjien erillisen opiskelun ja keskityin lukemiseen. Kun päätin suorittaa tason N2 JLPT-kokeen, aloitin tietoisen kanjien opiskelun uudestaan ja kävin läpi ne minulta vielä ”puuttuvat” kanjit, jotka N2-tasolla vaaditaan. Sittemmin olen käynyt läpi kaikki 2 200 常用漢字:a Heisigin metodia hyödyntäen. Tarkoitukseni on jatkaa Heisigin metodilla kanjiopiskeluja vielä noin 3 000 kanjiin saakka, jolloin tunnen myös kaikki 人名用漢字:t.
Heisig-metodi: Remember the kanji
Monet japanin opiskelijat suosivat myös James Heisigin kehittämää ”Remember the Kanji (RTK)”-metodia (”Muista kanjit”), jossa kanjit painetaan mieleen (ei visuaaliseen muistiin vaan ns. mielikuvitusmuistiin) yhdistämällä kukin merkki siihen liittyvään avainsanaan, johon taas liittyy mielikuva taikka tarina.
Heisigin järjestelmässä merkit opiskellaan aivan eri järjestyksessä kuin vuositaso- tai JLPT-tavoissa. Menetelmän tarkoituksena ei ole opiskella merkkejä hyödyllisyys-, yleisyys- ja käytännöllisyysnäkökulmat edellä vaan rakentamalla uudet merkit aikaisemmin opittujen merkkien avulla. Jokainen kanji on jaettu ”primitiiveihin” (jotka saattavat olla perinteisiä kanjiradikaaleja tai sitten eivät), joille on annettu kullekin oma primitiivimerkityksensä ja joiden pohjalle mielikuvat ja tarinat voi rakentaa. Menetelmän ensimmäisen vaiheen tarkoituksena on oppia vain kirjoittamaan ja erottamaan kanjit toisistaan ja merkkien lukutavat pitää opiskella vielä erikseen.
Heisig selventää ratkaisuaan erottaa toisistaan merkkien tunnistaminen ja niiden lukutapa seuraavanlaisella esimerkillä. Kun suomalainen henkilö näkee merkin ✿, ajattelee hän, että siinä on kukka. Kun kiinalainen henkilö näkee symbolin ✿, ajattelee hän ”huā” eli kukka kiinaksi. Kun japanilainen henkilö näkee symbolin ✿, ajattelee hän ”はな” eli kukka japaniksi.
Sen sijaan kun tavallinen suomalainen näkee merkin 花, hän ei tiedä mitä se tarkoittaa. Kiinalaiselle merkin 花 merkitys on sama kuin ✿ eli ”huā” (kukka). Kun kiinalainen henkilö alkaa opiskella japania, hänen täytyy vain oppia yhteys merkin 花 ja sanan ”はな” välillä eli käytännössä oppia että ”huā” = ”はな”, merkin 花 merkityksen hän tietää jo ennestään. Kun taas suomalainen alkaa opiskella japania, niin hänen täytyy ensinnäkin osata muodostaa mielessään yhteys sanan ”kukka” ja merkin 花 välille sekä merkin 花 ja sanan ”はな” välille. 花 ei itsessään näytä millään tavoin kukalta (✿), joten yhteyden muodostaminen merkin ja merkityksen välille on vaikeaa.
Kun mukaan lisätään vielä se, että olisi opittava japaninkielinen sana (はな), joka tarkoittaa kukkaa ja osattava yhdistää se merkkin 花, tulee prosessista hyvin monimutkainen. Ja tämä sama prosessi olisi toistettava noin 2 200 kertaa, jotta henkilö oppisi kaikki yleisessä käytössä olevat kanjit (joilla tosin on useampia lukutapoja, mutta ei mennä siihen nyt). Tätä monimutkaisuutta purkamaan on kehitetty RTK, jossa edetään vaihe kerrallaan ja jonka ensimmäisessä vaiheessa on vain tarkoitus muodostaa yhteys merkityksen ”kukka” ja merkin 花 välille. Muun muassa merkin lukutavat, yhdyssanat, joissa merkki esiintyy, merkin käyttötavat ja kulttuurilliset viittaukset on jätetty myöhempää opiskelua varten.
RTK-metodin kaltainen hajoita ja hallitse -taktiikka toimii toisilla opiskelijoilla erinomaisesti ja toisilla taas vähemmän hyvin. Itse olen erittäin visuaalinen ihminen ja minulla tekniikka toimi hyvin. Toki on muistettava, että minulla oli pohjalla jo vuosien kanjiopinnot, joten osasin ison osan merkeistä jo ennestään. Menetelmän sopivuus itselle selviää vain kokeilemalla ja sitä voi tietysti muokata itselleen sopivampaan muotoon, kuten esimerkiksi itse suomensin avainsanat sekä lisäsin avainsanoihin myös kunkin kanjin yleisimmät lukutavat sekä muutamia esimerkkiyhdyssanoja.
Remember the kanji – argumentteja puolesta ja vastaan
Heisigin menetelmä herättää japanin opiskelijoiden keskuudessa usein suuria tunteita, koska se poikkeaa niin rajusti perinteisistä kanjien opiskelumenetelmistä. Vastustajat sanovat, että on turhaa opiskella kanjeja ilman lukutapoja, koska silloin on ihan tasan yhtä lukutaidoton kuin aikaisemminkin. Tähän metodin puolustajat vastaavat, että välittömän lukutaidon hankkiminen ei ole edes menetelmän tarkoitus, ainoastaan merkkien tunnistaminen ja toisistaan erottaminen. Lukutavat ehtii oppimaan myöhemminkin.
Kun perinteisen menetelmän mukaan muutamia kuukausia japania opiskellut henkilö näkee esimerkiksi sanat 承諾 tai 腐朽, hän erittäin todennäköisesti ei osaa lukea niitä eikä tiedä sanojen merkitystä. Lukutapoja ei osaa todennäköisesti RTK:n läpikäynyt henkilökään, mutta hän sentään tunnistaa merkit ja voi arvailla sanojen merkitystä avainsanojen perusteella: 承諾 kostuu avainsanoista ”alistua-suostumus” ja 腐朽 koostuu avainsanoista ”mädäntyä-pilaantua”. (Tähän tosin sellainen huomautus, että RTK:ssa merkkejä opiskellaan aina siten, että avainsana laukaisee tarinan, johon kanji pohjautuu, ei niin että kanjin perusteella pitäisi muistaa avainsana.) Lisäksi RTK:n läpikäyneen henkilön on helpompi etsiä sanoja niiden lukutapaa tuntematta nettisanakirjasta, koska hän voi käyttää helpommin apunaan esimerkiksi IME-padin tai Google translatorin käsinkirjoitusominaisuutta.
Lukutapojen osaamattomuuteen RTK:n jälkeen vastustajat taas vastaavat, että RTK-menetelmän käyttö hidastaa opintoja, kun aikaa käytetään turhaan avainsana + kanji -tankkaukseen, jonka jälkeen ei vielä oikeastaan osaa mitään oleellista japanista. Tämän saman ajan voisi käyttää perinteisiin kanjiopintoihin, joilloin oppisi edes jotain oikeasti hyödyllistä. Puolustajat vastaavat tähän, että RTK-menetelmä saattaa hidastaa opintoja alussa, mutta kun kanjit on käyty menetelmän avulla läpi ja merkit on painettu mieleen, nopeutuu oppiminen myöhemmin huomattavasti. Lisäksi jatkoa ajatellen RTK:n läpikäynyt henkilö on itse asiassa etulyöntiasemassa perinteisellä menetelmällä opiskelevaan henkilöön nähden, koska hänelle mikään (ainakaan oppikirjoissa) eteensattuva kanji ei ole täysin uusi. Tällöin hänen täytyy opiskella ainoastaan kanjin lukutavat, ei sen tunnistamista ja kirjoittamista, toisin kuin RTK:a läpikäymättömän henkilön.
Mikään ei myöskään estä opiskelemasta kana-merkkejä, sanastoa ja kielioppia samaan aikaan kun käy kanjimerkkejä RTK-menetelmällä läpi. Sen sijaan kanjien lukutapojen ja oikeiden merkitysten opiskelu eli ns. perinteinen kanjiopiskelu on kielletty Heisigin mukaan. Tämä johtuu siitä, että avainsanat saattavat mennä erityisesti aloittelijoilla helpommin sekaisin, jos yhteen merkkiin alkaa muodostua useampia mielleyhtymiä. Minun henkilökohtaisen kokemukseni mukaan tästä ei ole kuitenkaan haittaa, mutta olen tosiaan ollut jo pidemmällä opinnoissani kun aloitin opiskeluni Heisig-metodilla.
Yksi kritiikinaihe ovat myös Heisigin huonot avainsanavalinnat eli sanat, joiden on tarkoitus tuoda mieleen miten merkki kirjoitetaan. Itse kritisoin metodia erityisesti huonojen avainsanojen ja englanninkielen yhdistämisestä (RTK:sta ei ole virallista suomennosta). Osa avainsanoista on todella vanhahtavia tai niillä on sellainen kaksoismerkitys, että sanan voi ymmärtää väärin, tai ne eivät muuten vaan vastaa merkin yleisintä merkitystä (esimerkiksi 校 on Heisigin mukaan ”exam” eli ”koe” vaikkei merkillä ole mitään tekemistä kokeen kanssa. Miksei se ole ”school” eli ”koulu”?). Itse ratkaisin ongelman siten, että käänsin avainsanat suomeksi. Lisäksi muutin avainsanoja omasta mielestäni paremmiksi kun siltä tuntui.
Lisäksi Heisigin menetelmästä kritisoidaan usein merkkien opiskelujärjestystä. Esimerkiksi todella yleinen merkki 人 on RTK:ssa vasta numero 951, kun taas muissa opiskelutavoissa se on yksi ensimmäisistä opiskeltavista merkeistä. Sen sijaan merkki 吾, joka on käytössä äärettömän harvinainen, on RTK:ssä jo sijalla 17. Puolustuksena tähän sanotaan, ettei merkkejä ole tarkoituskaan opiskella hyödyllisyysjärjestyksessä vaan siinä järjestyksessä kun niiden oppiminen on loogista. Jos uusia merkkejä opiskelee Heisigin metodilla noin 30 merkkiä päivässä, on päässyt merkin 人 pariin hieman yli kuukaudessa, joten mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Lisäksi, kun opiskelija siirtyy lukemaan japaninkielisiä tekstejä RTK:n läpikäytyään, törmää hän varmasti todella usein yleisimpiin merkkeihin, vaikka ne olisivat olleet miten myöhäisessä vaiheessa RTK:ssa.
Kannattajat siis kokevat loistavaksi merkkien opiskelujärjestyksen loogisuuden: aluksi numerot 1-10: 一, 二, 三, 四, 五, 六, 七, 八, 九, 十 ja sitten: 口, 日, 月, 田, 目, 古, 吾, 冒, 朋, 明, 唱, 晶, 品, 呂, 昌, 早 jne. eli seuraavissa merkeissä hyödynnetään aina edellä opittuja merkkejä. He myös tuntevat saavansa Heisigin avainsanoista tukea lukiessaan ja vieraita merkkejä nähdessään, vaikka eivät vielä osaakaan lukea sanoja, verrattuna siihen, että koko teksti olisi heidän silmissään yhtä epämääräistä kanjisotkua (katso aikaisemmin annettu esimerkki sanoista 承諾 ja 腐朽).
Menetelmän vastustajat sanovat myös, että aloitteleva japanin opiskelija antaa helposti periksi opinnoissaan, jos hän aloittaa rankalla ”Heisig-kuurilla”. Tämä on ihan aiheellinen pelko, koska metodi on (ainakin oman kokemukseni mukaan) vaativa. Tätä ongelmaa voidaan lieventää sillä, että samaan aikaan RTK:n kanssa opiskellaan kanamerkkejä ja sanastoa sekä kielioppia eli sitä ihan samaa asiaa, mitä jokainen japanin alkeiden opiskelija aluksi opettelee. Tässä kohtaa rajallinen ajankäyttö tulee tietysti vastaan. Tällöin on mahdollista hidastaa RTK-opiskelutahtia ja opiskella esimerkiksi 20 tai 10 tai vaikka 5 uutta merkkiä päivässä ja kerrata vanhat merkit. Mikäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa?
Jos Heisigin metodi / RTK kiinnostaa, suosittelen kokeilemaan ja muodostamaan sen jälkeen itse oman mielipiteen metodista. Kokeilu tarkoittaa minusta vähintään parin viikon säännöllistä opiskelua metodin avulla. Tässä vaiheessa kannattaa jättää sekä kritisoijat että intohimoiset metodin kannattajat huomiotta. Jostain muuten luin, että henkilöt, jotka järestään vastustavat Heisigin metodia / RTK:a, eivät ole sitä ikinä itse kokeilleet. Saattaa pitää paikkaansa tai sitten ei. Heisigin metodissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Me kaikki olemme erilaisia oppijoita, joten kukaan ei voi tulla kertomaan mikä on ehdottomasti paras opiskelutapa juuri sinulle, vaan se pitää selvittää itse.
Tässä vaiheessa minun lienee syytä paljastaa, että olin itse vuosia hyvin RTK-vastainen ja käytin perusteina juuri näitä ylläluettelemiani menetelmän ongelmiksi koettuja asioita. Kuitenkin useiden vuosien kanjiopintojeni jälkeen alkoi epätoivo iskeä kun en muistanut miten osa alkeistason kanjeista kirjoitetaan, esimerkiksi 売 tai 買 eivät vaan uponneet päähäni. Tällöin päätin antaa epäluuloilleni periksi ja kokeilla RTK:ia ja näytän nyt vähintäänkin positiivista valoa metodille. Osat metodin huonoista puolista voi torpata tekemällä metodiin itselleen sopivia muutoksia, mutta fakta on se, että ei RTK mikään viisastenkivi ole. Kaikesta (hehkutuksesta) huolimatta se vaatii äärimmäisen paljon työtä, niin kuin japanin opiskelu muutenkin.
Lue, lue lue!
Kun kanjeja on opiskellut jokusen sataa, sanotaan nyt vaikka kolmannen vuoden kanjien loppuun asti (jolloin opiskelija osaa 440 kanjimerkkiä), voi halutessaan siirtyä kokonaan tai ainakin osittain pois järjestelmällisestä kanjiopiskelusta ja ryhtyä lukemaan erinäisiä itseään kiinnostavia japaninkielisiä tekstejä: kirjoja, sarjakuvia, blogeja, uutisia, ruokareseptejä, lämpöilmapumpun asennusohjeita, mitä vaan itseään kiinnostavaa. Ongelma tässä on se, että opiskelijalle soveltuvia niin sanottuja ”graded readers” eli ”asteittain vaikeutuvia lukemistoja” on saatavilla vain vähän, kirjoina muutamia ja ilmaisena verkkomateriaalina vielä vähemmän. Mitä alemmalla osaamistasolla on, sitä vaikeampi lukumateriaalia on löytää. Tästä linkistä näet kokoamani listan netissä olevista lukumateriaaleista eli jotain materiaalia on kuitenkin onneksi saatavilla.
Homma toimii siten, että aluksi teksti (tai osa siitä, jos kyse on kovin pitkästä tekstistä) silmäillään läpi. Tässä vaiheessa ei ole vielä tarkoitus ymmärtää tekstin varsinaista sisältöä, vaan saada yleissilmäys tekstistä ja huomata siitä kohdat, joita ei vielä osaa. Aina kun tekstissä törmää itselleen tuntemattomaan sanaan tai sanaan jonka lukutavasta ja/tai merkityksestä ei ole varma, niin kirjaa tämän sanan ja sen muodostavan merkin (tai merkit) itselleen talteen ja jatkaa silmäilyä.
Sama läpikäynti toisestetaan kieliopin kanssa: tuntemattomat rakenteet kirjataan ylös. Kun teksti on käyty näin läpi, avataan sanakirja (paperinen taikka sähköinen) ja tutkitaan jokaisen sanan merkitystä sekä lukutapaa ja kirjataan nämäkin itselle talteen myöhempää käyttöä varten. Tuntemattomat kielioppirakenteet yritetään selvittää kielioppikirjasta tai netistä ja kirjataan nekin ylös.
Kun esivalmistelu ja tutkimustyö on valmis, luetaan teksti uudestaan ajatuksen kanssa läpi. Tällöin kiinnitetään huomiota sanojen käyttöön, lukutapoihin ja kielioppiin eli tekstin varsinaiseen ymmärtämiseen ja siihen miten se luetaan. Talteen kirjattuja sanoja ja kielioppirakenteita voi käyttää lukiessa lunttilappuna, koska harvoin sanan lukutavan ja merkityksen tai uuden kielioppirakenteen oppii ensiyrittämällä. Tekstiä voi lukea myös halutessaan ääneen.
Tämä on haastava ja alkuun vaativahko tapa opiskella, mutta tuottaa varmasti tulosta. Etuna tässä on se, että tekstit ovat varmasti itseään kiinnostavia, joten opiskelumotivaatio pysyy korkeana. Sanojen käyttö tulee tutuksi kontekstissa eli ei tule vahingossa opittua virheellistä käyttötapaa sanoille. Lisäksi, jos on nyt vaikka kiinnostunut posliinimaalauksesta, niin posliinimaalaustermistö alkaa vähitellen tulla tutuksi ja jossain vaiheessa tekstien lukeminen on hyvinkin sujuvaa.
Vaatimuksena tällaiseen opiskelutapaan siirtymiseen on tietysti myös se, että opiskelija osaa niin paljon kielioppia, että voi lukea natiiveille tarkoittuja tekstejä kohtuullisen vaivattomasti. Ei ole kovin motivoivaa tankata sellaista tekstiä, jonka sanoja eikä kielioppia ymmärrä lainkaan vaan jokaisen lauseen selvittämiksesi joutuu taistelemaan tuntitolkulla. Haastena tässä on myös se, että jos opiskelija lukee liian yksipuolisia tekstejä, jää häneltä osa tärkeistä yleisistä merkeistä oppimatta. Kannattaa siis lukea tekstejä oman mielenkiinnon piiristä mutta kuitenkin monipuolisesti tai jatkaa tämän opiskelutavan lisäksi kanjien opiskelua jonkin järjestelmän (vuositaso, JLPT, Basic Kanji book jne. tai ensin Heisig-metodi/RKT ja sitten vuositaso/JLPT/Basic Kanji book jne.) mukaisesti.
Lukumateriaalit
Mistä sitten hankkia lukumateriaalia? Jos tykkää kirjojen ja sarjakuvien lukemistesta, niin japaninkielisiä kirjoja voi ostaa itselleen erinäisistä japanilaisista nettikaupoista. Sen lisäksi Pasilan kirjastolla (Helsingissä) on jokunen sata (?) japaninkielistä kirjaa ja sarjakuvaa valikoimissaan. Jos siis asuu pääkaupunkiseudulla, kannattaa hyödyntää tämä lainausmahdollisuus. Myös jotkut Japani-Suomi -yhdistykset pitävät yksityisiä kirjastoja, joten kannattaa ottaa eri seuroihin yhteyttä ja kysellä onko mahdollista lainata kirjoja.
Onneksi netti on pullollaan hyvää ilmaista lukumateriaalia:
- Uutisia voi lueskella vaikkapa näiltä sivuilta:
- Jos aikuisten versiot vaikuttavat liian vaikeilta ja uutiset liian masentavilta, kannattaa siirtyä lehtien lapsille tarkoitettuihin versioihin.
- Mainichin lastenversio Maisho
- Asahin lastenversio Asagaku.
- NHK:n News web easy -sivulla uutiset on muutettu yksinkertaisempaan muotoon ja mukana on myös tekstin kuuntelumahdollisuus.
- Chuunichi.
- Yomiyomo lisää Yahoo!:n uutisiin kanjien lukutavat. Oletuslukutapana on roomaji, joka kannattaa vaihtaa hetimiten hiraganaksi.
- Lisätään vielä tähän sarjaan Kids goo, vaikka se ei varsinainen uutissivusto olekaan.
- Mielenkiintoisia blogeja voi esiä hakemalla ensin vaikka Googlesta hakusanalla ブログ検索 ja sitten valitsemalla itseään miellyttävän blogihaun, johon kirjoittaa oman mielenkiinnonkohteensa hakusanaksi. Japanin opiskeluun liittyviä hyviä blogeja ovat ainakin
- Seuraava ei ole varsinainen blogi, mutta lisätään se silti listaan:
- Rosa’s blog on Japanese for busy people -kirjasarjassa esiintyvän Rosan blogi, tai itseasiassa blogeja on kolme: Rosa’s blog, Rosa’s daily life ja Rosa’s tabi blog. Sopii erittäin hyvin aloittelijoille! Ainakin osasta tekstejä on mukana myös äänitiedosto tekstistä.
- Manga
- Manga-sarjoja voi lukea ilmaiseksi J-comi-sivustolla.
- Mainiolla Erin’s challenge -sivustolla voi lukea Erinin vaihto-oppilasvuoden vaiheista myös sarjakuvamuodossa, mukana on myös äänet. Sarjakuva on saatavilla vain kunkin oppitunnin ”Basic skitistä”.
- Anime-manga-sivustolla voi lukea muutaman lyhyehkön sarjakuvapätkän, mukana myös äänet.
- Mikä olisikaan parempi tapa tutustua japanilaiseen kulttuurin kuin perinteisten satujen lukeminen?
- Fukumusumen lastensatukokoelma tarjoaa yhden sadun vuoden jokaiselle päivälle. Osassa saduista on mukana myös ääni!
- Toinen sivusto, jossa voi lukea perinteisiä japanilaisia satuja, on Traditional Japanese children’s stories. Tarinoista on annettu myös englanninkielinen käännös.
- Sekalaista lukemista voi etsiskellä vaikkapa näiltä sivuilta:
- Chokochokon kirjastossa on eritasoisia tekstejä monenlaisesta aiheesta. Selaa sivua alaspäin ja valitse sitten JLPT:n mukainen vaativuustaso (N5 helpoin ja N1 vaikein). Tekstejä myös aloittelijoille!
- Eri tasoisia tekstejä eri aiheista on myös todella paljon チュウ太読解教材バンク-sivustolla (Chuutaron lukumateriaalilpankki). Yhdellä tähdellä merkityt ovat helpoimpia ja mitä enemmän tähtiä, sitä vaativampi teksti.
- Eri tason mukaisia tekstejä on myös JLPT:n harjoitustekstisivustolla.
- Aozora bunkou on nettikirjasto, jossa voi lukea netissä vanhoja japanilaisia kirjoja, joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet. Ei sovi aloittelijoille.
- Kanmana-sivulla voi opiskella samalla sekä kanjeja että itse japanin kieltä.
- 話術/Wajutsu-sivulla voi harjoitella miten kommentoida erilaisiin keskusteluissa esiin tuleviin aiheisiin.
- JPLANG-sivulla on luettavaa aloittelija- ja keskitason opiskelijoille.