Ensimmäisen hyvin, mutta pätkissä nukutun yön jälkeen olikin sitten aika lähteä hoitamaan käytännön hommia, kuten muuttoilmoitusta, sairausvakuutusta ja sen sellaista.
Kun tuli minua vastaan yhden aikoihin ja suuntasimme ensimmäiseksi tekemään muuttoilmoitusta asuntolani asuinalueen aluetoimistolle (役所, yakusho, ei mitään käsitystä mikä tämä on oikeasti suomeksi!). Siellä alkoi erinäisten lomakkeiden täyttäminen ja jonottelu. Nyt voi todeta, että olen oikein tyytyväinen, että olen harjoitellut tuota japanin kirjoittamista aikaisemmin, sillä kaikki piti täyttää japaniksi. En tosin vieläkään muista osoitettani ulkoa ja joudun sen aina lunttaamaan oleskelukorttini takaa, johon miesparka sen tuolla aluetoimistolla pipersi.
Ensin käytiin rekisteröimässä osoite. Sitten ilmoittautumassa mukaan sairausvakuutukseen. Sitten käytiin postissa maksamassa joku vakuutusmaksu, joka ei liittynyt tuohon sairausvakuutuksen. Mistäs minä näitä tiedän. Kunhan perässä menen ja teen mitä käsketään. Kun hoitaa nämä hommat.
Menimme keskustaan ja onneksi sitten alkoikin tulla vettä kuni esteristä, koska oli tässä vaiheessa nimenomaan tarkoitus käydä katsomassa yliopistoaluetta kävellen ja muuta. No, mentiin sitten sateensuojaan Yodobashikameraan ja jouduin sitten siinä sivussa hankkimaan japanilaisen kännykkäliittymänkin. Kamalan hintaisia paketteja yrittivät tyrkyttää minulle! En suostunut (8 500 jeniä siis noin 65 euroa kuukaudessa!). Kun selvitti ja minä sanoin että hai hai, jos vaikutti sopivalta. Löytyi sieltä sitten yksi ihan sopuhintainenkin liittymäpaketti. Sillä saa siirrellä dataa 7 GB kuukaudessa ja on puhelut ja kaikki. Kännykän ostin kertamaksulla, iPhone 6S. Minä mitään kuukausimaksuja ala. Toivotaan nyt, ettei ihan heti mene särki, muuten harmittaa.
Sain taas harjoitella nimeni ja osoitteeni kirjoittamista japaniksi monta monta kertaa. Lisäksi saatoin jopa oppia, että syntymävuoteni on japanilaisen kalenterin mukaan Shouwa 57 eli 昭和57 (tai sitten ei). Täytyy nyt vielä tarkistaa. Ja tämä kuluva vuosi on Heisei 27 eli 平成27. Tuosta olen varma. Japanissahan on käytössä meille tutun kalenterin rinnalla oma keisarin valtakausien mukainen kalenterinsa. Päivät ja kuukaudet ovat samat, mutta jokaisen keisarin hallintokaudelle annetaan oma nimi ja vuosia aletaan laskea alusta uuden valtakauden alkaessa. Joskus voi antaa vuoden gregoriaanisen kalenterin mukaan ja joskus taas täytyy käyttää keisarinlukua. Kaikenlaista sitä.
Ei se sade siitä sitten lakannut, joten talsimme vesisateessa yliopistolle. Kävimme syömässä yliopiston ruokalassa. Siellä oli ihan OK sapuskat, perusjapanilaista kotiruokaa. Hintakaan ei ole paha, ja opiskelijakortilla saa vielä alennusta. Homma toimii niin, että kukin voi oman mielensä mukaan kerätä erilaisia valmiiksi hinnoiteltuja ruokakippoja ja -kuppoja tarjoittimelleen tai pyytää keittäjältä, jos on jotain tiettyä, mitä mielii. Kassalla sitten maksetaan sen mukaan, mitä on tarjottimelleen kerännyt. Kahden ihmisen sapuskat maksoivat opiskelija-alennuksella hieman päälle 800 jeniä (siis noin 6 euroa).
Ruokailun jälkeen käytiin vielä katsomassa missä on yliopiston kansainvälinen osasto, että löytyy sitten paremmin perille seuraavana päivänä. Siitä mentiin metrolla muutama pysäkki ja sitten kävely asuntolalle. Jalat oli märät ja kipiät ja kaikkea sellaista mukavaa, mutta kuuma suihku teki ihmeitä.
Huomenna aamulla on japanintasokoe, jonka perusteella uudet MJSP:n (= Modern Japanese Studies Programme, siis koulutusohjelma jossa opiskelen) opiskelijat ja vaihtarit tuupitaan sopiviin japanin tasoryhmiin. Sitten olisi vuorossa yliopiston opiskelijatoimisto ja pankki (sinne yritettiin jo tänään, mutta ne haluaa myös läsnäolotodistuksen yliopistolta). Se tarkoittaa sitä, että minä menen nukkumaan nyt, että edes jonkinlainen järki juoksee huomenna. Natti natti!