Kaiketi sitä on soveliasta kirjoittaa muutamalla sanalla satunnaisia kuulumisia, vaikka mitään sen suurempaa kummallisuutta ei olekaan tapahtunut.
Viime viikon keskiviikkona kävimme vierailulla eräässä sapporolaisessa lukiossa, jossa oli tosin paikalla ilmeisesti myös muutama yläasteikäinen. Tarkoitus oli höpötellä niitä näitä lukiolaisten kanssa. Siinä se meni sivussa, itsensä esittelyä ja jotain harrastuksista kertomista ja sellaista. Yhden tytön harrastus oli kuulemma kananmunien syöminen. Eräs toinen oli syntynyt Suomessa, mutta oli muuttanut vanhempiensa kanssa takaisin Japaniin melkein heti syntymänsä jälkeen. Hän osasi kuitenkin muutaman sanan suomea. 🙂
Luulen, että löydettiin myös meidän kantis. Se on asuntolaa kohtuullisen lähellä oleva perus izakaya (居酒屋, siis japanilainen pubi), jota pitää tosi sympaattinen pariskunta. Mentiin sinne viime perjantaina randomisti Marissan kanssa, kun jäi vielä edellisen paikan jäljiltä pieni nälkä. Kyseessä on Hanasaki-niminen pubi (花咲), jossa on ehkä viitisentoista asiakaspaikkaa.
Paikalla oli omistajapariskunnan lisäksi tasan yksi asiakas, joka tuntui olevan varsin vakkarikamaa. Olivat kaikki ensin vähän sillai, että miksi te tänne tulitte, mutta selitimme, että me tykätään nimenomaan perinteisestä japanilaisesta meiningistä (ja siksi ei olla Susukinossa eli Sapporon punaistenlyhtyjen-/biletysalueella jossain ketjuravintolassa). Ruoka oli edullista ja sen lisäksi saatiin ilmaisnäytteinä mm. jotain paistettua kalaa, soppaa, omistajarouvan kotipaikkakunnalla valmistettua sakea, lohenmätiä, ostereita ja merikorvaa (kaksi jälkimmäistä tarjosi lievästi känninen vakkariasiakas salariman).
Sakepullo ja baarinsetä
Illasta muodostui varsin kätevästi ylimääräinen yaritori-oppitunti (やりとり), siis keskustelu- ja kommunikointioppitunti, koska eihän kukaan paikallaolijoista puhunut yhtään englantia. Salariman puhui tosin muutaman sanan saksaa, mistä Marissa sai kovasti hupia, onhan hän saksalainen itse.
Tämän viikon tiistaina oli (onneksi) taas yksi Japanin runsaista kansallisista vapaapäivistä, nimittäin 文化の日 (bunka no hi, eli kulttuurinpäivä). Minun osaltani päivän kulttuurianti koostui lähinnä randomista kävelystä, rahojen tuhraamisesta (lähettäkää nopeasti lisää, loppuu kohta ja lisää tulee seuraavan kerran vasta tammikuussa!) ja yleisestä pällistelystä. No, ostin minä sentäs kirjoja, niin se on kaiketi ihan hyväksyttävä kulttuurinpäivän aktiviteetti.
Kulttuurinpäivän kirjasaalis
Nyt opiskelen vähän huomisen kertauskoetta varten ja sitten nukkumaan. Öitä.
