Sunnuntaibaareilua

Eilen en jaksanut kaydä kovinkaan kummoisia nähtävyyksiä ihailemassa, taitaa vielä tuo jet lag hieman painaa… Käväisin kuitenkin COEX-kauppakeskuskompleksisssa. Joku Jumbo tai Itäkeskus on kärpäsen kakka tuon rinnalla. Aivan järkyttävän kokoinen paikka! Tuolla on siis myös leffateatteria, ravintoloita ja muuta viihdykettä.

Halusin käydä tuolla lähinnä siksi, että tuolla on aivan mielettömän iso kirjakauppa. Ostin korea-englanti-korea -sanakirjan ja pari korean oppikirjaa. Hintaa tuli hurjat 59 000 wonia eli vajaa 30 euroa. Outoa tuolla kirjakaupassa oli se, että ihmiset ihan pokkana istuskelivat tuolla lattialla lukemassa kirjoja. Suomessa heitettäisiin varmaan kaupasta pihalle, jos tuollaista harrastaisi…

Illemmalla lähdin poikien kanssa syömään. Kompromissina paikaksi valikoitui Pizza Hut… 😀 Otin bulgogipizzan, että sai edes jotain korealaista meininkiä tuohon ruokaan. Siitä lähdimme sitten suoraan baariin. Sattuipa osuvasti niin, että hostellini sijaitsee aivan yhden isoimmista baarikaduista lähellä.

Ensimmäinen kohde oli kivasti nimetty Ho bar.

Kaljaakin saatiin. Hintaa paikallisella oluella on hieman baarista riippuen jotain 1900 – 4000 wonin väliltä eli 0,94 – 1,98 euroa.

Ho bar ei innostanut ja parissa paikassa, johon pyrimme, soitettiin huonoa musiikkia, joten kävimme noutamassa marketista muutaman pullon sojua (sanotaan: sodju), 1450 eli 0,72 euroa wonia per puteli. Soju on siis tuollaista perinteistä korealaista viinaa, noin 20 volttista sellaista. Maku on aika makea.

Ei noita omia juomia kehdannut kadulla nautiskella, joten suuntasimme noraebangiin (sanotaan: norebang) eli lauluhuoneeseen eli siis privaattikaraokeen.

Jep, jep. Kivaa oli. Todettakoot vielä, että sojusta saa aivan järkyttävän krapulan. En juo enää sojua.

Nyt suihkuun ja sitten ulos! Kello on jo neljä ja minä vaan täällä krapuloin!