Ajokortin hankkiminen Japanissa on kallista puuhaa, erityisesti jos joutuu käymään autokoulun kokonaisuudessaan. Mutta jos suomalainen ajokortti on jo hankittuna, niin sen perusteella voi anoa japanilaista ajokorttia ilman ajotuntien ottamista, jolloin hinta jää huomattavasti pienemmäksi. Tämä kirjoitus käsittelee nimenomaan suomalaisen ajokortin muuntamista japanilaiseksi ajokortiksi. Itsehän suoritin moisen proseduurin jo 2017 maaliskuussa, mutta blogiin sain kirjoitettua aiheesta vasta nyt (köh köh).

Ajokortin hankkiminen Japanissa suomalaisen ajokortin perusteella, tai ainakaan Sapporossa, ei olekaan mikään nopea juttu. Olen kuullut villejä huhuja, että muualla Japanissa suomalainen ajokortti on kohtuullisen vaivaton muuntaa japanilaiseksi kortiksi, mutta Hokkaidolla ollaan vissiin ärhäköiden talviajo-olosuhteiden takia tosi tarkkoja. Ja siis kyllä vaan, jos suomalainen ajokortti on plakkarissa, niin sen perusteella voi hakea japanilaista ajokorttia ilman että täytyy käydä koko autokoulua uudestaan. Homma vaatii vaan erinäisten dokumenttien kasaan haalimista.

Suomalaisen ajokortin muuntamiseksi japanilaiseksi ajokortiksi tarvitaan

  • suomalainen ajokortti
  • ajokortin japaninkielinen käännös
  • passi
  • zairyuu-kortti
  • 4 250 jeniä rahaa itse ajokorttia varten ja 3 000 jeniä käännöstä varten
  • 住民票 (asukastodistus kaupunginosatoimistolta)
  • tuore eli alle 3 kk vanha valokuva (voi ottaa myös maksusta paikan päällä)
  • todiste siitä, että on asunut Suomessa 3 kk ajokortin saamisen jälkeen

Näissä on kuulemma vaihtelua alueittain. Pikkulinnut lauloivat että toisaalla Japanissa on saanut japanilaisen kortin tyyliin pelkällä suomalaisella ajokortilla, käännöksellä ja passilla. Kannattaa siis kysyä ajokorttikoekeskukseen aikaa varatessa mitä täytyy ottaa mukaan.

Mulle aiheutti vaikeuksia se, että pitää olla todiste kolmen kuukauden asumisesta Suomessa ajokortin saamisen jälkeen. En edes tiedä miksi haluavat tuollaisen asian tietää. Ilmeisesti yrittävät varmistaa jonkinlaista ajokokemusta tällä jutulla, vaikka eihän se pelkkä kortin saaminen tarkoita, että tulisi ajeltua metriäkään autolla.

Joka tapauksessa, soveliaita todisteita ovat mm. kaasu-, vesi-, sähkö- tai vastaava asumiseen liittyvä lasku omalla nimelläsi, jossa näkyy suomalainen osoite (ihan kuin tää muka jotain todistaisi, pah) tai työnantajan/opiskelupaikan antama vapaamuotoinen todistus. Maistraatista saatu väestörekisteriote ei sen sijaan kelpaa! Toi on mun mielestä tosi hassua, että virallisinta mahdollista todistusta ei kelpuuteta. On kuulemma voinut olla ulkomailla ilman, että on ilmoittanut siitä maistraattiin. Niin, on voinut olla ulkomailla myös niin, että ei sano vuokrasopimusta irti, jolloin laskut tulee normaalisti siihen suomalaiseen osoitteeseen.

Itsehän asuin suomalaisen ajokortin saadessani vanhempieni luona enkä ollut vakituisesti töissä, joten lukion kansliaan vaan sähköpostia. Sain sieltä nopeasti skannattuna englanninkielisen todistuksen, jossa lukee että olen ollut läsnäoleva opiskelija opintojeni alusta saakka enkä ole ollut esimerkiksi opiskelijavaihdossa tms.

Selostus varsinaisesta hakuprosessista Sapporossa seuraa.

Ajokortin japaninkielinen käännös

Ensimmäiseksi täytyy käydä hakemassa japaninkielinen käännös suomalaisesta ajokortista, koska eivät anna ajokorttikoekeskuksessa varata aikaa, jos tätä ei ole vielä hankkinut. Käännöksen tarvitsevat ihan kaikki suomalaista ajokorttia japanilaiseksi kortiksi muuntavat tyypit. Käännöksen saa JAF:ilta eli Japan Automobile Federationilta. En tiedä hyväksytäänkö muita käännöksiä kuin JAF:in tekemiä, virallisen käännöstoimiston käännökset ainakin varmaan. Täältä voi tutkia missä sijaitsee sinua lähin JAF:in toimisto. Sapporon toimisto sijaitsee Tsukisamussa, aivan Sapporo Domen lähellä. Fukuzumin metroasemalta (Touhou-linja) kävelee toimistolle muutamassa minuutissa.

Käännöksen hinta on 3000 jeniä. Jos käännös lähetetään postilla kotiin, niin lisäksi täytyy maksaa postimaksu 500 jeniä. Itse jäin paikalle odottamaan ja sain käännöksen käteen noin 15 minuutissa. Kiireisimpinä aikoina voi olla että odotusmahdollisuutta ei ole.

Ajokorttikoekeskus

Seuraavaksi varataan aika ajokorttikoekeskukseen (運転免許試験場), joka ei nimestään huolimatta ole vain ajokoetta suorittavia varten vaan siellä hoidetaan myös muita ajokorttiasioita, esimerkiksi nimen muutokset sekä kadonneen ja vanhaksi menneen ajokortin uusimiset. Ajan saa varmaan paikasta riippuen heti huomiselle tai 6 viikon päähän. Sapporon ajokorttikoekeskus sijaitsee Teinessä (p. 011-683-5770), täysin surkeiden kulkuyhteyksien päässä. Oletus on kai, että paikalle tullaan autolla. 😀 No joo, jos menee Teinen aseman kautta junalla ja bussilla, niin kannattaa tutkia bussiaikataulut etukäteen, koska ne kulkee aika harvoin. Voi tietty myös kävellä, jos sää suosii.

Japanissa autokoulun ajoharjoittelua ei suoriteta normaalin liikenteen seassa kuten Suomessa, vaan ajokorttikoekeskuksen ajoradalla. En tiedä yhtään kuinka paljon ajoharjoittelua on, mutta välillä tuntuu, että aika iso osa sapporolaisista autokuskeista on saanut ajokorttinsa muropaketista, joten vaikuttaa ettei harjoittelua ole kovinkaan paljon. Tai sitten kaikki autokoulussa opittu unohtuu, kun pääsee auton rattiin oikean liikenteen sekaan.

Ajoharjoittelurata keskellä ei-mitään (= Shiroishissä) heinäkuussa 2017

Random ajoharjoittelurata keskellä ei-mitään (= Shiroishissä) heinäkuussa 2017

Nyt tulee taas hirveää avautumista kulttuurieroista, mutta mun mielestä täällä Sapporossa on ihan kamala liikennekulttuuri: Autoilijat on kuninkaita, niin kaupunkisuunnittelun puolesta kuin sitten varsinaisessa liikenteessäkin. Muusta Japanista en osaa niinkään sanoa. Täytyy panna merkille, kun ensi kerran käyn reissun päällä etelässä.

Ensinnäkin, täällä on aika kapeat kävelytiet ja suojateitä aika harvassa (ei siis joka risteyksessä, niin kuin suomalaisissa kaupungeissa usein on). Sen sijaan Sapporon ruutukaavaa halkovat useammat monikaistaiset autotiet, joilla periaatteessa saa ajaa kuuttakymppiä, mutta ei kukaan mitään nopeusrajoituksia noudata, kun kerran mukavasti voi suoraa tietä posottaa menemään. Autoilijat sitten kaahaa tuhatta ja sataa puolen metrin päässä pyöräilijöistä ja kävelijöistä, niin ei kiva (pyöräilykulttuuri on muuten myöskin aivan sieltä ja syvältä, mutta jätetään tämä aihe toiseen postaukseen :D). Ikinä ei tiedä väistääkö autoilija vai ei, eikä sitä oman terveytensä ja henkensä uhalla viitsi lähteä auton kanssa kisailemaan, joten väistän itse suosiolla. No niin, tulipahan avauduttua. Huh. Helpotti.

Päivän kulku ajokorttikoekeskuksessa

Sitten takaisin asiaan eli ajokortin hankkimiseen. Aika varattu ajokorttikoekeskukseen ja kaikki tarvittavat paperit kasassa? Sitten vaan asioimaan. Itsellänihän oli varattu aika aamu yhdeksältä ja puhelimessa kertoivat, että varaa aikaa noin kello 13 saakka. No, loppujen lopuksi valmista tuli vasta kolmen jälkeen iltapäivällä. Tehokasta hommaa, sanoisin.

Jonoa ei tiskille ollut, mutta odottaa sai silti.

Jonoa ei tiskille ollut, mutta odottaa sai silti. Perusmeininki.

Ensin jätin kaikki dokumentit tutkittavaksi tiskille. Virkailija haastatteli minua suomalaisesta autokoulusta: Kuinka kauan autokoulu kestää Suomessa? Kuinka paljon teoriatunteja oli? Kuinka paljon oli ajoharjoittelua? Missä ajoharjoittelu tapahtui? Oliko opettaja mukana inssiajossa? (Meni naama mutrulle, kun sanoin, että ei ollut. Sitten täsmensin että paikallisen ajokorttikoekeskuksen tyyppi oli mukana, niin hän ilahtui kovasti.) Ihan kun minä jotain tuntimääriä ja sellaisia muistaisin! Sain kortin jotakuinkin 17 vuotta sitten. 😀 Vetäsin hatusta sille jotain tuntimääriä.

Kuulustelun jälkeen alkoi odotus. Dokumenttien tutkimiseen ja varmistamiseen meni aikaa noin kaksi tuntia. Onneksi oli opiskelujuttuja luettavana, niin ei tullut aika pitkäksi.

Parin tunnin kuluttua palasin takaisin tiskille ja sain tiedon, että paperit on kunnossa ja niiden perusteella saa japanilaisen ajokortin. Sitten kävin kuvattavana hakemusta varten, koska en ottanut omaa kuvaa mukaan. Seuraavaksi maksettiin. Vasta maksun jälkeen testattiin näkö. Huono tulos näkötestissä olisi ilmeisesti voinut vielä estää kortin saamisen. Pääsin taas kuvattavaksi, tällä kertaa korttia tulevaa kuvaa varten. Kuvasta tuli ihan järkky; näytän siltä, että mulla olisi krapula ja/tai olisin aineissa ja että mua vittuttaa ihan kympillä + poskeen oli jostain mystisesti pukannut ihan levoton finni odotuksen aikana, joten näytän myös siltä, että mulla olisi sikotauti. Ihailkaa tätä suomalaiskauneutta alla:

Siljan kaunistakin kauniimpi ajokorttikuva

Siljan kaunistakin kauniimpi ajokorttikuva

Kuitti maksetuista maksuista.

Kuitti maksetuista maksuista. Onneksi mukana on havainnekuvat rahamääristä, muutenhan ei tuollaisia summia voi ymmärtää (tämä oli sarkasmia).

Lopuksi vein taas koko pinkan papereita samalle tiskille, jolta aloitinkin. Hieman yllätyksenä tuli se, että luvatun kello 13 sijasta sanottiinkin, että menee puoli kolmeen. Ei tässä vaiheessa kovinkaan paljon miellyttänyt puolentoista tunnin lisäodotus, mutta eipä ollut muutakaan mahdollisuutta. 仕方がない (shikata ga nai), niin kuin japanilainen sanos. Ajokorttikoekeskuksessa on onneksi ravintola, joten käytin ajan hyödykseni ja kävin syömässä lounasta, ja sen jälkeen jatkoin opiskelua. Menin takaisin tiskille puoli kolmeksi, mutta jouduin odottamaan siinä vielä puolisen tuntia lisää. Sitten sainkin upouuden ajokortin näppeihini ja pääsin poistumaan paikalta. Jee! Paitsi, että ehdin vasta 15.48 bussiin, kun piti käydä vessassa välissä. Aika pitkälti saa siis ainakin Sapporossa varata yhden kokonaisen päivän ajokorttihommiin.

Ajoharjoittelurata Teinen ajokorttikoekeskuksessa ja ravintolan ikkunalauta.

Ajoharjoittelurata Teinen ajokorttikoekeskuksessa ja ravintolan ikkunalauta. Varsin mielenkiintoista. Taustalla siintelee joko Teine-vuori tai Tengu-vuori, en ossoo sannoo kumpi. Tai ei ehkä kumpikaan, kukapa tietää.

Tärkeä paperi: tämän jos hukkaat, niin ei korttia tipu!

Tärkeä paperi: tämän jos hukkaat, niin ei korttia tipu!

Nyt pitäisi vaan ryhtyä ajohommiin. Hankin ajokortin siis maaliskuussa, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä ehtinyt auton rattiin. 😀 Ongelma ei niinkään ole vasemmanpuoleinen liikenne, vaan se, että olen tainnut ylipäänsä ajaa autolla viimeksi ehkä vuonna 2008. Eli pitäis ottaa pienet treeniajot ennen kuin vitsii pidempiä matkoja lähteä ajelemaan. Pikkuveli, isosisko ja siskon avomies on tulossa 2018 elokuussa taas käymään Japanissa ja lupasin heille Hokkaido-road tripin. Täytyy siis sitä ennen vissiin vähän verestää ajotaitoja, ettei lopu matka lyhyeen.

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Share on Google+
Google+
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email
Print this page
Print