Se on kuulkaa niin, että intensiivikurssi on tukevasti takana ja kevätloma otti ja alkoi jo parisen viikkoa takaperin! Ei olisi voinut sopivampaan aikaan alkaakaan, koska alkoi olla tuon päivittäin samanlaisena toistuvan japanin kertaamisen kanssa hieman päiväni murmelina -henkinen olotila ja hienoista turhautumista ilmassa. Ei sillä, että mä edelleenkään osaisin japania kovinkaan hyvin puhua, mutta kyllä tässä jotain sellaista kehitystä tapahtunut, jonka itsekin huomaa. 😀
Ja niin satoi 初雪 (hatsuyuki) elikkäs ensilumi Sapporoon. Tuli sitten kerralla vähän reilummin, tuollaiset neljäkymmentä senttiä tai jotain siihen suuntaan. Tätä sitten seuraavat nelisen kuukautta, nam. Sapporohan on siinä mielessä mukava kaupunki, että täällä sataa talvessa lunta vaatimattomat kuusi metriä eli ei sillai tarvitse pulkkailukelejä turhaan haikailla. Mukavaa tässä on myös se, että täällä ei oikein osata putsata noita kävelyteitä, joten liikkuminen on, öh, haastavahkoa eikä kävelyreissut ole varmana tylsiä. Oikein kiva.
Blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle, kun aika on hujahtanut kuin siivillä, mutta ehkä on aika kertoa muutamalla sanalla kuulumisia, jotka napakan otsikon perusteella liittyvät fillariin ja lumentuloa enteileviin ötököihin. Tällaisia turhia kuulumisia lähinnä siksi, kun ihmiset pommittaa mua kaikenmaailman whatsappi- ja facebook-viesteillä, joihin en ole muuten vastannut (sorry!), että onko joku tekninen ongelma kun ei näy uudet blogikirjoitukset ja onko kaikki ok kun ei mitään kuulu ja ja ja. Ei niitä uusia blogikirjoituksia näy, kun niitä ei ole! 😀
Se olisi sitten japanin intensiivikurssin ensimmäinen opiskeluviikko takana. Viikonloppu tuli juuri sopivaan paikkaan, kun alkoi vähitellen olla melkoisen kaikkensa antanut olo. Ja vielä pitkä viikonloppu, koska lokakuun toisena maanantaina on tai iku no hi (体育の日) elikkäs Tokion olympialaisten kunniaksi perustettu urheilunpäivä, joka on siis kansallinen vapaapäivä. Japanissa on viitisentoista kansallista vapaapäivä, jotka sijoittuvat usein maanantaipäiville, tai jos ne on sidottu tiettyihin päivämääriin, niin joka tapauksessa ne siirretään usein maanantaille, että tulee pitkiä viikonloppuja työn raskaan raatajille.
Tänään alkoi sitten varsinainen opiskelu japanin intensiivikurssilla. Lukkarissa on viikossa 22,5 tuntia japanin opintoja ja 1,5 tuntia home roomia, joka on jonkinsortin kysymyksille ja sen sellaisille varattu aika. Lisäksi siinä käydään läpi perusopiskelutekniikoita ja ilmesesti esseenkirjoittamista ja sen sellaista. Mutta yli 22 tuntia japania viikossa! Huh! Tai no, oikeastaan vaan 21 tuntia, koska yksi puolentoista tunnin setti on itseopiskelutaitoja. No, mut silti! Jos ei nyt opi japania, niin ei sitten millään.
Nyt seuraa raporttia viikonlopulta: kävimme retkellä Hidakassa (日高) ja Biratorissa (平取). Reippaina opiskelijoina suuntasimme taas heti aamusta kansainväliselle toimistolle, josta lähdimme huristelemaan kohti Biratoria bussilla (tai ennemminkin bussin puolikkaalla). Matka kesti reilut pari tuntia ensin motaria ja sitten vuoriteitä pitkin.
Tänään oli aamusta avajaisseremonia ja sen jälkeen opintoihin orientoituminen jatkui. Melkein jopa myöhästyttiin juhlallisuuksista, koska lähdettiin seikkailemaan bussilla ja bussi ei tullutkaan ihan silloin kuin arveltiin. No, ehdittiin kuitenkin juuri ennen aloitusta.
Opintoihin orientoituminen alkoi tänään ja jatkoa seuraa huomenna avajaisseremonian ja kaikille ulkomaisille opiskelijoille yhteisen infotilaisuuden muodossa. Käytiin läpi yleisiä juttuja opiskeluun liittyen, leikittiin erinäisiä tutustumisleikkejä ja käytiin läpi ensi viikolla alkavan japanin intensiivikurssin sisältöä, mitä kirjoja pitää ostaa ja sen sellaista. Minut muuten lykättiin siihen edistyneempien ryhmään, kuten uumoilinkin. Molemmissa ryhmissä kerrataan kuitenkin ihan alkeista asti, joten nyt tulee huolella opittua kaikki asiat. Se on hyvä se.