Se on menox sano Annie Lennox
Pah. Kello on vartin yli kuus aamulla. Nyt sitten vaan loput kamat kasaan ja kentälle. Pyh ja pah.
Pah. Kello on vartin yli kuus aamulla. Nyt sitten vaan loput kamat kasaan ja kentälle. Pyh ja pah.
Tänään oli siis viimeinen päiväni Japanissa tällä haavaa. Suurin osa päivästä kului taas siihen, että siirryin paikasta A paikkaan B, eli tällä kertaa Osakasta Nagoyaan. Onneksi reitti Nagoyan asemalta hotellille oli tuttu, koska asuin samaisessa paikassa edelliselläkin Japanin matkalla, tuota kamaa on taas jotenkin kummasti vaan kertynyt mukaan ja laukut painaa… Dumppasin tavarat hotellille ja lähdin tutkimaan nähtävyyksiä. Edellisen kerran Nagoyassa ollessani onnistuin jotenkin skippaamaan täysin Atsuta jinguun eli Japanin toiseksi tärkeimmän shintopyhäkön. Tärkeä se on siksi, että Atsuta jinguussa…
Tänään vietin koko päivän Osakassa. Minulla oli treffit osakalaisen Akikon kanssa. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut häntä, tapaamisen järjesti vanhempieni naapuri, jonka luona Akiko vietti viime uuden vuoden. Hieman siis jännitti tapaaminen. Olimme sopineet, että heti aamusta lähdemme Osakan jokiristeilylle, sen jälkeen shoppailua Osakan suurimmassa kirjakaupassa ja vierailu Osakan tiedemuseossa. Ja näinhän se päivä sitten kuluikin. Jokiristeilyllä kirsikankukat pääsivät olemaan oikein edukseen. Lisäksi yritin ottaa kuvaa Osakan linnasta joelta päin, mutta mokasin molemmat mahdolisuuteni (ensimmäisellä kerralla myöhästyin ja toisella olin…
Tänään kävin viiden tunnin pikavisiitillä Narassa. Kaiken hyvän lisäksi täällä on aivan mahtavat kelit, jotain tuollaista 18 aamusta ja illasta, mutta päivällä suorastaan kuuma kun on melkeinpä 25 astetta. Oli siis aikasta mukavaa käppäillä tuolla ympäriinsä. Narahan on tunnettu kahdesta asiasta: siitä että siellä on todella paljon tunnettuja temppeleitä ja pyhäkköjä sekä siitä, että siellä on todella paljon peuroja. Ja ne peurathan mennä viipostaa tuolla vapaana pitkin katuja, samaan tapaan kuin Miyajimalla. Kuvia tuli räpsittyä molemmista ja reilusti. Sitten ne…
Taas sitä suunnitelmat menivät ihan uusiksi… Micheliä ei sitten näkynyt (meni ilmeisesti myöhään edellisenä iltana), joten lähdin sitten kohti Harajukua ihan yksikseni. Jostain syystä lähdinkin kävelemään Tawaramachin metroasemalle tavallisen Asakusan sijaan. Tawaramachi on vähän kauempana, mutta sinne mentäessä ei joudu raivaamaan tietään Sousenjia ja Kaminarimonia ihmettelemään tulevien turistilaumojen läpi. Siinä sitten käppäilin ja yhtäkkiä joku japanilainen nainen tuli koputtamaan olkapäälle ja sanoi, etta sinä olet varmaan Silja, nyt lähdetään hanamipartyilemaan. Hieman siinä ensin hämmästelin, että mitä sinä minut tunnet ja…
Olen ollut nyt pari paivaa Tokiossa. Lappari ja hostellin langaton netti eivat oikein tykkaa toisistaan, joten kaytanpa siis tata yleista konetta. Kuvat tulevat tuttuun tapaan sitten vasta perasta pain. Tosiaan, tulin tanne perjantaina Hiroshimasta. Junamatka kesti jonkun viitisen tuntia eli ei juuri mitaan kun ottaa huomioon etaisyyden. Shinkansenin (=luotijuna) paateasema oli Tokion asema, joten hyppasin siella Yamanote-linjan junaan ja matkasin Uenoon, josta sitten jakoin Ginza-linjan metrolla tanne Asakusaan, jossa hostellini sijaitsee. Tama on minulle jo tuttu paikka, koska asustin taalla…
Nyt on käyty taas turistia leikkimässä ja oikein urakalla. Nukuin tänään melkein puoleen päivään mutta silti oli ihan reilusti aikaa tutkia paikkoja. Otin ensin junan Hiroshiman asemalle ja sieltä jatkoin sitten sporalla A-bomb domelle. Tämän rakennuksen päällä se atomipommi sitten silloin poksahti. Nykyään rakennus on yksi UNESCOn maailman perintökohteista. Sitten lasten rauhan muistomerkki. Kirsikatkin kukki kivasti. Sitten suunnistinkin taas metsästämään adapteria. Tällä kertaa jopa onnistuin ja nyt on sitten taas akunlataukset loppureissun ajaksi taattu. Lisäksi mukaan tarttui vaikka mitä muuta.…
Melkein osui arvailuni oikeaan: Hiroshiman suuntaan tulin. En ole kuitenkaan Hiroshimassa vaan Miyashimassa, joka on ihan Hiroshiman kupeessa. No, itse asiassa en ole edes itse Miyashimalla (joka on siis saari) vaan täällä mantereen puolella, 10 minuutin matkan päässä kyseiseltä saarelta. Nyt on tarjolla langaton netti ja saksalainen poika ystävällisesti lainasi adapteriaan, joten huomenna on varmasti luvassa kuvia. Nyt latailen kuitenkin akut täyteen ja huomenna aloitan taas toimivan adapterin metsästyksen. Edit. Kuvia pukkaa: Sitten alkoikin sataa ja lähdin pois. Vettä tuli…
Helvetit tutkittu. Arvosana keskiok. Ei noissa sinansa mitaan erityisen ihmeellista ollut, kuumia lahteita erilaisten teemojen ymparilla. Itse asiassa kavin katsomassa noista vain kolme: Shiraike jigokun (valkoisen lahteen helvetin), Umi jigokun (Meri helvetin) ja Oni-ishibozu jigokun (Oni-ishi munkin helvetin). Kaksi ensimmaista ovat ihan ”tavallisia” kuumia lahteita, jalkimmainen taas mutaisampi versio. Shiraike jigokun vesi on valkoista ja lahemmas sata asteista. Umi jigokun vesi on taaseen kauniin turkoosia ja syvyytta lahteella on joku pari sataa metria. Ilmeisesti ihan luonnostaan ovat tuon varisia, mutta…
Paatinkin sitten suunnata tanne pain Japania. Eli siis Beppuun. Beppu on tunnettu lahinna kylpyloistaan seka uhkapelipaikoistaan (ynna aika laajasta prostituutiostaan…). Sita kutsutaankin Japanin Las Vegasiksi. Mina tulin tanne vain sen yhden takia. Eli tietty kuumien lahteiden. Kuumia lahteita taalta loytyy kahdenlaisia, kylvettavia ja katsottavia. Nyt lahdenkin tasta ihailemaan niita katsottavia sortteja, joita myos nimella jigoku (=helvetti) kutsutaan. Nuo kun ilmeisesti muistuttavat buddhalaisten kasitysta helvetista. Illemmalla siirryn sitten niihin kylvettaviin sortteihin.