En ole pariin päivään ehtinyt koneelle kun käväisemään tai sitten käytettävissä ei ole ollut nettiä, joten eipä ole tullut päivitettyäkään hetkeen. Kirjoittelin kuitenkin eilen lauttasatamassa ja tänään hostellille pääsyä odotellessa takautuvasti parista viime päivästä, käykäähän lukemassa! Torstai Perjantai Lauantai I ja II Sunnuntai
Aamu alkoi iloisesti herätyksellä kello 6.00 kun suurin osa korealaisista mammoista päätti herätä ja alkaa katsoa telkkaria, täysillä tietty. Loppujen lopuksi nousin ylös vasta joskus puoli kahdeksan maissa kun laivasta alkoi päästä porukka ulos. Törmäsin aulassa taas Richiin ja jäätiin sitten siihen istumaan ja höpöttelemään kun muut seisoa tönöttivät jonossa. Sitten meidät heitettiin ulos laivasta kun kaikki muut olivat kiltisti siirtyneet pois lautalta passintarkastusjonoon. Onneksi tuolla odotustilassakin oli pari penkkiä, joten istuttiin taas odottamaan jonon katoamista. Mentiin passintarkastukseen viimeisenä ja…
Nyt siis jo täällä lautalla. Tämä on tällainen ihastuttava ruotsinlaivahenkinen systeemi. Mun hytti on ihan sika makee! Joudun siis tosin jakamaan tämän muutaman muun ihmisen kanssa, mutta eipä tuolla juurikaan väliä, lippu lähti sen verran halvalla (85 000 wonia + polttoainemaksu 8 000 wonia). Lattiamajoitus siis kyseessä ja tuollaiset kivat kovat pulikat tyynyinä… Kaipa tuossakin nukkuu. Kävin tuossa syömässä ja tapasin siellä Jenkkilästä kotoisin olevan Richin, joka on lapsena adoptoitu Koreasta. Hän oli ollut Koreassa vuoden töissä ja nyt oli…
Tämä päivä on oikeastaan kulunut ihan ilman mitään ihmeellisyyksiä. Kävin postissa lähettämässä osan tavaroistani Suomeen kun alkoi olla tuota rompetta sen verran paljon. Kotiin lähti kasa kirjoja, pari hotpottia (hintaa 3 000 wonia eli sen suurinpiirtein 1,50 euroa kipaleelta…) ja muuta painavahkoa tarvaraa. Paketin paino oli 9,5 kg ja hintaa tuli 28 000 wonia (eli alta 15 euroa). En myöskään saanut paketoida kamppeita itse vaan sekin kuului hintaan. Samalla kun palasin hostelille postilta kävin syömässä lounasta. Se olikin sitten viimeinen…
Heräsin aamusta jopa ihan ihmisten aikaan (eli joskus vähän vaille 9). Sitten lähdinkin tutustumaan Busania ympäröivillä vuorilla sijaitsevaan Beomeosaan (sanotaan Bomosa) eli taas buddhalainen temppeli kohteena. Temppeliä minulle esitteli mukava korealainen ukkeli, hieman jäi epäselväksi miksi hän halusi niin tehdä, mutta ei siinä mitään. Mies puhui erittäin hyvin englantia ikäisekseen ja kertoili mielenkiintoisesti temppelistä. Eikä edes maksanut mitään! Kävin tosin ikään kuin hyvityksenä ostamassa matkamuistomyymälästä rannekorun. Temppeliltä suuntasin suoraan puskaan eli lähdin tekemään noin tunnin mittaisen kävelyn vuorille ja metsään.…
Lähdin aamulla junalla Daegusta kohti Busania. Matka sujui taas mukavasti ja löysin myös ongelmitta perille Busanin hostelliin. Hostellilla tapasin ruotsalaisen Johannan, jonka kanssa lähdin välittömästi kaupungille, mitä sitä aikaa tuhlaamaan. Heti alkuun painelimme syömään lounasta, ihan jotain perusnuudeleita (kuksu) tuli syötyä. Sitten lähdimme katselemaan nähtävyyksiä. Ensimmäinen kohteemme oli Jalgachin kalatori, joka on kuulemma koko Aasian suurin. Puolet tuolta löytyvistä öttiäisistä olivat kyllä sen näköisiä, että en kyllä suuhuni pistäisi. Vai mitä sanotte näistä? Seuraavaksi lähdettiin katselemaan maisemia Taechungdaelta. Oli aikasta…
Tänään kävin taas leikkimassä kameraturistia. Aloitin aamulla henkistymällä eli ensimmäinen kohteeni oli Gaya-vuori (Gayasan, 가야산) ja siella buddhalainen Haein-temppeli (Haeinsa, 해인사, ”temppeli heijastukselle tyynen meren pinnassa”). Heti aamusta suunnistin metrolla Seongdangmotin metroasemalle ja sieltä sitten lähistöllä olevalle Seobu-bussiasemalle. Koska en viitsinyt ottaa ajoissa selvää tuon bussiaseman sijainnista (luulin ensin, että bussi menee tuosta viereiseltä bussiasemalta…), niin myöhästyin haluamastani bussista viitisen minuuttia ja bussit kulkivat vain 40 minuutin välein. No, ei siinä mitään, en ollutkaan ehtinyt syödä aamupalaa, joten suuntasin bussiaseman…
Daegussa ollaan. Lahdin tuossa yhden aikaan iltapaivasta suhailemaan pois pain Soulista, ensin Soul Stationille metrolla, josta ostin lipun KTX-luotijunaan (KTX = Korean Train Express). Junat olivat aika tayteen varattuja, joten odottelin asemalla tunnin verran. Sai siella aikansa kulumaan kun katseli screenilta Japani-Korea baseball-matsia. Korea havis… Matka on melkoisen pitka, mutta kun juna kulkee parhaimmillaan 300 kilometria tunnissa, niin ei tuohon mennyt kuin 1 tunti ja 40 minuuttia. Tulin junasta ulos ja pyorin hetken tyhmana asemmalla ympyraa. Sitten paatin, etta lahden…
Nonni! Pääsinpäs tapaamaan tuttuja. En tosin tavannut Annaa vaan Choin. Se oli laitellut eilen illalla mailia ja sain soitettua sille ihan omasta kännykästä. Sovitiin, että soitellaan ja nähdään illemmalla. Sitten lähdinkin syömään ”aamupalaa” (kello oli tuossa vaiheessa jotain viiden pintaan) kahden singaporelaisen kämppikseni kanssa. Söin chiseudonkaseuta (sanotaan: chis(u)donkas(u)) eli juustotäytteistä leivitettyä porsaanlihaa, hintaa annoksella 5 000 wonia eli noin 2,50 euroa. Sitten matkasin metrolla Dongdaemuniin (sanotaan: dongdemun) eli Suurelle Itäportille. Dongdaemunin alueella on mieletön määrä tavarataloja, maanalaisia ostoskeskuksia ja kadut…
Eilen en jaksanut kaydä kovinkaan kummoisia nähtävyyksiä ihailemassa, taitaa vielä tuo jet lag hieman painaa… Käväisin kuitenkin COEX-kauppakeskuskompleksisssa. Joku Jumbo tai Itäkeskus on kärpäsen kakka tuon rinnalla. Aivan järkyttävän kokoinen paikka! Tuolla on siis myös leffateatteria, ravintoloita ja muuta viihdykettä. Halusin käydä tuolla lähinnä siksi, että tuolla on aivan mielettömän iso kirjakauppa. Ostin korea-englanti-korea -sanakirjan ja pari korean oppikirjaa. Hintaa tuli hurjat 59 000 wonia eli vajaa 30 euroa. Outoa tuolla kirjakaupassa oli se, että ihmiset ihan pokkana istuskelivat tuolla…