Nonni! Pääsinpäs tapaamaan tuttuja. En tosin tavannut Annaa vaan Choin. Se oli laitellut eilen illalla mailia ja sain soitettua sille ihan omasta kännykästä. Sovitiin, että soitellaan ja nähdään illemmalla.

Sitten lähdinkin syömään ”aamupalaa” (kello oli tuossa vaiheessa jotain viiden pintaan) kahden singaporelaisen kämppikseni kanssa. Söin chiseudonkaseuta (sanotaan: chis(u)donkas(u)) eli juustotäytteistä leivitettyä porsaanlihaa, hintaa annoksella 5 000 wonia eli noin 2,50 euroa.

Siinäpä sapuskata kerrakseen! Nuo annokset on aina niin älyttömän isoja, ettei niitä jaksa kyllä mitenkään syödä kokonaan. Pikkukipoissa on vasemmalta oikealle jonkin sortin säilöttyä retikkaa, kimchiä, miso-keittoa (jonka koreankielistä nimeä en tähän hätään muista) ja tietty riisiä.

Siinäpä sapuskata kerrakseen! Nuo annokset on aina niin älyttömän isoja, ettei niitä jaksa kyllä mitenkään syödä kokonaan. Pikkukipoissa on vasemmalta oikealle jonkin sortin säilöttyä retikkaa, kimchiä, miso-keittoa (jonka koreankielistä nimeä en tähän hätään muista) ja tietty riisiä.

Ruokapuoti ja iloinen myyjätärtäti

Ruokapuoti ja iloinen myyjätärtäti

Sitten matkasin metrolla Dongdaemuniin (sanotaan: dongdemun) eli Suurelle Itäportille. Dongdaemunin alueella on mieletön määrä tavarataloja, maanalaisia ostoskeskuksia ja kadut täynnä myyntikojuja.

Putiikkeja

Putiikkeja

Lisää puoteja.

Lisää puoteja.

Nuo tavaratalot ei ole ihan samanlaisia kuin Suomessa vaan ennemminkin sellaisia Tallinnan Mustamäen torin henkisiä. Eli siis sisällä ei olekaan yhtä ainoaa myymälää vaan useita itsenäisiä pikkukojuja. Ostin mm. hupparin (25 000 wonia eli noin 12,50 euroa) ja käsirasvaa.

Sitten alkoikin taas soittelurumba. Jostain syystä soittaminen korealaiseen liittymään ei enää onnistunutkaan tuosta suomalaisesta puhelimestani. No, menin sitten hätäpäissäni PC pangiin eli erään sortin nettikahvilaan (kaipa noistakin kahvia ja jotain muuta virvokettakin saa, netti ja tietokoneet ovat kuitenkin pääroolissa) että voisin kirjoittaa Choille mailin. Hänkin oli jo ehtinyt yrittää soittaa minulle ja ihmetellä miksei enää linja toimikaan. Sitten keksinkin huippuidean, nimittäin kolikkopuhelimet. Ensimmäinen, jonka löysin oli huonolla paikalla, nimittäin jonkun ihme esiintymislavan vieressä. En siis oikeastaan kuullut yhtään mitään. Metroasemalta löytyi rauhallisempi paikka ja sovittiin sitten treffit asemalle.

Choilla oli myös kaveri mukana, nimi taisi olla Nayong. Mentiin ensiksi yhdessä syömään. Ruokaa oli taas kerran aivan älyttömät määrät.

Nayong ja Choi

Nayong ja Choi

Ruokaa

Ruokaa

Ruokailun jälkeen kierreltiin vielä ympäriinsä katselemassa kauppoja. Tyttöjen piti lähteä yhdentoista pintaan kotiin, eivät asu Soulissa ja junamatka kotiin kestää pari tuntia… Minä lähdin samaa matkaa hostellille.

Tänään pitäisi tuossa parin tunnin päästä lähteä kohti Daegua (sanotaan Degu). Yritin eilen illalla etsiskellä netistä halpaa majoitusta kyseisestä paikasta, mutta ei onnistanut. Täytyy katsella tarkemmin sitten paikan päällä. Soul kuittaa.

It's only fair to share...Share on Facebook
Facebook
Share on Google+
Google+
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email
Print this page
Print