Syyslukukauden 2017 opinnot MJSP:ssä

Blogikirjoittamattomuus on lähtenyt taas ihan uusille ulottuvuuksille, mutta luulen, että nyt on hyvä aika kirjoittaa vähän päivitystä siitä millaisia syyslukukauden 2017 opinnot MJSP:ssä (siis tässä mun modernin japanin tutkimuksen ohjelmassa) ovat olleet tähän asti. Oikeasti mulla ei ole aikaa mitään kirjoituksia rustata, koska kaikenmaailman eräpäivät hyökkii päälle kalenterista, mutta koska pitää lähteä luennoilla tuossa tunnin kuluttua, niin ei tässä nyt ehdi oikein mihinkään oikeaankaan työhön ryhtyä.

Hakeminen MJSP:iin

Heti kärkeen mainos: Kiinnostaako opiskelu Japanissa? Haluatko opiskella japanilaisessa yliopistossa? Ensimmäinen haku syksyllä 2018 alkavaan Hokkaidon yliopiston modernin japanin tutkimuksen ohjelmaan (Modern Japanese Studies Programme = MJSP = 現代日本学プログラム = 現プロ) on auki 27.11.2017 asti auki. Kyseessä on siis Japanin tutkimuksen kaksikielinen (englanti ja japani) ohjelma. Suosittelen ohjelmaa erityisesti japanin kielestä kiinnostuneille tyypeille, koska kieliopintoja sisältyy ohjelmaan todella paljon. Ja lisäbonarina Sapporo on tosi kiva paikka asua. 🙂 Jos ei ehdi tähän hakuun mukaan, niin ei hätää: kakkoshaku on varmaankin auki taas helmikuun vaiheilla ensi vuoden puolella. Lisätietoja saapi MJSP:n kotisivuilta.

Opiskelu japanilaisessa yliopistossa

Nyt mieleni syövereistä kumpusi halu kirjoittaa opiskelusta japanilaisessa yliopistossa. En voi tietenkään puhua Japanin jokaisesta yliopistosta, koska en ole niissä opiskellut, mutta yleistänpä nyt törkeästi kokemukseni Hokkaidon yliopistosta koskemaan koko maata. Japanissahan yleisesti yliopistolla opiskelu on ihmisen parasta aikaa, koska silloin saa elää muutaman vuoden ilman paineita seuraavissa pääsykokeissa menestymisessä (jos 就活:a  (shuukatsu) eli työpaikan metsästystä neljäntenä opintovuotena ei lasketa) ja toisaalta olla hieman vähempi hierarkkisessa ympäristössä, mikä myöskin vähentää paineita.

Ylipäänsä opiskelu japanilaisessa yliopistossa on hyvin koulumaista: luennoilla on vähintään 70 % läsnäolopakko ja osassa kursseista pelkällä läsnäololla on hyvin vahva vaikutus arvosanaan, tyyliin 30 %, mikä on ihan järjetöntä. Ei kai fyysinen läsnäolo tarkoita henkistä läsnäoloa. Tämä sitten taas johtaa siihen, että ylirasittuneet japanilaiset opiskelijat käyvät luennoilla nukkumassa. Aivan järjetöntä silmänpalvontaa, sanon minä. Kaipa siitä jonkun marttyyrikruunun saa kutreilleen, kun elää jatkuvassa univajeessa. :/

Toisekseen, opintoja ei voi suunnitella ihan hirveän vapaasti. Näin ainakin meidän ohjelmassa alkuvaiheessa, mutta kaverilta kuulemani mukaan myös muissa tiedekunnissa. Pakollisia kursseja on aika paljon ja kun niitä tarjotaan vain kerran vuodessa, niin se on otettava silloin kuin pystyy. Lisäksi pakolliset japanin kurssit haukkasivat alussa todella ison siivun lukujärjestyksestä, mikä on ärsyttävää, kun en saanut sitten mahdutettua mukaan pakollisia peruskursseja. Sain nyt esimerkiksi vihdoin ja viimein tällä lukukaudella tungettua aikatauluuni toisen tulevan pääaineeni perehdytyskursseista. 😀

Lisäksi kursseja on lajiteltu eri luokkiin tyyliin näkökulmia Japaniin tai yleisopetusseminaarit, ja kustakin luokasta pitää valita tietty määrä kursseja. Jos siis sattuukin niin, että kaikki kiinnostavat kurssit on luokiteltu samaan luokkaan ja opiskelija haluaa käydä ne kaikki, niin saa toki käydä. Niistä kaikista käydyistä kursseista lasketaan silloin kuitenkin vain tietty, pakollinen osa mukaan valmistumisvaatimusten mukaisiin kursseihin. Saa siis opiskella pelkästä opiskelunilosta ja mielenkiinnosta, jos vaan lukujärjestys antaa myöten. Toisaalta on myös pakko käydä aika monta kurssia, jotka eivät välttämättä kiinnosta, mutta ovat paikollisia. Kun opiskelija miettii, että kumman päällekkäin menevän kurssin tässä nyt valitsisin, mielenkiintoisen mutta ei pakollisen vai ei-niin-kauhean-kiinnostavan mutta pakollisen, niin usein se valinta lipsahtaa sinne pakollisen puolelle. Täällä ei mitään hupiopintoja suoriteta!

Ja vielä yksi asia, joka ei ole sattunut omalle kohdalleni, mutta tullut muutamalle kaverilleni yllätyksenä: jos kurssin haluaa perua/keskeyttää, se on onnistuu vain tietyn ajanjakson sisällä ja siitäkin huolimatta kurssista tulee opinto-otteeseen merkintä F eli hylätty. Ainoa hyöty tuossa perumisessa on kai se, että kurssin voi ottaa heti seuraavalla lukukaudella uudestaan (jos se vain on tarjolla). Jos vain jättää käymättä luennoilla eikä tee loppukoetta/-esseetä/you name it, niin opinto-otteeseen tulee myöskin F, mutta sitten kurssia ei saa ottaa heti seuraavalla lukukaudella uudestaan. Kumma meininki.

Tästä saa nyt ehkä kuvan, että en tykkäisi täällä opiskelusta, mikä ei pidä paikkaansa. Opetus on minusta täällä todella hyvää ja proffat osaavat asiansa. Osa pakollisista kursseista ei ole ollut ihan mielettömän kiinnostavia, mutta kyllä sieltä kurssin sisällöstä aina jotain mielenkiintoa ylläpitävää juttuakin löytyy. En vaan pidä siitä, että minua kohdellaan kuin lasta, koska osaan kyllä ottaa täyden vastuun omasta oppimisestani.

2017 syyslukukauden kurssivalinnat

Tällä lukukaudella mulla on menossa viimeiset japanin kielikurssit sekä tabunkat eli ”monikulttuurilliset kanssakäymiskurssit” (多文化交流科目 tabunkakouryuukamoku), jotka ovat ainakin osittain helpotettua japania. Tämä on varsin mukava juttu, sillä alkaa nimittäin japanin opiskelu kielenä vähitellen riittämään. En nyt tarkoita, että japanini olisi millään tavoin kieliopin, ääntämisen tai sanaston osalta lähelläkään täydellistä, mutta kun näillä ylätason kursseilla ei enää keskitytä varsinaiseen kielenopiskeluun, vaan ne ovat jotain aineopintojen ja japanin kielitunnin väliltä, niin en tykkää. Seurauksena on se, että mihinkään aiheisiin ei paneuduta kunnolla, siis vaikkapa opiskellaan historiaa kevyellä pintaraapaisulla. Haluan jo ne ihan oikeat luennot, joissa japani nyt vaan sattuu olemaan luentokieli eikä mitään muuta!

Kurssilista näyttää tällä lukukaudella tältä:

• 上級日本語ⅡB やりとり（ディベート）(Ylätason japani, vuorovaikutus: väittely. Opetuskieli japani.)
• 上級日本語ⅡB 理解（質的調査）(Ylätason japani, ymmärtäminen: kvalitatiivinen tutkimus. Opetuskieli japani.)
• 上級日本語ⅡB 理解（日本社会探究） (Ylätason japani, ymmärtäminen: Japanin yhteiskunnan tutkiminen. Opetuskieli japani.)
• 上級日本語ⅡB 表現（プレゼンテーション）(Ylätason japani, ilmaisut: esitelmä. Opetuskieli japani.)
• 日本社会論2 (Japanin yhteiskunta 2, edistyneen tason lukemistot. Opetuskieli englanti.)
• 日本制度論2 (Japanin poliittinen järjestelmä 2, edistyneen tason lukemistot. Opetuskieli englanti.)
• 日本制度論3 (Japanin poliittinen järjestelmä 3, johtamistiede. Opetuskieli japani.)
• Introduction to Japanese political economy (Perehdytys Japanin talouspolitiikkaan (mut oikeasti ihan vaan politiikkaan). Opetuskieli englanti.)
• 多文化交流セミナー 日本語のバリエーション (Monikulttuurillinen kanssakäymisseminaari, japanin kielen variaatiot. Opetuskieli japani.)
• 多文化交流セミナー キャリア形成と男女の生き方国際比較 (Monikulttuurillinen kanssakäymisseminaari, urakehitys ja miesten ja naisten elämäntavan kansainvälinen vertailu. Opetuskieli japani.)
• アイヌ・先住民研究の現在 (Ainujen ja alkuperäiskansojen tutkimuksen nykytila. Opetuskieli japani.)

Jos kurssisisällöt kiinnostaa tarkemmin, niin niitähän voi syynäillä Hokkaidon yliopiston kurssihaussa (ei saa suoraan linkitettyä kurssien opetussuunnitelmiin, pöh).

Kurssien vaativuudessa on tällä kertaan ihan hirveästi eroja vaikka kaikki aineopinnot ovat kahden opintopisteen kursseja, paitsi ainu-kurssi (ainut ovat siis Hokkaidon alkuperäiskansa), joka on kahden opintopisteen kurssi ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja toisesta vuodesta eteenpäin yhden opintopisteen kurssi. Lisäksi japanin kurssit ovat kaikki yhden opintopisteen kursseja.

Esimerkiksi 日本制度論3 vaikuttaisi olevan helpon A:n kurssi: kunhan ilmestyy paikalle, kuuntelee luennot, tekee ”kokeet” (joissa saa käyttää mitä apuvälineitä ikinä haluaakaan, mukaan lukien luentomonisteita ja älypuhelinta) ja osallistuu ryhmäkeskusteluihin. Joka viikko annetaan 5-15 sivua johtamistiedettä käsittelevää tekstiä luettavaksi mutta mukana pysyy vaikka ei tekstiä etukäteen lukisikaan, koska tekstin sisältö selitetään seuraavalla luennolla. Aihepiirihän on minulle hyvin tuttu kymmenen vuoden takaa tradenomiopinnoista, joten uutta kurssisisällössä on lähennä miten mikäkin asia sanotaan japaniksi, mutta onhan asiasisällönkin kertaus aina paikallaan.

Toisaalta sitten キャリア形成と男女の生き方国際比較 (urakehitys ja miesten ja naisten elämäntavan kansainvälinen vertailu) on aivan törkeän vaativa kurssi. Siinä on niin paljon tehtävää, että tuosta voisi saada ihan hyvin 4 opintopistettä: kurssin ensimmäisellä puolikkaalla kirjoitetaan todella intensiivisellä tahdilla noin 12 000 merkin ryhmäessee ja siihen liittyvää erinäistä suunnittelua pitää dokumentoida ja lähettää opettajalle viikoittain pari kertaa. Siis ryhmäessee?! Ei helvetti. Kannattaiskohan lukea ne kurssikuvaukset ennen kuin ilmoittautuu kurssille? 😀 Ja siis tuo on vasta ensimmäinen puolikas kurssista. En halua tietää mitä tapahtuu joulukuun puolivälin jälkeen, vaikka proffa kyllä lupasi, että jälkimmäinen puolikas on aika rentoa meininkiä eikä vaadi suunnilleen muuta kuin että ilmestyy paikalle luennoille.

Japanin kurssit on ihan ok, varsinkin kun niitä on enää vain kerran viikossa. Tämän lukukauden jälkeen kaikki pakolliset japanin kielikurssit on suoritettu ja 27 opintopistettä plakkarissa (ehkä noin 44 eurooppalaista opintopistettä?). Väittelykurssia kohtaa minulla on ihan järkyttävä asennevamma, kun ei vaan kiinnosta, mutta se nyt on vaan pinnisteltävä läpi. Kvalitatiivinen tutkimus on ihan peruskamaa ja kohtuullisen työllistävä ajoittain: tehdään kaksi tutkimusta, joista toinen dokumenttitutkimus ja toinen kyselytutkimus ja esitellään ne muille. Esitelmäkurssi tuntuu siltä, että olisin palannut takaisin jonnekin keskitaso kakkoselle, kun ainakin näin alkuun pidetään esitelmä vaikka omasta harrastuksesta tai kotikaupungista. lol 😀 Japanin yhteiskuntatutkimuksen tunnilla katsotaan joka kerta joku video, josta pitää sitten ohjeiden mukaan kirjoittaa tiivistelmä, kertoa tietyistä videossa esitellyistä asioista, vastata kysymyksiin tai muuta vastavaa. Esimerkiksi viimeksi katsottiin noin ekat 45 minuuttia たけしの教科書に載らない日本人の謎 (Takeshi ja japanilaisten arvoitus, jota ei kerrota oppikirjoissa):

Projektitutkielma

MJSP:n kakkosvuoden opiskelijat tekevät taasen oman mielenkiintonsa mukaan projektitutkielman jostain Japaniin liittyvästä aiheesta. Tutkielman saa kirjoittaa joko englanniksi tai japaniksi. Minä valitsin kieleksi tällä kertaa japanin. Tutkielma on tutkinnon keskivaiheen tutkimus, jonka pitäisi mitata jollain tasolla mitä kaikkea olet tähän mennessä oppinut ja se esitellään suullisesti proffille tammikuussa (kaikki esittelee japaniksi esseen kielestä huolimatta). Tämä siis tarkoittaa, että varsinainen essee pitää olla kirjoitettuna 15.11. mennessä, siis ensi keskiviikkona. Niin että ei mulla tässä parempaakaan tekemistä ole kuin kirjoitella blogiin. 😀 No joo, oikeasti mulla on koko juttu jo kasassa, mutta ajattelin tänä viikonloppuna käydä tekstin vielä kertaalleen läpi ja palauttaa sen sitten maanantaina.

Tutkielman aihe vaihtui täydellisesti viime vuoden kotirouvista ulkomaalaisten kanjiopiskeluun. Kiitokset muuten kaikille tutkimustani varten tekemääni kyselyyn vastaajille, vastauksistanne oli suurta hyötyä. Ensin ajattelin kirjoittaa siitä, mikä on ulkomaalaisille optimaalinen kanjien opiskelutekniikka, mutta sitten aihe tiivistyi koskemaan vain ylemmästä keskitasosta ylöspäin olevia opiskelijoita, ja viimeisin käänne oli se, että kyse ei ole vain tehokkaasta opiskelutekniikasta, vaan siitä miten kanjeja pitäisi opettaa kanjitunneilla. Katsotaan jos saan vielä kertaalleen muutettua tutkimuskysymystäni tässä parin päivän sisään.

Isoin ongelma minulla on kirjoittamisessa ollut se, että koko esseen merkkimäärä saa olla 5000-7000 sisältäen lähdeviitteet (englanniksi kirjoittajat laskevat sanamääriä, eivät merkkejä). Mulla on tuossa nyt englanninkielisiäkin lähteitä ja ne sitten viekin ihan törkeenä merkkitilaa. Ongelma on se, että japanilaiset tutkijat eivät ole kirjoittaneet tai ylipäänsä japaniksi ei ole kirjoitettu kanjiopetustekniikoiden ongelmista, vaan siellä on lähinnä mietintää miten nykyisiä kirjoja voi käyttää parhaiten tunneilla ym. Puuttuu ehkä sellainen laatikon ulkopuolelta ajattelu heiltä.

Nonni! Tulikin niin pitkä horina tästä, että en edes ehtinyt kirjoittaa valmiiksi ennen luentoa, vaan käytin lauantaina tehokasta opiskeluaikaa näpyttelyyn. Tästä tulikin näköjään tällainen opiskeluihin keskittyvä kirjoitus. Lisätääs vielä pari satunnaista kuvaa mukaan ettei tule niin väritön postaus tästä. Jatkanen muista asioista sitten ensi kerralla.

P.S. Tiedän, että Kanjikaverin leiska on rikki. Pahoitteluni. Aion siirtää koko sivuston tähän wordpressiin, mutta siihen kun tarvitsee jonkin verran aikaa, niin toivon kärsivällisyyttä.