Uutta vuotta

Hyvää uutta vuotta, ake ome ja sillai. Mitä näitä nyt on. Talviloma jouluineen ja uusinevuosineen tuli ja meni ja huomenna pitäisi palata vielä reiluksi kuukaudeksi intensiivikurssin japani-bootcampin pariin (aaarrgh!). Heti huomiselle ei ole ystävällismielisesti kalenteroitu yhtään koetta, mutta loppuviikon aikana onkin sitten vaatimattomasti neljät kokeet. Yritän parahaani mukaan vältellä kokeisiin lukemista, joten mikäs se parempi tapa kehitellä korvaavaa puuhaa kuin blogiin kirjoittaminen.

Nyt vaan tulee sellainen ongelma, että mitään en oo lomalla tehny, joten mistä sitten kirjoitan? Ehken ihan vaan päivittäiset jutut saavat kelvata tällä kertaa. Valokuviakaan en ole kovin suuresti jaksanut näpsiä viime aikoina, joten varsin värittömäksi jää tämä kirjoitus.

Joulu 2015

Joulun juhlinta jäi vähemmälle, koska meillä oli silloin ihan normaalisti luennot ja joulupäivälle osui vielä kaksi koettakin. Pidettiin me sentäs meidän ryhmän kanssa ruokatunnilla joulunyyttärit ja koristeltiin luokkahuone (mitä ei olisi kuulemma saanut tehdä, soo soo!).

Japanissa joulua ei juhlita, ja jos juhlitaan, niin hyvin kaupallisissa merkeissä. Kaupoissa raikui joululaulut jo marraskuun puolella ja joulukoristeita on joka paikassa runsaalla kädellä. Mitä enempi, sen parempi. Joulu ei ole myöskään perhejuhla, vaan rakastavaisia varten suunnattu romanttinen höpölöpöjuttu. Lehdestä luin, että joku ravintola kieltäytyi tänä vuonna ottamasta jouluksi vastaan varauksia pareilta, ettei tarjoilijoille tule paha mieli, koska joutuvat olemaan yksinään jouluna. Kaikkea sitä.

Jouluateriaksi hankimme Marissan kanssa ”perinteiseen” japanilaiseen tyyliin Kentucky Fried Chickenin sapuskata. Ovela markkinamies äkkäsi 70-luvulla, että Japanista puutuu perinteiset jouluruoat ja havaitsi siinä oivan markkinaraon. Nyt siis Japanissa jouluruoka on kanaa. Onpahan tämänkin ihanuus koettu. Ei tartte toiste noiden eväitä syödä. Hyh hyh.

Välipäivinä käytiin joulutorilla töissä olleen Millan kanssa Jouzankeissa (定山渓) onsenissa (温泉) kylpemässä, tarkemmin sanottuna Houheikei-nimisessä (豊平峡) kylpylässä. Onsen on siis joko ulkosalla taikka sisäsiloissa oleva kuuma lähde, jossa on varsin mukava lillahdella. Japanin saunaksi voisi sanoa. Matkustukseen saatiin turstattua kolmatta tuntia, kun yllättäen uudenvuoden aikaan jollakin muullakin oli aikaa lähteä kylpylään ihan vaan maanantaina. Mutta perille päästiin ja se on pääasia.

Kuvia ei tietenskään ole kylpylästä sisältä, mutta netistä löytyy. Kattokaa sieltä. Täytyy kyllä myöntää että kyllä siinä jotain vaan on, kun istuskelet lämpimässä vedessä talvipakkasella pienessä kivassa lumisateessa katselet lumisia vuorimaisemia. Ei paha! Arvosana Laudatur.

Olen myös aloittanut opinnot Susukino daigakussa eli Susukinon yliopistossa, kuten Milla asian ilmaisi. Tarkoittaa siis sitä, että mennään baariin ja jutellaan paikallisten kanssa japanin puhetaitojen petraamiseksi. 😀 En kyllä osaa yhtään arvioida toimiiko. Susukino on siis Sapporon baari- ynnä punaistenlyhtyjenalue.

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui samoilla seuduilla, siis Susukinossa. Alkuillasta laiteltiin tyttöjen kanssa perinteisiä japanilaisia uudenvuoden ruokia, kuten toshikoshisobaa (年越しそば, soba-nuudeleita), taskurapua ja zenzaita (善哉, mochi-riisikakkuja anko- eli punapaputahnaliemessä tai jotain sellasta, emt). Sitten lähdin baariin Mikan (suomalainen vaihtari), Aki-sensein (Hokudain suomenopettaja) ja joidenkin kahden randomin saksalaisen kanssa. Sitten kello olikin yhtäkkiä miljuuna ja piti lähteä kotiin. Japanissahan ei muuten ole ilotulitusta uudenvuodenaattona. Uuden vuoden voisi sanoa olevan Japanin joulu, koska silloin vietetään aikaa perheen ja sukulaisten kesken. Että semmostista.

Tänä vuonna en ole tehnyt yhtään mitään, mikä on maailman parasta!

Nyt lähden hankkimaan ruokaa, moi.