Yliopisto-opinnot alkoivat Hokkaidon yliopistolla

No nyt on kuulkaa saatu ihan oikea opiskelijaelämä alkuun, kun varsinaiset yliopisto-opinnot alkoivat huhtikuun alussa Hokkaidon yliopistolla. Japanihan on siitä vekkuli maa, että täällä kouluvuosi alkaa keväällä eikä syssymmällä kuten monessa muussa maassa (no, on täälläkin kuulemma joitain opinahjoja, joissa opinnot alkavat syksyllä). Tämä taas aiheuttaa kaikensorttista ongelmaa opiskelijavaihtoon Japanista lähteville ja opiskelijavaihtoon Japaniin tuleville, kun lukukaudet kulkevat täysin eri tahdissa. Aiheesta on kuulemma käyty vääntöä jo monta vuotta, mutta yksiselitteiseen ratkaisuun ei ole päästy.

Nyt on taas hyvä aika kirjoittaa vähän kuulumisia blogiin, että voi vältellä opiskelua mahdollisimman tehokkaasti ja sitten sunnuntai-iltana tuskailla, kun on niin paljon tekemättömiä töitä.

Terveystarkastus

Japanissa yliopisto-opiskelijat joutuvat ainakin kerran vuodessa käymään terveystarkastuksessa. Jostain kuulin, että tätä hupia on tarjolla jopa kaksi kertaa vuodessa. No, hyvä, että ainakin paperilla pidetään opiskelijoiden terveydestä huolta. Sinänsä koko homma meni varsin sujuvasti siihen nähden, että opiskelijoita Hokudailla on noin 18 000 ja lisäksi henkilökunta. Koko porukka pyöräytetään läpi terveystarkastuksesta kerran tai kaksi vuodessa. Ja nimenomaan pyöräytetään, koska aika liukuhihnamaisesta toiminnasta tässä on kyse.

Meille annettiin kahden tunnin aikahaarukka, jonka aikana terveystarkastukseen piti saapua. Sinänsä ärsyttävää, mutta toisaalta ymmärrettävää tuon porukan koon takia. Ennen terveystarkastusta piti täyttää pari ennakkotietolomaketta ja ottaa mukaan virtsanäyte (mistä joku jo ennätti päättelemään, että teettävät meillä huumetestit, mutta tutkivat siitä vissiin nyt kuitenkin ihan vaan diabetesta ja jotain munuaissairauksia). Sitten jonotettiin. Ja jonotettiin. Ja jonotettiin. Lippulaput ja virtsanäyte annettiin tiskille, josta pääsi toiseen jonoon. Mikä oli varsin mukavaa, koska jonottaminehan on aina aika kivaa ajanvietettä.

Jonosta pääsi ensin näkötestiin (jonka alkupään sörssin, kun en aluksi tajunnut mitä pitää tehdä :D), sitten mitattiin verenpaine sekä pituus ja paino. Sitten pääsi noin minuutin kestävälle lääkärin vastaanotolle, jossa lääkäri kuunteli jotain sisukaluissa tapahtuvaa toimintaa stetoskoopilla. Kirsikkana kakun päällä oli keuhkoröntgen. Japanissa ei tuberkuloosi ole ollut ongelma moneen kymmeneen vuoteen, mutta jostain syystä täällä otetaan kaikesta huolimatta keuhkoröntgen aina terveystarkastuksen yhteydessä. Kummaa. Jospa tuolla turhanpäiväisellä säteilytyksellä saisi paikattua sitä, että Japanissa luonnon taustasäteily on vähäisempää kuin Suomessa. Ei tule koti-ikävä ja sillai.

Terveystarkastuksen tulokset saan tietooni ehkä sitten joskus, jos saan. Aika näyttää.

Avajaisseremonia

Ennen opintojen aloitusta järjestettiin tietysti avajaisseremonia uusille opiskelijoille, japanilaiset kun rakastavat kaikenmaailman kissanristiäisiä. Käytännössä seremonia oli pari tuntia puheita ja pokkurointia. Ihan oli kivaa joo, mutta ei nyt mitään maailman suurinta vaikutusta tämä kyllä tehnyt.

Seremonian alkuosan summittainen sisältö oli käännetty englanniksi meitä MJSP-opiskelijoita varten ja toinen puolisko oli täysin japaniksi. Ei siinä mitään, mutta kun se alkuosa kesti ihan hurjat 30 minuuttia. Sitten meille sanottiin, että voitte nyt lähteä pois, jos haluatte, kun ei ole enää englanniksi lisäselvitystä. Ja ehtona oli, että joku kaikki lähtee tai sitten kukaan ei lähde (ettei näytä tyhmältä kun meidän penkkiriveissä on tyhjiä paikkoja…).

No, osa lähti ja osa jäi eikä kukaan valittanut. Minä jäin paikalle, koska oikeasti olisi hieman nyppäissyt tälläytyä juhlavaatteisiin ja lähteä liikenteeseen aikaisin aamulla puolen tunnin jutun takia. Ymmärsin jopa suurimman osan siitä, mitä seremoniassa tapahtui.

Kurssivalinnat

Opinnot kun alkoivat, niin tulivat tietysti kurssivalinnatkin ajankohtaisiksi. Näyttää siltä, että tässä joutuu ihan opiskelemaan ja tekemään töitä kurssien eteen. Kamalaa! (No eikä ole.)

Hokudain kursseille ilmoittautumissysteemi on outo: olin käynyt jo reilun viikon verran luennoilla, mutta en vielä tiennyt pääsenkö mukaan yhdellekään haluamistani kursseista. Japanin kursseilla oli paikat varmasti, mutta niissäkin oli vielä varmuudeksi ensimmäisellä tunnilla tasokokeet, joiden mukaan olisi voinut joutua siirtymään ylemmälle tai alemmalle tasolle, siis huolimatta siitä, että meidän porukat jo kertaalleen jaettiin sopiville tasoille. Häh, en jummarra.

Opintoja valitaan eri tyyppisistä opintokokonaisuuksista. General education seminar -tyypin kurssipaikoista käydään arpajaiset. Käytännössä homma menee niin, että ihmiset ilmoittautuivat verkkopalvelussa niille arpajaiskursseille, joille lystäsivät ja käyvivät sitten parisen viikkoa niiden luennoilla, kunnes 20. päivä saivat tietää kuka oli arvottu pääseväksi millekin kurssille. Kaikille muille kursseille, paitsi japanin kursseille ja mainituille arpajaiskursseille, ilmoittautuminen alkaa 21. päivä, siis vasta pari viikkoa sen jälkeen kuin kurssit ovat alkaneet. No, onhan tässä se hyvä puoli, että voi käydä luennoilla tunnustelemassa, että haluanko minä tämän kurssin vai en, ja ilmoittautua sitten niille kursseille, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Kun kurssille on kerran ilmoittautunut, sitä ei voi keskeyttää, paitsi kesäkuun alkupuolella muutaman viikon ajan. Kumma meininki on kuitenkin minusta tämä, mutta näillä mennään.

Minulla on lukujärjestyksessä nyt ensimmäisellä lukukaudella erinäköisiä japaninkursseja roppakaupalla, pari pakollista peruskurssia ja sitten muutama jotka sain jopa ihan itse valita. Japania opiskelen edelleen runsaan puoleisesti joka viikko: 理解（基礎） (ymmärtämisen perusteet), 表現（基礎） (ilmaisun perusteet) ja やりとり（基礎） (vuorovaikutuksen perusteet) kutakin 3 tuntia viikossa sekä 理解（運用） (ymmärtäminen hyötykäytössä), 表現（運用） (ilmaisut hyötykäytössä) ja やりとり（運用）(vuorovaikutus hyötykäyttössä) kutakin 1,5 tuntia viikossa ja lisäksi vielä 実践日本語 (käytännön japania) 1,5 tuntia viikossa. Jos oikein osaan ynnätä, niin yhteensä noista tulee 15 tuntia japania viikossa.

Sitten on pakolliset kurssit akateeminen kirjoittaminen ja tietojenkäsittely, tai mikä lie tuo informatics/情報学 nyt sitten luontevasti suomeksi onkaan. Itse valitsin kurssit ”Introduction to Japan: Society”, ”School education and society in Japan” ja ”How we learn languages” (joista jälkimmäinen on arpajaiskurssi, mutta pääsin mukaan, jee!). Sillai vähän ärsyttää, kun täytyy tuota japania ottaa noin paljon, kun haluaisin niin kovasti jo opiskella kaikkea muuta. Toisaalta, jos nyt vaikka saisi taottua tuon japanin tehokkaasti kupoliinsa. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä.

Näiden lisäksi on koko vuoden kestävä projektitutkimus, jossa saa tutustua itse valitsemaansa Japania jollain tavoin liippaavaan aiheeseen haluamastaan näkökulmasta ja kirjoittaa siitä tutkielman. Sitten on mahdollista osallistua pariin kenttätutkimuskurssiin ja lisäksi pitää saada kaksi opintopistettä MJSP workshopeista. Että eiköhän tällä saa itsensä ihan kivasti työllistettyä ainakin toistaiseksi.

Kerhot ja harrastepiirit

Japanin yliopistoissa ei ole samalla tavalla oppilaskuntaa kuin Suomessa eikä täällä ole sinänsä mitään erityistä tiedekuntakohtaista opiskelijatoimintaa. Sen sijaan täällä on tyrkyllä monensorttista 部活-hommelia (bukatsu) elikkäs kerhoaktiviteettia. Varsinaisesti toimintaa on kahdenlaista: クラブ (kurabu) eli kerhomuotoista ja サークル (saakuru) eli harrastepiiri- taikka yhteisömuotoista. Kerhojen toiminta on puoliammattimaista ja niissä harrastamiseen pitää varata paljon aikaa, esimerkiksi eri urheilulajeissa pakolliset treenit on käytännössä joka arkipäivä + viikonloppuisin käydään sitten kilpailemassa tai muuten vaan treenaamassa vähän lisää. Harrastepiirit ovat taas leppoisampia ja ne kokoontuvat 1–5 kertaa viikossa, piirin aiheesta riippuen, eikä ole ihan niin justiinsa, jos ei pääse paikalle joka kerta. Mutta totta kai harrastepiirinkin toimintaan täytyy sitoutua.

Kerhot rekrytoivat kiivaasti uusia jäseniä nyt huhtikuussa opintojen alettua. Kampusalueella on joka puolella ihmisiä, jotka jakavat lentolehtisiä ja käyvät juttusille ja yrittävät värvätä ihmisiä mukaan kerhoonsa/harrastepiiriinsä.

Hokudain kerhotoimintaan voit tutustua täällä englanniksi (ei kovin kattava sivu + puolet linkeistä hajalla) tai täällä japaniksi. Japaninkielinenkään luettelo ei ole kattava, ja siitä puuttuu esimerkiksi suursuosikkini ja yksi Hokudain kuuluisimmista harrastepiireistä 北大牛乳同好会 (Hokudai gyuunyuu doukoukai) eli Hokudain maidon ystäväin yhdistys (blogi, Facebook-sivu). Juovat siis maitoa siellä :D. Voi olla, että joudun liittymään tuohon harrastepiiriin ihan periaatteesta. Kävin myös tutustumassa vasta kaksi vuotta sitten perustettuun ほくだい畑-nimisen viljelyä harjoittavan harrastepiirin toimintaan. Vaikutti kovin mukavalta menolta ja varmaan liityn siihenkin. Tosin kevät–kesä-kaudella täytyy ottaa joka viikko vähintään yksi peltovuoro, jotka alkavat 7.15 aamulla… Kääk! sanos aamuntorkku.

Ei tässä tällä kertaa muuta. Nyt joutunen palaamaan opintohommeleiden pariin.