Sapporossa on kevät, uskokaa tai älkää. Lämpötilat pyörivät päivisin +13–17 välillä ja yöllä repsahtavat tuonne 8–10 asteeseen. Aika sateista ja tuulista on ollut, mutta kun noita Helsingin kelejä katselee, niin ei kyllä käy koto-Suomen räntäsade kateeksi.
No nyt on kuulkaa saatu ihan oikea opiskelijaelämä alkuun, kun varsinaiset yliopisto-opinnot alkoivat huhtikuun alussa Hokkaidon yliopistolla. Japanihan on siitä vekkuli maa, että täällä kouluvuosi alkaa keväällä eikä syssymmällä kuten monessa muussa maassa (no, on täälläkin kuulemma joitain opinahjoja, joissa opinnot alkavat syksyllä). Tämä taas aiheuttaa kaikensorttista ongelmaa opiskelijavaihtoon Japanista lähteville ja opiskelijavaihtoon Japaniin tuleville, kun lukukaudet kulkevat täysin eri tahdissa. Aiheesta on kuulemma käyty vääntöä jo monta vuotta, mutta yksiselitteiseen ratkaisuun ei ole päästy.
Nyt kun jo ihan keskiviikkoa eletään, niin kaipa se on taas jotain tekstiä raapaistava kasaan. Kuvia ei ole, koska en tainnut ottaa tänään yhtään ja vaikka olisinkin, en nyt jaksaisi niitä tähän nyhertää. Aamu alkoi jännitysnäytelmällä nimeltä ”etsi reitti yliopistolle”. Lähdettiin asuntolalta neljään tyttöön matkaan ja hyvin löytyi. Oltiin jopa etuajassa. Se on muuten hassu, kun meille on annettu aikataulut, esimerkiksi tänään aloitus 9.30, niin sitten on vielä erikseen mainittu, että paikalla pitää olla vartti etukäteen. Miksei voi ihan vain…
Ensimmäisen hyvin, mutta pätkissä nukutun yön jälkeen olikin sitten aika lähteä hoitamaan käytännön hommia, kuten muuttoilmoitusta, sairausvakuutusta ja sen sellaista. Kun tuli minua vastaan yhden aikoihin ja suuntasimme ensimmäiseksi tekemään muuttoilmoitusta asuntolani asuinalueen aluetoimistolle (役所, yakusho, ei mitään käsitystä mikä tämä on oikeasti suomeksi!). Siellä alkoi erinäisten lomakkeiden täyttäminen ja jonottelu. Nyt voi todeta, että olen oikein tyytyväinen, että olen harjoitellut tuota japanin kirjoittamista aikaisemmin, sillä kaikki piti täyttää japaniksi. En tosin vieläkään muista osoitettani ulkoa ja joudun sen aina…
Ensimmäinen päivä Japanissa meni zombeillessa unenpuutteessa, mutta mitäpä tuolla on väliä kun olen nyt onnellisesti perillä Sapporossa. Lentomatkani alkoi sunnuntaina 27.9. klo 17.15 Suomen aikaa lennolla Nagoyaan ja päättyi maanantaina 28.9. yhden aikaan iltapäivällä Japanin aikaa Chitosen kentälle. Tässä pientä selontekoa maanantain tapahtumista ja myös varoituksen sananen: en ole oikolukenut ja ihan hirveän tarkasti suunnitellut tätä tekstiä, sillä jos sille tielle lähden, tulevat postaukset vähintäänkin viikon jäljessä. On siis valittava jompikumpi: fiilatumpi kieliasu tai ajankohtaisuus. Minä valitsen tässä kohtaa ajankohtaisuuden.
Certificate of eligibility saapui vihdoinkin tällä viikolla postissa ja nyt on vihdoinkin hommattu viisumi Japaniin. Certificate of eligibility on siis ”kelpoisuustodistus” siitä, että olen Japanin oikeusministeriön mielestä kelvollinen saamaan viisumin Japaniin. Viisumi on voimassa vuoden maahantulopäivästää ja se pitää käydä uusimassa Japanin päässä ulkomaalaisvirastossa hyvissä ajoin ennen umpeutumista.